torstai 10. heinäkuuta 2014

Jalkapallo ja angsti, ja lisäksi muut suositut urheilulajit

Kuulemma äsken Saksan jalkapallojoukkue voitti Brasilian vastaavan Brasiliassa pidetyissä turnajaisissa. Brasilialaiset olivat tuloksen selvittyä kuin maansa myyneitä, ja maassa oleskelevat saksalaiset saivat joskus kokea väkivaltaa pettyneitten brasilialaisten taholta. Jotkut saksalaiset väkivallan uhriksi joutumista välttääkseen jopa pukeutuivat hädissään keltavihreään paitaan. Toivottavasti välttivät sitten ruskeapaidat.

Mutta hei, mitä järkeä on siinä, että jalkapallon vuoksi ruvetaan pieksemään voittaneen maan joukkueen kannattajia!!? Hei, kysehän on vain pelistä! Ihan kuin nämä olisivat jotain kiihkouskovaisia. Jalkapallon sen kummemmin kuin jääkiekon tai formula-ajojenkaan ei pidä olla mitään uskontoa. Vastustajan joukkueen kannattajien kimppuun hyökkääminen osoittaa huonoa urheiluhenkeä.

Kokeilkaa hullut vaikka Jeesusta! Jeesushan omalla esimerkillään osoitti oppilailleen Getsemanen puutarhassa, ettei häntä ja hänen oppiaan saa puolustaa väkivallalla. Sellainen on minusta varsin tervettä.

Mainitsin jalkapallon lisäksi myös formulat ja jääkiekon. Olen tavannut itsekseni sekä itkeskellä että naureskella tällaisille suosituille urheilulajeille ja niiden kannattajille. Olen kuitenkin viime aikoina ajatellut, että minun tulisi tehdä "parannusta" tuosta. Tämä Brasilian jalkapallojoukkueen joidenkin brasilialaisten fanien (olisiko oikea suomennos "tuulettimet"?) huliganismi muistuttaa minua siitä, että minun itseni tulisi olla suvaitsevainen. Haluaisin oppia ajattelemaan, että urheilulajien fanit ja seuraajat ovat ihmisiä siinä kuin kaikki muutkin. Haluaisin oppia suhtautumaan näihin ihmisiin hyvin ja suvaitsevaisesti. Mutta toivon, että hekin voisivat suhtautua muihin ihmisiin yleensä suvaitsevaisesti. Sillä erotuksella, että suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita – ei jalkapallokiihkoilua eikä muutakaan pyhän sodan kannattamista.

Ja toivon, että kykenen jatkossa myös kuuntelemaan ihmisten keskustelua jalkapallosta kymmenen minuutin ajan ilman että otsasuoni meinaa revetä päästäni.

2 kommenttia:

  1. Samaa olen ihmetellyt itsekin. Ylipäänsä minua ihmetyttää, mitä järkeä on väitellä ja riidellä siitä, mikä joukkue on paras. Otteluiden lopputuloksistahan sen näkee objektiivisella tarkkuudella.

    VastaaPoista