Kävin uudestaan kirkossa

Tulipa käytyä uudestaan kirkossa. Kyseessä on epätavallinen kirkko. Ne lukijat jotka ovat lukeneet aikaisempia blogimerkintöjäni tietävät kyllä mistä on kyse, joten en rupea tässä ketään asiasta valistamaan.

Tilaisuuden eli rukous/rakentumispiirin olisi tullut alkaa klo 18.30. En halunnut tällä kertaa kulkea kahdella bussilla. Halusin kuitenkin olla paikalla mieluummin liian aikaisin kuin myöhässä. Siksi lähdin varhain liikkeelle. Jo n. klo 17.21 astuin paikalle porhaltaneeseen 363A-bussiin. Ikävä kyllä bussi ehti perille eli Askistoon jo klo 17.29. Seurakuntasalissa ei tietenkään näkynyt valoja, mutta sitä en ollut odottanutkaan. En jäänyt kirkon kohdalla pois vaan annoin bussin kulkea jonkin verran pitemmälle ennen kuin jäin kyydistä.

Astelin sitten rauhalliseen tahtiin takaisinpäin kohti kirkkoa. Kävely kesti kymmenisen minuuttia. Kirkko ei ollut vieläkään auki. Lähdin sitten pitemmälle kävelyretkelle lähimaastoon. Tässä voisi vielä huomauttaa siitä, että pakkasta oli juuri ja juuri siedettävässä määrin. Palasin lopulta takaisin kirkolle. Kirkko ei ollut vielä auki. Menin sitten jonkin matkan päähän maleksimaan. Varpaissa alkoi pakkanen jo tuntua. Tarpeeksi kauan odotettuani kävelin taas kirkolle. Se ei ollut vieläkään auki. Länsi-Vantaan vapaaseurakunnalla olisi selvästi opittavaa Roomalais-katolisen kirkon käytännöistä.

Kymmenen yli kuudelta rupesin piristymään, koska ajattelin, että kyllähän kirkko kohta avautuu. Jonkin ajan päästä rupesin hermostumaan, kun kirkko ei avautunut vieläkään. Kun oli kello oli jo lähempänä virallista alkamisajankohtaa, rupesin taas piristymään. Seuraavaksi katsoin kännykästäni bussien lähtöaikoja, sillä kirkko ei auennut vieläkään. Kello oli pian jo puoli seitsemän eikä kirkko ollut auki. Suunnittelin jo matkaa kotiin. Pian paikalle porhalsivat kuitenkin itse äijä eli tilaisuuden pitäjä ja hänen vaimonsa.

Pääsin sisälle lämpimään. Jostain syystä en kuitenkaan joutunut kirkumaan äänihuuliani hajalle lämmön palatessa varpaisiini. Ne lämpenivät hellävaraisesti ja mukavalla tyylillä.

Minä ja pariskunta asetuimme etusalin pöydän ääreen. Odottelimme jonkin aikaa lisäväen saapumista. Lopulta jouduimme päättelemään, että ilmeisesti pakkanen on pelästyttänyt ihmiset tulemasta. Käytiin sitten läpi kolmeen pekkaan äijän valitsemia Uuden testamentin kohtia ja keskusteltiin niistä. En jostain syystä ollut ottanut omaa Raamattuani mukaani, mutta äijä haki minulle lainaksi yhden seurakunnan Raamatuista. Itse en oikein nyt osannut lausua painavia lausuntoja käsiteltävistä Uuden testamentin kohdista.

Löysin yhden syyn lisää omistaa tablettitietokone, sillä nyt olisi ollut semmoisella mukava laittaa muistiin syntyneitä vaikutelmia ja minussa heränneitä ajatuksia. Sen verran huonosti muistan niitä nyt, että tämä blogimerkintäni on siitä syystä enemmänkin keskustelua aidanseipäistä kuin aidasta. Mainitsin heränneen tabletin tarpeeni keskustelutovereilleni.

Mietin siinä pöydän ääressä mm. toimivien ja vähemmän toimivien rukousten eroa.

Pitäisi kyllä olla useampia syitä tabletin ostamiselle ennen kuin sellaiseen ryhtyy. "Ylimääräistä" rahaa kun minulla kuitenkin on rajallisesti, vaikka aina kehuskelenkin ihmisille hirvittävän korkealla elintasollani. Kaikki on suhteellista.

Juteltiin siinä sitten laajemminkin asioista ja kerroin jotain itsestänikin.

Isompi pikkuveljeni soitti minulle jossain vaiheessa. Huomasin sen, koska en ollut laittanut kännykkääni äänettömälle, koska kyseessä ei ollut läheskään normaali seurakunnallinen jumalanpalvelustilanne. Veli ilmoitti tarvitsevansa jotain verkkokellaristani. Keskustelutoverini kertoivat minulle tässä kohden, että voisivat viedä minut kotiini. Sovin veljeni kanssa, että hän voi saapua paikan päälle puoli yhdeksältä.

Puhelun jälkeen juteltiin vielä jonkin aikaa niitä näitä. Sitten minua lähdettiin viemään kotiini. Astuin kotitaloni ulko-ovelle juuri ennen klo kahdeksaa.

Jos ja kun jatkossa torstaisin, kun seurakunnassa on tällainen tai muunlainen ryhmä, tulen menemään kirkolle joko kahdella bussilla tai sitten yhdellä, mutta myöhässä. Ja kun pakkanen lauhtuu jossain vaiheessa, niin ehkäpä tulen taittamaan sitten suuren osan matkasta kävellen.