maanantai 11. tammikuuta 2016

Lisää pahaa mustaa Varustelekasta

Kävin tänään kahden tutun kanssa Varustelekassa ostoksilla. Varusteleka on armeijatyyppisiä ja retkeilyasusteita ja -varusteita myyvä liike.

Koska musta Boonie-lierihattuni on ilmeisesti auringon vaikutuksesta päässyt vuosien varrella päällipuolelta haalistumaan, ostin uuden samanlaisen. Jatkossa käytän talvisin (toistaiseksi) haalistumatonta, ja kesäisin haalistunutta, koska kesällä lähes kaiken vaatetukseni ei tarvitse olla minusta mustaa.

Ostin myöskin mustan repun. Olin aikaisemmin vuosien ajan käyttänyt minulle sopivankokoista vihreähköä reppua, joka oli ilmeisen hyvälaatuinen. Joku oli kuitenkin ennen joulua onnistunut tökkäämään siihen kunnon reiän ilmeisesti kuumalla silitysraudalla. Otin sitten käyttöön varareppuni, joka on väritykseltään tummansininen. Se osoittautui kuitenkin jonkin verran liian pieneksi jokaviikkoiseen käyttöön. Niinpä, kun yksi hyvä kaverini halusi nyt lähteä kanssani käymään Varustelekassa, niin oli sisäinen pakko ostaa sieltä uusi reppukin. Niin, ja on kiva, että se on musta.

Ostin vielä kolme rasiallista kopiota toisen maailmansodan aikaisesta kofeiinilla terästetystä saksalaisesta sotilassuklaasta. Maailmansodan jälkeinen maitosuklaaversio taas oli lopussa. Tarjoan näitä vierailleni, joita käy luonani ennen kaikkea lauantaisin, ja joskus napsin niitä itsekin. Suklaat sijaitsevat litteähköissä pyöreissä peltirasioissa, jotka ovat minusta kivoja.

Ja oli pakko ostaa myöskin yksi Rekolan Tervahauta -portteri ja yksi Bryggeri stout. Edellistä en ole ennen maistanut.

PS [eli tässä tapauksessa vähemmän tärkeätä höpötystä]:
Perjantaina olin saanut Varustelekalta asiakassähköpostin, jossa kerrottiin, että nyt heillä loppuu kantasiakkuusleimajärjestelmä. En ole enää kantasika!

Posti sisälsi linkin Varustelekan sivuille, jossa perustellaan muutosta sillä, että alennusta käyttävien ja käyttämättömien ostokäyttäytyminen ei heillä juurikaan eroa toisistaan.

Uudistus on kannaltani myönteinen juttu. Minua ei ole hirveästi napannut mikään kanta-asiakkuusjärjestelmä missään eikä milloinkaan.

Minusta tuli aikoinaan kantasika, koska halusin rekisteröityä asiakkaaksi, jotta olisi helpompaa tilata netitse sieltä tavaroita, ettei tarvitse joka kerta kirjoittaa lomakkeeseen samoja tietoja. Kantasiakkuus tuli siinä sivussa. Rekisteröityneet asiakkaat Varusteleka oli laskenut kantasioiksi.

Mutta on tämä silti erään aikakauden loppu, koska Varusteleka on minun elämässäni tärkeä asia. Ja sama latinaksi: finis aetatis est.

...Jatkan Varustelekassa asiointia yhä uudemmin voimin vakaasti voittoomme uskoen ja luottaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti