perjantai 15. joulukuuta 2017

Ei feminismiä vaan tasa-arvoa!

Joku presidenttiehdokas Tuula Haatainen (sd.) haluaa Uuden Suomen uutisartikkelin mukaan feministisen ulkopolitiikan osaksi Suomen hallitusohjelmaa ja Euroopan unionia.

Itse kannattaisin mieluummin maskulistisen ulkopolitiikan ottamista osaksi Suomen hallitusohjelmaa ja Euroopan unionia. Termi maskulismi tarkoittaa sukupuolten tasa-arvoa ajavaa aatetta. Feminismi ei ole erityisen tunnettu sukupuolten tasa-arvon ajamisesta vaan ennen kaikkea siitä, että ajetaan vain naissukupuolta olevien todellisia tai kuviteltuja etuja ja jätetään miessukupuolta olevien ihmisten tasa-arvo-ongelmat huomiotta.

Maskulismi sopii sukupuolten tasa-arvoa ajavan aatteen nimeksi feminismiä paremmin, koska se ei ole terminä aikojen saatossa niin paljoa kompromettoitunut.

Vertailun vuoksi voisi sanoa, etteivät myöskään sellaiset termit kuin marxismileninismi, kansallissosialismi ja islam sovi tällaisen aatteen nimeksi.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Uni aikeesta tehdä yritysreissu Kreikkaan

Kun olin 10.11. Herran vuonna 2017 tullut riennoiltani kotiini ja nauttinut välipalan, minä menin punkkaani viettämään aikaani löhöämällä. Minulle harvemmin tapahtuu nykyään sellaista päiväsaikaan, mutta tällä kertaa nukahdin. Ja näin unta.

Uneni oli sellainen, että olin ilmeisesti Yhdysvalloissa, olin jonkin tärkeän yrityksen palveluksessa ja esimies tai jokin käski minun lähteä tapaamaan jotain tärkeää henkilöä Kreikkaan.

Tässä välissä voisin mainita, että olen elämäni aikana kovin vähän matkustanut minnekään Suomen ulkopuolelle. Siinä eroan veljistäni, jotka ovat nähneet maailmaa melkoisen paljon. Lisäksi se on nykyään periaatteeni, että en matkusta enää minnekään tai matkustan korkeintaan mökille, jonne henkilöautolla pääsee hyvissä olosuhteissa periaatteessa tunnissa, jos ei ole tarvetta pysähdellä matkalla.

Rupesin unessa järjestämään matkaani. Minun piti ruveta katsomaan lentoaikatauluja ja ostamaan lentolippua. Valitettavasti työpaikan (ainoa?) tietokone oli varattu. Siihen oli juuri mennyt istumaan eräs valve-elämän tuttuni. Sanoin hänelle, että tarvitsisin tietokonetta tähän asiaan, ja hän taisi sanoa, että pääsisin sille kohta.

Uni oli pistänyt hieman mutkia suoriksi. Sillä kun olin menossa tietokoneelle, niin kello oli unessa jo vähän yli neljä. Ja vielä samana iltana minun oli ollut määrä tavata kyseinen henkilö Kreikassa. Luulen, ettei matka ole viime vuosina kauheasti nopeutunut siitä kun viimeksi olen ollut lentokoneessa. Joten se kestäisi oikeassa elämässä huomattavan paljon pitempään kuin noin tunnin, johon olin varautunut unessa.

Uneni päättyi siihen, että kahdesta olutkollegastani ensimmäinen soitti minulle. Jouduin heräämään ja vastaamaan puhelimeen. Paha kurki.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kristityille valppauden tulisi olla tärkeä asia

Olen tavannut aina sanoa, että Jumala ei suojele kristittyjä tyhmyydeltä. Kysymys tämän jälkeen kuuluukin, että millä lailla nämä sitten voisivat välttyä tyhmänä olemiselta. Olen sitä mieltä, että oikea vastaus kysymykseen on valppaus.

Vapaus on mahdollisuutta noudattaa järjellistä moraalilakia. Kun kerran Jumala on siivonnut kristittyjen yliskamaria, niin on kristityn itsensä asia saattaa asia loppuun asti olemalla valpas. Älkää siis sortuko epävalppauteen ja sen myötä tyhmyyteen.

Asiaan liittyy jollakin lailla se, että yli tuhatviisisataa vuotta sitten roomalainen herra nimeltä Augustinus lausui teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta") seuraavanlaisia:
Ei ole harvinaista, että jotain maasta, taivaasta, muista tämän maailman alkuaineista, tähtien liikkeistä ja kierrosta tai jopa koosta ja etäisyyksistä, auringon ja kuun määrätyistä pimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten luonnosta, hedelmistä, kivistä, ja muista sellaisista asioista voidaan tietää mitä suurimmalla varmuudella järkeilemällä tai kokemuksen kautta, jopa ne jotka eivät ole kristittyjä. On siten liian häpeällistä ja turmiollista, ja suuresti vältettävää, että hänen [ei-kristityn] tulisi kuulla kristityn puhuvan niin idioottimaisesti näistä asioista vieläpä yhtäpitävästi kristillisten kirjoitusten kanssa, että hän saattaisi sanoa, että kykenisi hädin tuskin olemaan nauramatta nähdessään kuinka täydellisen väärässä ne ovat. Tämän valossa ja pitämällä se jatkuvasti mielessä Genesistä käsitellessä olen, siinä määrin kun kykenin, selittänyt yksityiskohtaisesti ja esittänyt harkittavaksi hämärien kohtien merkitykset, pitäen huolta siitä etten myönnä äkkipikaisesti oikeaksi jotain yhtä merkitystä ja ole puolueellinen toiselle ja mahdollisesti paremmalle selitykselle.

[...] jos kukaan, joka ei ymmärrä jumalallisen kaunopuheisuuden sävellajia, löytää jotain näistä asioista [fyysistä kaikkeutta koskien] kirjoistamme, tai kuulee samaa noista kirjoista, niin että se vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen omien järjellisten kykyjensä havaintojen kanssa, antakaa hänen tietää, että nämä muut asiat eivät ole millään tavalla tarpeellisia kirjoitusten antamien varoitusten, kertomusten tai ennustusten kannalta. Lyhyesti, on sanottava että kirjailijamme tiesivät totuuden taivaista, mutta ei ollut heidän kauttaan puhuneen Jumalan Hengen tarkoituksena opettaa ihmisille mitään mikä ei olisi hyödyksi heidän pelastukselleen.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Eugeniikan kannatuksesta lyhyesti

Konservatiivit ovat vanhastaan vastustaneet eugeniikkaa eli rotuhygieniaa, kun taas edistykselliset ovat kannattaneet sitä.

Eugeniikassa on kyse ihmisten jalostamisesta väestön parantamiseksi sukupolvien myötä. Konservatiivit ja kristilliset piirit, varsinkin katoliset sellaiset, tapasivat aikoinaan vastustaa eugeniikkaa vanhanaikaisessa uskonnollispohjaisessa vastahankaisuudessaan kaikkea uutta ja kivaa kohtaan. Marxilaiset sosialidemokraattiset puolueet taas tapasivat uskontokriitikkoina ja edistyksen kannattajina melko lailla kannattaa sitä. Tosin Suomessa sellaista porukkaa taisi olla sosialidemokraateissa vähemmän. Muistaakseni.

Tuli sitten ehtoo ja tuli aamu ja tuli Adolf Hitler. Hänkin kannatti eugeniikkaa ja vei homman sitten myös melko pitkälle. Hän antoi murhata monien muunlaisten ihmisten lisäksi paljon myöskin psyykkisesti sairaita ja kehitysvammaisia. Kun asia kävi Saksassa itsessään ilmi, siellä monet uskalsivat kauhistella ja paheksua asiaa. Mutta Hitler jatkoi ohjelmaa siitä pitäen salassa. Mahdollisimman salassa hän muuten harjoitti juutalaisten murhaamistakin.

Hitler lopulta hävisi sodan. Koska eugeniikan johdonmukainen toteuttaminen näytti tuottaneen Saksassa ja sen valtaamilla alueilla tuloksia, niin maailma kauhistui, ja sitten päätettiin olla niin kuin ei olisi koskaan itse kannatettu eugeniikkaa. Tällaiseen ratkaisuun päätyivät varsinkin edistykselliset.

Tosin on mielestäni hyvä, että he lopulta päättivät luopua eugeniikan kannattamisesta. Mutta oma historia kannattaisi tunnustaa, ettei olla kuin Jehovan todistajat, jotka ovat historian aikana muuttaneet useaan otteeseen teologiaansa olemalla kuitenkaan tunnustamatta asiaa kenellekään.

Eugeniikan jälkiä löytyy kuitenkin nyky-yhteiskunnastakin. Sikiöseulonnoissa kun pyritään poistamaan sellaisia potentiaalisia yksilöitä syntymästä, "jotka olisivat taakka vanhemmilleen ja yhteiskunnalle". Aina tällaisessa ei kuitenkaan ole kysymys rodunjalostuksesta. Esim. Downin syndrooma on sellainen kehitysvamma, että se heikentää rajusti jälkeläistentuoton mahdollisuuksia.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Vähemmistöjen suojelusta melkoisen lyhyesti

Vähemmistöjä tulee suojella. Oletetaanpa ihan harjoituksen vuoksi, että uusnatsit rähinöivät muita ihmisiä enemmän. Siksi, jos tehtäisiin esim. dokumentaarista sarjaa metrovartijoiden työstä, niin sarjassa tulisi häivyttää uusnatsien osuus rähinöinnistä uusnatsien maineen suojelemiseksi. Jos näin ei tehtäisi, se olisi rasismia.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta -itsenäisyyspäiväviesti

Kollaa kestää!

Suomi itsenäistyi sata vuotta sitten. Lisäksi tänään on Suomen itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta Herran vuonna 2017.

Wikipediassa sanotaan:
Svinhufvudin senaatti eli Suomen hallitus luki laatimansa itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle, joka hyväksyi sen kaksi päivää myöhemmin porvaripuolueiden äänin 100–88. Äänestyksessä hävinneessä sosialidemokraattien vastaehdotuksessa vaadittiin itsenäistymisneuvotteluita Venäjän hallituksen kanssa, perustuen neuvostohallituksen julistukseen kansojen itsemääräämisoikeudesta. Itsenäisyysjulistukseen kuului maininta toimenpiteistä, "jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi ilmoittanut", eli neuvottelematta neuvostohallituksen kanssa. Julistuksen hyväksymispäivä, 6. joulukuuta vakiintui myöhemmin Suomen kansallispäiväksi, itsenäisyyspäiväksi.
Sosialidemokraatit olivat itse asiassa vanhastaan kannattaneet Suomen itsenäistymistä. Osa porvarillisista yksilöistä oli kääntynyt sitä kannattamaan vasta sitten, kun Vladimir Iljitsh Leninin johtamat nk. bolshevikit olivat Saksan kannustamana ja avustamana tehneet nk. lokakuun vallankumouksen Venäjällä 7. ja 8. päivinä marraskuuta vuonna 1917 eli kaapanneet vallan omiin käsiinsä aseellisesti.

Suomen eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15.11.1917. 6. päivänä joulukuuta tuli sitten tämä virallinen päätös itsenäistymisestä.

4. tammikuuta vuonna 1918 Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden. Länsivallat sekä Ruotsi eivät olleet halunneet tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen kuin Venäjä olisi tehnyt sen. Myöskin Saksa kannusti Suomea pyytämään Venäjän uudelta hallinnolta itsenäisyyden tunnustamista. Niinpä Suomi lähetti valtuuskunnan Venäjälle pyytämään sitä. Pidettiin tarkkaan huoli siitä, että saataisiin varma tieto myöskin Venäjän johtajan V.I. Leninin hyväksynnästä maamme itsenäisyydelle. Kun Neuvosto-Venäjä mukaan lukien Lenin olivat homman hoitaneet, niin länsivallat, Ruotsi ja Saksa tunnustivat yksi toisensa jälkeen maamme itsenäisyyden.

Kevättalvella vuonna 1918 käynnistyi Suomen kansalaissota. Sodanlietsojat olivat kyenneet määräämään Suomen sosialidemokraattisen puolueen suunnan, koska nk. bolshevikit olivat kannustaneet puolueen jäseniä väkivaltaiseen vallankumoukseen.

Porvarillisten ihmisten ja sosialidemokraattien välille oli jo aikaisin syntynyt railoa. Kumpaakin osapuolta vaivasi epäluulo toisia kohtaan. Kilpaa oli perustettu järjestyskaarteja. Sosialidemokraatit perustivat punakaarteja ja porvarilliset valkokaarteja. Osa valkokaarteista synnytettiin alun perin murtamaan lakkoja. Osapuolet myöskin kilpaa varustautuivat aseilla.

Ensimmäisen maailmansodan aikana oli Suomessa koettu vakavaa elintarvikepulaa, joka osaltaan oli ajamassa sosialidemokraatteja vallankumouksen joukkoihin. Myöskin työläisiä raivostutti yhteiskunnallisen uudistustyön jumittaminen.

Valkoiset lopulta voittivat kansalaissodan ja osittain saksalaisten avulla, vaikka olisivat he sen voittaneet myös ilman sitä. Valkoisen puolen käytössä oli paljon enemmän sotilaallista asiantuntemusta kuin punaisilla. Punaiset kykenivät sodassa turvautumaan joidenkin neuvostovenäläisten sotilasasiantuntijoitten lisäksi vain järjestötyökokemukseensa.

Onneksi Saksa kuitenkin hävisi ensimmäisen maailmansodan, sillä valkoisen puolen Suomelle hääräämän saksalaisen kuninkaan myötä ja palkkioksi saksalaisten sotilaallisesta avusta valkoisille Suomi olisi tullut alistetuksi Saksan alusmaaksi.

Suomesta tuli tasavalta.

Suomen kansalaissota ei ollut puhtaasti luokkasota, vaikka oli se sitäkin. Nk. torpparikysymyksen ratkaisemista pidettiin maassamme laajalti tärkeänä, ja torppareita taisteli yhtä paljon valkoisten kuin punaisten puolella. Pitkälle ruotsinkielinen yläluokka luonnollisesti oli valkoisten puolella. Muuten vastakkain olivat suuressa määrin kaupunkien työläiset ja maaseudun itsenäiset talonpojat.

Kansalaissodan jälkeen seurasi kurinpalautus. Jotkut sosialidemokraateista teloitettiin. Kuitenkin paljon useammat punaisten puolella taistelleista kuolivat nälkään tai aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin valkoisten vankileireillä.

Kansalaissota jätti melko pysyviä haavoja suomalaiseen sieluun.

Monet oikeistolaisemmat ihmiset ajattelivat, että vasta vapaussota-kansalaissota saattoi loppuun maamme irrottautumisen Venäjästä ja siksi valkoisen armeijan voitonparaatin päivä 16. toukokuuta olisi sopiva valtiollisen juhlan päiväksi. Vasemmisto taas ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, jolloin eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Kompromissiksi muodostui joulukuun 6. ihan sattumalta, kun vuonna 1918 akateemiset piirit järjestivät sinä päivänä juhlan sen kunniaksi, että itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä oli kulunut vuosi. Se ratkaisi asian.

Mutta torpparikysymys ratkaistiin maareformilla.

Suomen leninistishenkinen kommunistinen puolue kuitenkin perustettiin Moskovassa vuoden 1918 elokuussa. Sen kannattajiksi ryhtyi varsin suuri osa väkivaltaista vallankumousta kannattaneista suomalaisista. Sosialidemokraattinen puolue taas käänsi ruoriaan reformistisemmille linjoille. Ihmiskasvoinen ja täysipäinen bernsteinilaisuus alkoi kukkia puolueessa.

Suomi säilytti koko sotien välisen ajan demokraattisen valtiosääntönsä toisin kuin eteläiset naapurimaat Viro, Latvia ja Liettua. Äärioikeisto murskattiin 1930-luvulla ja samoin oli marxistileninistinen eli kommunistinen puolue ollut kielletty kaiken aikaa. Myöskin kommunistien hallitsemat julkiset järjestöt lakkautettiin eduskunnan päätöksellä vuonna 1930.

Suomi eheytyi kansakuntana 1930-luvulla. Suojeluskuntajärjestö ei kohta merkinnyt enää monillekaan työläisille ennen kaikkea muuta lahtareita. Työväestön suhteet kansalaissodan voittaneeseen kenraaliin, myöhempään marsalkka Mannerheimiin lientyivät.

Kansallissosialistisen Saksan ja Neuvosto-Venäjän seuraajaksi perustetun Neuvostoliiton keskenään solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan nojalla Saksa luovutti Suomen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, ja niinpä Neuvostoliitto saattoi aloittaa hyökkäyksen Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939. Suomalaiset taistelivat Neuvostoliittoa vastaan melko lailla yhtenäisenä rintamana. Jopa useimmat kommunistit kokivat Neuvostoliiton hyökkäyksen epäoikeutettuna.

Neuvostoliiton punaiset ilmavoimat myöskin pommittivat siviileitä.

Huolimatta Suomen melko menestyksellisestä vastarinnasta voimasuhteet sodan puolustavan ja hyökkäävän osapuolen välillä olivat siinä määrin epäsuhtaiset, että lopulta Suomen oli pakko taipua Neuvostoliiton rankkoihin rauhanehtoihin, joihin kuului maamme taloudellisesti tärkeimmän alueen Karjalan kannaksen luovuttaminen Neuvostoliitolle.

Talvisodan päättäneen rauhan jälkeen Neuvostoliitto käyttäytyi Suomea kohtaan kuin se aikoisi ennen pitkää saattaa edellisen hyökkäyssotansa päätökseen. Tämä aiheutti Suomessa suuria pelkoja. Ja sotahan siitä taas syttyi. Ja Suomen rinnalla oli tässä sodassa natsi-Saksa, joka oli pettänyt aiemman liittolaisensa Neuvostoliiton.

Toinen sota päättyi myöskin Neuvostoliiton voittoon ja koittivat taas rankat rauhanehdot.

Sitten kommunistinen puolue jouduttiin sallimaan Suomessa. Suomen puolustuskyvyn kannalta tärkeä Suojeluskuntajärjestö samoin kuin samaa asiaa tukenut naisten Lotta-järjestö jouduttiin lakkauttamaan "fasistisina" järjestöinä, vaikka Neuvostoliitto oli paljon Suomea fasistisempi. Neuvostoliiton fasistisuudesta olkoot esimerkkeinä voimaperäinen ihmisten mukaan lukien työläisten oikeuksien halveksunta, vankileirien saariston keksiminen ja ottaminen osaksi yhteiskunnallista käytäntöä ja Stalinin kauden jälkeen käyttöön otettu poliittinen psykiatria. Suomen ilmavoimat joutui myöskin luopumaan vuonna 1918 perustamisensa yhteydessä käyttöönsä ottamastaan sinisestä hakaristitunnuksesta, vaikka silläkään ei ollut mitään tekemistä Italian fasismin saatikka Hitlerin Saksan kanssa.

Sitten koitti suomettumisen aika. Kristillistä liittoa ja Perustuslaillisia lukuun ottamatta kaikki Suomen eduskuntapuolueet nuoleskelivat kilpaa idän voittajaa, suurta Neuvostoliittoa, totalitaristisen ideologian mukaan hoidettua ja järjestettyä suurvaltaa.

Lopulta kävi vuosina 1989-1991, että Neuvostoliiton satellittivaltioissa Itä-Euroopassa kävi kommunistien järjestelmän romahdus ja lopulta myöskin Neuvostoliitto lakkautettiin.

Tämän jälkeen sellaiset ihmiset, jotka olivat tai olisivat aikaisemmin haukkuneet Neuvostoliiton järjestelmää kritisoivia "äärioikeistolaisiksi", omaksuivat uuden ideologian, josta käytetään nimitystä monikulturismi. Siitä eteenpäin nämä ihmiset ovat nimittäneet omaa ideologiaansa kritisoivia "äärioikeistolaisiksi". Kaikuuko täällä? Näin pyörä on keksitty uudestaan. Aina se oma hurmahenkinen ideologia on oikeassa ja maltilliset äänet ihmisyyden vastaisia tai jotain muuta sellaista. Monikulturismi on Suomessa lopulta läpäissyt koko poliittistaloudellisen ja kulttuurisen eliitin.

Sarastus-verkkolehdessä kerrotaan tänään itsenäisyyspäivänä Helsingissä järjestettävästä ihmiskasvoisesta isänmaallisesta kulkueesta seuraavaa:
Itsenäisyyspäivän perinteinen 612-juhlakulkue järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Kuten aiempinakin vuosina, tapaamispaikka on Töölön tori 6.12. kello 18:30. Torilla kuunnellaan juhlapuheita ja lauletaan kansallislaulu, jonka jälkeen kulkue lähtee etenemään Hietaniemen hautausmaalle, jossa suoritetaan seppeleenlasku sankarihaudoille. Tarkempaa tietoa on saatavilla kulkueen järjestäjän eli 612.fi -yhdistyksen verkkosivuilta ja Facebook-sivulta.
Armas Yleisradiomme kohtelee kulkuetta monikulturismin ja marxismileninismin parhaiden perinteiden mukaisesti. Uutisartikkelissaan Oliko Töölöntorille suunnitellulla lastentapahtumalla vain tarkoitus estää 612-soihtumarssi? Järjestäjät kiistävät Yle kertoo kulkueen "profiloituneen äärioikeistolaiseksi". Yle ei kerro tätä uutisartikkelissaan, mutta se itse mielellään profiloi toimituskuntaa vähemmän miellyttäviä ihmisiä tällä leimakirveellä, siis myös sellaisia ihmisiä, jotka vastustavat poliittista väkivaltaa, kiihkonationalismia ja rasismia ja kannattavat demokratiaa.

Ei ole vaikea kuvitella, että tällaiset ihmiset pitävät huonona Suomen itsenäistymistä Venäjästä 100 vuotta sitten, koska se kerran perustui aina pahaan nationalismiin.

Heistä ei ehkä voi sanoa, että aika velikultia.

...Adolf Hitler oli strategisissa kysymyksissä doktrinääri, toisin kuin Josif Stalin. Mutta molemmat olivat kusipäitä. Olkaamme itsenäisiä älkäämme taipuko orjuuden ikeeseen.

I PS.:

Eilen tiistaina 5.12.2017 pidettiin yhdistyksessäni itsenäisyyspäiväjuhlat hieman etuajassa, koska itsenäisyyspäivänä toimipisteet ovat kiinni. Paikallisessa toimipisteessä itsenäisyyspäivään sinänsä kuulumattoman ohjelman lisäksi lausuttiin runoja ja syötiin kakkukahvit, jotka olivat hyviä. Lopuksi kuunneltiin musiikkia, sellaista joka enimmäkseen oli isänmaallista tai kansallista. Muunlaista musiikkia soitettiin enemmän sitten, kun merkittävä osa kuulijoista oli jo ehtinyt lähteä pois.

Laitoin jossain vaiheessa päivää päähäni minulle rakkaan M1-kypärän. Kyseessä on siis se kypärämalli, jonka Yhdysvaltain asevoimat ottivat käyttöön toisen maailmansodan aikana ja josta se luopui joskus Vietnamin sodan jälkeen.

Tuttuni Anne otti minusta kännykällään kuvan, kun minulla oli kypärä päässä. Otin itse kuvia kakuista. Anne lähetti ottamansa kuvan minulle. Joten pääset halutessasi näkemään Facebookista tai Diasporasta ao. kaksi kuvaa. Diasporassa kypäräkuva näkyy peukalon kokoisena, mutta sitä klikkaamalla sen saa näkymään suurempana.

II PS. Lisäksi haluaisin sanoa, että mielestäni Suomen lipun pahoinpitelemisen tulisi olla laillista. Sitä kutsutaan sananvapaudeksi.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Monikulturismi ajaa maailmaa fasismiin

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta on huolissaan. Suomalaiset kokevat poikkeuksellisen vahvasti, että enää ei olla samassa veneessä. Toisin sanoen ihmiset eivät koe aiemmassa määrin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näin on, vaikka tilastojen valossa Suomi on Euroopan kolmanneksi oikeudenmukaisin maa.
Näin sanotaan Ylen sivuilla julkaistussa Mika Kriikun kirjoittamassa uutisartikkelissa. Siinä sanotaan myös:
Suomen yhtenäisyyden ratkaisevat Saaren mielestä kaksi asiaa:

– Ensimmäinen asia on ilman muuta luottamus. Sekä luottamus julkiseen valtaan että luottamus toisiin ihmisiin. Se tuo sitä joustavuutta yhteiskuntaan, jota vaikeina aikoina tarvitaan. Toinen on pärjäämisen kokemus ja pärjääminen ylipäätään. Menojen pitää olla pienemmät kuin tulot pysyvästi, että ihmiset pystyvät itse tekemään elämässään valintoja. Se tuo sitä innovatiivisuutta ja joustavuutta, mitä suomalainen yhteiskunta tarvitsee.
Jaahas. Suomessa on viimeksi kuluneitten 20 vuoden aikana ajettu monikulttuurisuutta kuin käärmettä pyssyyn. Monikulttuurisuudessa on kyse siitä, että yhteiskunta on jakautunut toisiaan kyräileviin klikkeihin. Monikulttuurisuus voi tarkoittaa myöskin matalan intensiteetin sotatilaa yhteiskunnassa. Joskus se tarkoittaa jopa korkean intensiteetin sotatilaa yhteiskunnassa.

Monikulttuurisuutta ajavaa ideologiaa kutsutaan monikulturismiksi. Se on nykyisin läpäissyt yhteiskuntamme poliittistaloudellisen ja kulttuurisen eliitin. Monikulturismi on epävirallisesti Suomen valtionuskonto, kuten olen viime vuosina jaksanut blogissani todeta.

Kun maahamme on ajettu ihan tositarkoituksella monikulttuurisuutta viime ajat, niin ei ole mikään ihme, että suomalaiset, vai pitäisikö sanoa Suomen kansalaiset, eivät enää koe olevansa samassa veneessä.

Hyvinvointivaltio kyetään luomaan ja siitä kyetään kiinni pitämään parhaiten sellaisissa yhteiskunnissa, jotka ovat etnisesti, uskonnollisesti ja arvomaailmaltaan suhteellisen yhdenmukaisia. Nämä kolme asiaa nimittäin mahdollistavat yhteiskunnan sisäisen luottamuksen.

Monikulttuurisuuden levitessä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa käy myös niin, että lopulta hyvinvointivaltion kannatus heikkenee. Jos ei kerran koeta yhteisyyttä toisten ihmisten kanssa, niin miksi sitten oltaisiin valmiita maksamaan sellaisista sosiaaliohjelmista, joista hyötyvät muunlaiset ihmiset kuin mitä itse on?

Tässä välissä kannattanee huomauttaa, että sosiaaliliberaalit ja maltilliset nationalistit ovat tässä hyvinvointivaltioasiassa käytännössä samalla puolella.

Ainoa maa, joka on aidosti monikulttuurinen ja saa pidettyä pystyssä jonkinlaisen jossain määrin tasapainossa olevan valtion ja yhteiskunnan, on kaupunkivaltio Singapore. Mutta Singapore on de facto fasistinen valtio. Vain kovalla kädellä kyetään estämään ihmisten käyminen toistensa kurkkuihin kiinni monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Monikulturismin ideologia tuottaa sitäkin kautta fasismia.