Turkistarhauksesta ynnä muusta

Parasta turkiksissa on se, että ne ovat luomua verrattuna keinokuituihin. Huonoa niissä on se, että turkiseläimet joutuvat elämään lajilleen epäluonteenomaisissa oloissa, jotka voivat aiheuttaa kärsimystä. Lisäksi voidaan kysyä, että eikö turkikset voitaisi hyvin korvata jollain muulla raaka-aineella.

Jos Suomessa lopetettaisiin turkisten tuotanto, se aiheuttaisi kuitenkin suorasti ja epäsuorasti lukemattomien työpaikkojen menetyksen, ja toiseksi, se aikaansaisi tuotannon siirtymisen maihin, joissa turkiseläinten hyvinvoinnista ei niin paljoa välitettäisi. Esim. Kiinaan.

Luonnossa eläimet elävät luonnonmukaisissa olosuhteissa. Tosin luonto ei ole mikään suuri ystävä eläimillekään. Luonnonmukainen elämä aiheuttaa eläimille kärsimystä. Ne näkevät nälkää ja kärsivät sairauksista. Petoeläimet raatelevat ja syövät saaliseläimiä, ja saaliseläimet kokevat ensin suurta stressiä ja sitten suuria tuskia. Näen myös sieluni silmillä vanhan nälkäänäkevän hylkeen, joka ei jaksa enää kunnolla saalistaa ja jonka lihaa ovat loiselävät syöneet. Tälläkin hylkeellä olisi voinut olla paljon mukavampaa ihmisen seurassa.

Ja jos jätetään turkiseläimet syrjään, ja puhutaan ravinnonhankinnasta. Ihminen periaatteessa tarvitsee ravintoonsa myös eläinkunnan tuotteita, vaikkakin ne voidaan käytännössä korvata pillereillä. Mutta miten luonnonmukaista sitten on korvata pillereillä liha, kananmunat, juusto ja maito? Nahka ja villakin ovat ihan tolkullinen asia. Jos eläin joka tapauksessa kuolee, niin eikö sen voi käyttää hyväksi post mortem? Eläimet eivät voi ainakaan lausua filosofista vastalausettaan asiaan. Ne eivät myöskään hautaa vainajiaan.

Minusta olisi kaikkein hienointa, jos voisin henkilökohtaisesti ampua eläimet, joiden lihan ja nahan haluan käyttää. Myöskin teurastaisin tappamani eläimet ruokakuntoon. Se jos mikä olisi eettistä. Olisin kosketuksissa siihen, mistä ruoka tulee.