sunnuntai 26. elokuuta 2012

Miten minusta tuli hattuihminen

Pakkaskausina olen tietenkin pitänyt päässäni pipoa. Mutta muuten olin koko elämäni pakkaskauden ulkopuolella piintyneesti ollut käyttämättä minkäänlaisia hattuja. Ihon kunnon suojeleminen oli yksi motiivini ja toinen motiivi oli sellainen, että elämässä on ns. liikaa liikkuvia osia, jos kaiken aikaa pitää käyttää hattua päässä. En muuten käytä sateenvarjoakaan sillä perusteella, että elämässä on sitten "liikaa liikkuvia osia".

Viime kesänä asiaan tuli kuitenkin muutos. Olin silloin viettämässä aikaa mökillä, ja paarmat kiusasivat kovasti. Silloin jokin naksahti minussa ja sain päähäni sellaisen ajatuksen, että hattu suojelisi jossain määrin paarmoilta. Sitten piti vain päättää, että millaisen hatun hankkisin. Veljeni Joonas käytti amerikkalaismallista stetsonia. Samoin kulttuurielämäntuntijakollegani Janne. Halusin hankkia hatun, jollaista ei muilla olisi, koska olen niin itserakas. Päätin Kanada-rakkauteni vuoksi ostaa Kanadan ratsupoliisi -tyyppisen stetsonin, jossa on jäykkä suora lieri.

Kanada-mallista stetsonia ovat Kanadan ratsupoliisin ohella käyttäneet partiolaiset, metsänvartijat, sotilaat ja jotkut poliisiviranomaiset.

Jännä että Kanadan ratsupoliisi stetsoneineen ja punaisine takkeineen on edelleen yksi tärkeimmistä Kanadan symboleista, vaikka Kanadan ratsupoliisi RCMP (Royal Canadian Mounted Police) ei ole käyttänyt tuollaista univormua vuosikymmeniin muissa kuin seremoniallisissa tilaisuuksissa.

Kanada-stetsoni on kyllä jonkin verran epäkäytännöllinen. Leveä ja jäykkä lieri kolahtaa helposti esteisiin. Autossa sitä on erityisen hankala pitää päässä. Ja jos käyttää hatun hihnaa kanadanratsupoliisimaiseen tapaan takaraivolla, niin hattu lentää joskus kovalla tuulella pois päästä. Voi mennä auton alle tai vaikka Lammaslampeen.

Ja jo vain pari kuukautta hatun ostoni jälkeen sade muokkasi sen lierin hieman erimuotoiseksi. Se on ollut siitä alkaen rumahko ja tuo mieleen kaivostyöläisen.

Talvea varten olin ostanut hirveän ohuen pyöräilypipon, joka mahtuu juuri ja juuri Kanada-hattuni alle.

Olen harkinnut viime aikoina uudenlaisen hatun hankkimista. Mielessäni on ollut nk. Boonie-hattu, jollaisen jenkit olivat ottaneet käyttöön ollessaan Vietnamissa. Myös molemmat veljeni ovat harkinneet sellaisen hankkimista. Minusta olisi hienoa, jos me kaikki kolme hankkisimme täsmälleen samanlaisen hatun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti