Äskettäisen mielenliikahdukseni jälkeen mieleeni on johtunut sellainen ajatus, että politiikan kentällä voisin oikeastaan pitää itseäni yksinkertaisesti liberaalina. Ja tämä ajatus on sittemmin minusta tuntunut hyvältä ja oikealta.
Liberalismi on poliittinen aate, jolle tärkeää on vapaus. Aatteen nimi tulee latinan adjektiivista "liber", joka on yksikön maskuliinin taivuttamaton muoto ja tarkoittaa vapaata.
Liberalismi syntyi aikoinaan nousevan porvariston aatteena. Ideologiaan kuuluvat siten elinkeinovapaus, vapaa kilpailu ja oikeus työskennellä omaksi hyödykseen. Toiseksi hyvin tärkeitä periaatteita ovat liberalismissa myös yksilönvapaudet, kuten sananvapaus, uskonnonvapaus ja oikeus ajaa omaa etuaan.
Liberalismiin ei välttämättä kuulu sosiaalinen mieli. Klassisessa liberalismissa se melko lailla loistikin poissaolollaan, mutta 1800-luvun loppupuolella syntyi myös sosiaaliseksi liberalismiksi syntynyt aatteen versio. Siinä katsotaan, että julkisen vallan tulee tarpeen pakottaessa puuttua yhteiskunnan sosiaalisiin epäkohtiin.
Koska Yhdysvalloissa alettiin 1930-luvulla nimittää edistyksellisiä liberaaleiksi, niin siksi nykyään jotkut kutsuvat klassisen liberalismin kannattajia libertaareiksi. Sana tulee latinan vapautta tarkoittavasta sanasta "libertas".
Itse sanoisin kannattavani sosiaalista liberalismia klassisen sijaan.
Klassisen liberalismin kipukohtien ohella pitäisin pahimpana asiana liberalismin aatteessa siihen sisältynyttä yltiöpositiivista ihmiskuvaa. Sen mukaan ihminen on järjen ohjaama rationaalinen olento ja pohjimmiltaan hyvä.
Kannattaisin liberalismin ohjaamista biologisen ihmiskuvan suuntaan, joka ottaa huomioon sen, että ihminenkin on evoluution tuote eikä ihmisen henki ole syntynyt siitä riippumatta. Ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä, ja minusta on outoa, että monet uskonnottomat itseään liberaaleina pitävät nostavat ihmisen tuolla lailla jalustalle. Nimitänkin sellaista asennoitumista niin liberalismissa kuin sen ulkopuolella uuskreationismiksi. Nimitys ei ole alun perin minun keksimäni. Se sopii minusta kuitenkin erinomaisesti kuvaamaan tuollaista ajatusmaailmaa. Kristinusko on yllättävää kyllä tuntenut ihmisen eläimellisen ja raadollisen puolen jo lähes 2000 vuoden ajan paremmin kuin nämä uuskreationistit.
Minusta realistista ihmiskuvaa kannattavaa liberalismia voisi hyvin nimittää realistiseksi liberalismiksi erotuksena utopistisesta liberalismista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti