tiistai 19. maaliskuuta 2024

Jos poliittiset lakot ovat kansanvaltaa...

Jos poliittisten lakkojen katsotaan olevan kiinteä ja välttämätön osa kansanvaltaa, niin silloin pitäisi järjestää yhtä väkevä poliittinen painostuskeino myös työkyvyttömille ihmisille. Onhan törkeää, että vain työntekijöitä edustavilla ammattiliitoilla on mahdollisuus painostaa ulkoparlamentaarisesti Suomen hallitusta ja eduskuntaa toimimaan oman tahtonsa mukaan.

torstai 14. maaliskuuta 2024

Mitä toista puoluetta minun pitäisi äänestää?

Tämä alkaa olla jo vähän vanha juttu.

Mutta en edelleenkään usko, että Perussuomalaisten jäsenet tietävät liittyneensä natsipuolueeseen. Enkä edes itse usko sen olevan natsipuolue, vaikka sen ympärillä ja joskus sisälläkin pörrää jonkin verran epämääräistä väkeä.

Oli joka tapauksessa mielenkiintoista törmätä joitakin kuukausia sitten siihen, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat, että Perussuomalaiset jakelisi pehmoviestintää tavallisille kannattajilleen ja sitten koodiin piilotettuna varsinaisille "äärioikeistolaisille" kovempaa kamaa.

Jotkut joka tapauksessa sanovat, että Perussuomalaisten kannattajien pitäisi äänestää jotain muuta puoluetta kuin Perussuomalaisia.

Itse olen ollut jo vuosien ajan puolueen kannattaja ja äänestäjä. Välillä olin ollut jopa jonkin aikaa sen jäsen, kunnes erosin siitä siksi, että minun piti siivota järjestöjäsenyyksiäni sillä omalla perusteella, että olin niin harvassa yhdistyksessä mukana muuten kuin vain muodollisesti.

Kannatan silti edelleen Perussuomalaisia.

Joku voi nyt kysyä, että mitä teen jos Perussuomalaiset joskus tekee eduskunnassa minulle tärkeästä asiasta sellaisen päätöksen, jota en itse voi millään hyväksyä. Tällaisia tapahtumia varten on keksitty päättäjiä sitova suora demokratia, jonka siis on tarkoitus, kuten Sveitsissä, täydentää edustuksellista demokratiaa sallimalla kansalaisille oikeus tarvittaessa kävellä kansanedustajien tahdon yli. Suomessa olevaa kansalaisaloitejärjestelmää ei tosin voi pitää suoran demokratian muotona, koska siinä äänestäjät eivät pääse päättämään itse mistään.

Suoraa demokratiaa vastustetaan sillä perusteella, että äänestäjät voivat tehdä "vääriä" äänestyspäätöksiä. Sekä sillä, että suora demokratia vie ammattipoliitikoilta valtaa.

Jään siis odottamaan suoran demokratian tuloa Suomeen.

Siis, jos minun pitäisi äänestää jotain muuta puoluetta kuin Perussuomalaisia, niin mikä se olisi?

Itse suostun kannattamaan vain sellaista puoluetta, joka on maahanmuuttokriittinen. Suomen eduskunnassa on tällä hetkellä vain yhdellä maahanmuuttokriittisellä puolueella kansanedustajia, ja se on tämä Perussuomalaiset.

Minun puolueeni tulee myös kannattaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja sananvapautta ja vastustaa rasismia, mukaan lukien kansojen ja etnisten ryhmien kansanmurhat, sekä poliittista väkivaltaa.

Suomessa on muuten nykyään monta sellaista ihmistä asumassa, joiden mielestä ihmisten oikeuksien tulee riippua rotupiirteistä vaikka sanovat vastustavansa natsismia. Varsin monet näistä ihmisistä äänestävät vasemmistopuolueita. Toisaalta olivathan natsitkin vasemmistolainen puolue.

Joten, mitä toista puoluetta minun pitäisi, ja kannattaisi, äänestää. On kysymys.

Jos Suomi olisi kuin Tanska, voisin äänestää maahanmuuttokriittistä sosialidemokraattista puoluetta. Mutta kun se ei ole.

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Ruotsista tuli Naton jäsen; Euroopan omilla jaloillaan seisominen

Tämä tekstini tulee luultavasti olemaan yksi tylsimmistä ja turhimmista kautta aikojen.

Mutta viime viikon torstaina 7.3. Jeesuksen vuonna 2024 läntinen naapurimaamme Ruotsi tuli liitetyksi puolustusliitto Naton perheeseen. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Kyse on sen verran suuresta ja tärkeästä asiasta, etten voi jättää asiasta mainitsematta ainakin jossakin blogeistani.

Suomi oli päässyt liittouman jäseneksi jo 4. huhtikuuta viime vuonna 2023.

Unkarin vahva mies Orbán ja Turkin (Türkiye) vahva mies Erdoğan vittuilivat Ruotsille pitkän ajan haraamalla vastaan Ruotsin jäsenhakemuksen hyväksymisessä, mutta lopulta nämäkin maat asiaan suostuivat tai suistuivat. Yhdysvallat oli varmaankin painostanut kaikin laillisin keinoin Unkaria ja Turkkia (Türkiye) asiassa. Ja nyt Ruotsi on jäsen.

Itämeri on nyt melko pitkälle Nato-maiden sisämeri. Kykenemme melko hyvin puolustamaan aluetta. Toki onhan siinä yhdessä paikassa hampaisiin aseistettu Kaliningradin alue, josta voi olla aluksi harmia, jos paska iskee tuulettimeen oikein kunnolla.

Jos Yhdysvallat saa seuraavaksi presidentikseen kuluvan vuoden marraskuun vaalien tuloksena Donald Trumpin, niin parhaimmassa tapauksessa presidentti Trump ei tee mitään kohtalokasta yleisen turvallisuuden kannalta. Pahimmassa tapauksessa Yhdysvallat saattaa irrottautua liittosuhteesta, vaikka muodollisesti jäisikin osaksi liittoumaa. Tämä onnistuisi pysyttäytymällä tulemasta apuun, jos johonkin liittolaismaahan hyökättäisiin.

Trumppi nimittäin näyttäisi olevan sitä mieltä, että vain sellaisia Naton liittolaismaita Yhdysvaltain tulee puolustaa, jotka panostavat puolustusvoimiinsa täydet kaksi prosenttia bruttokansantulostaan. Hän omien sanojensa mukaan kehottaa Venäjää tekemään näille maille, mitä haluaa. Jonkin verran paksua.

Voi myös hyvin kuvitella, ettei Trumppi haluaisi maansa tukevan Ukrainaa Venäjän oikeudetonta ja raakaa hyökkäyssotaa vastaan. Ukraina ei tosin ole Naton jäsen, vielä.

Yhdysvalloilla on perinteisesti ollut muun ohella sellainenkin motiivi Euroopan maiden tukemiselle, että sellainen ehkäisee sitä, että sota käydään sen omalla maaperällä.

Mutta Euroopan on joka tapauksessa opittava seisomaan omilla jaloillaan. Miksi myöhemmin, miksei nyt?

Venäjän diktaattorin ja sekurokratiajuntan johtajan Putinin ansiota on se, että me ja Ruotsi olemme nykyään Natossa. Vastoin tarkoitustaan hän suorastaan työnsi meidät hakemaan jäseneksi Natoon aloitettuaan suurhyökkäyksen Ukrainaan 24.2.2022. Ukraina kykeni Venäjän asevoimien oletetusta ja paljon Venäjän ulkopuolellakin hehkutetusta mahtavuudesta huolimatta puolustautumaan. Ukraina osti tällä tavoin Suomelle ja Ruotsille kaivatun ajan, jona odottaa jäseneksi hyväksymistä.

Venäjähän oli vuonna 2008 hyökännyt Georgiaan maan länsisuuntautuneisuuden vuoksi. Länsi ei tehnyt silloin mitään Georgian hyväksi.

Vuonna 2014 Venäjä taas oli valloittanut Ukrainaan kuuluvan Krimin ja liittänyt sen yksipuolisesti vastoin kansainvälistä oikeutta alueisiinsa. Samalla Venäjä aloitti rajoitetun sodan Ukrainan itäisillä alueilla. Koska Ukrainalla ei silloin ollut kykyä puolustautua tätä aggressiota vastaan, maa vuosien ajan teeskenteli, ettei se ole sodassa Venäjän kanssa.

Vaikka vuoden 1994 Budapestin sopimuksessa niin Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta kuin Venäjäkin olivat sopineet takaavansa Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, eivät Yhdysvallat ja YKK nyt kuitenkaan todenneet olevansa sodassa Venäjän kanssa tämän Ukrainaan kohdistamasta sodankäynnistä huolimatta.

Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on paljastanut sen tosiasian, että Itä-Euroopan maat eivät tosiasiassa olekaan traumanjälkeisestä stressireaktiosta kärsiviä "russofobeja", vaan ne ovat olleet kaiken aikaa oikeassa kriittisessä suhtautumisessaan Venäjään. Suomikin oli harjoittanut Neuvostoliiton vuonna 1991 tapahtuneen romahtamisen jälkeen jälkisuomettumista.

Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on myös tuonut esiin sen, että nationalismi voi olla edistyksellinen voima. Aikaisemmin melko lailla kaikkea nationalismia halveksinut suomalainen valtamedia on kovin vähän viime aikoina enää haukkunut ukrainalaista nationalismia. Jos Ukraina kestää, niin se tekee sen nationalisminsa ansiosta eikä siitä huolimatta.

Monet ennen vain venäjää puhuneet ukrainalaiset ovat opetelleet puhumaan ukrainaa.

Eikä Suomikaan olisi aikoinaan hankkinut itselleen itsenäisyyttä, jos suomalaisia ja suomenmielisiä nationalisteja ei olisi ollut.

Putinin yksi kyseenalainen ansio on se, että hän on osaltaan luonut Venäjästä maan, joka muistuttaa melko paljon natsi-Saksaa. Venäläinen nationalismi eroaa tavallisesta suomalaisesta ja ukrainalaisesta nationalismista siinä, miten patologinen se on. Se on imperialistista sekä täysin häikäilemätöntä, kuten natsi-Saksankin kiihkonationalismi oli ollut.

Ja Venäjän suurhyökkäys on raivonnut Ukrainassa jo vuodesta 2022 saakka, yli kahden vuoden ajan. Venäjän asevoimien ja venäläisten sotilaiden sodankäyntitapa on ollut tänä aikana erittäin brutaalia sisältäen runsaassa määrin Ukrainan infrastruktuurin tuhoamista, ryöstämistä, murhaamista, kiduttamista, raiskaamista, väestön pakkosiirtoja ja lasten kaappaamista.

Ukraina taistelee paitsi itsensä ja olemassaolonsa puolesta, niin myöskin koko länsimaailman ja laajemmin koko maailman puolesta.

Jos Ukraina putoaa lopulta Putinin syliin, seuraa Ukrainan kansan kulttuurinen ja jossain määrin fyysinenkin tuhoaminen. Eikä Putin rajoita sotaansa Ukrainaan, vaan onnistuttuaan siellä jatkaa amok-juoksuaan muualle Eurooppaan.

Venäjän suurhyökkäys on saanut monet Nato-jäsenet ryhtymään parantamaan puolustusvoimiensa sodankäyntikykyä. Myöskin yhä useampi jäsenmaa on ryhtynyt panostamaan asevoimiinsa puolustusliiton piirissä hyväksi todetun kahden prosentin bruttokansantulosta verran. Kuten Donald Trumpkin oli Euroopan Nato-mailta halunnut ollessaan presidenttinä vuosina 2017-2021.

On luontevaa sanoa, että rauhanliikkeen toiminta toimii nykyisissä oloissa Venäjän verisen ja aggressiivisen diktatuurin puolesta.

Voin kehuskella itseäni tässä lopuksi mainitsemalla sen, että jo muinaisina aikoina minä olen ollut Nato-jäsenyyden kannattaja ja Putinin diktatuurin rakentamisen vastustaja.

PS. Venäjän kieli on ukrainan kielen murre. Slava Ukraini!

torstai 7. maaliskuuta 2024

Bass Reeves (1838-1910) oli hieno Deputy U.S. Marshall ja neekeri

Bass Reeves (1838-1910) oli miespuolinen neekeri, joka tunnetaan siitä, että hän toimi hyvän aikaa Yhdysvaltain liittovaltion apulaissheriffinä (Deputy U.S. Marshall englanniksi).

Bass Reeves syntyi orjuuteen Arkansasin osavaltioon kuuluvassa Crawfordin piirikunnassa. Hän ja hänen perheensä kuuluivat Arkansasin kansanedustajalle William Steele Reevesille. Yhdysvaltain vuosina 1861-1865 riehuneen sisällissodan aikana hänen omistajansa taistelivat osavaltioiden laajoja oikeuksia ja neekeriorjuuden säilyttämistä kannattavan Konfederaation puolella.

Yksi tärkeä sytyke sodan synnylle oli ollut se, että Yhdysvaltain presidentiksi oli tullut valituksi Republikaanisen puolueen ehdokas Abraham Lincoln (1809-1965), joka vastusti neekeriorjuuden laajentamista uusiin läntisiin alueisiin. Etelävaltioitten valkoiset pelkäsivät jäävänsä maan kongressissa vähemmistöön asioista päätettäessä, jos läntiset alueet säilytettäisiin yleisesti orjuudesta vapaina.

William Reeves otti tietenkin Bassin mukaan sotaan. Erään pokeripelin yhteydessä Bass kuitenkin hyökkäsi tämän pojan Georgen kimppuun. Hän pakeni orjuuttajiltaan intiaanialueelle, jossa hän oppi cherokeen ja creekin kielet, paikalliset tavat ja jäljittäjän taidot. Lopulta hänestä tuli maanviljelijä.

Vuoden 1875 paikkeilla hänet palkattiin Yhdysvaltain liittovaltion apulaissheriffiksi 200 muun henkilön ohessa. Hän oli silloin 37-vuotias.

Bass tunsi hyvin intiaaniterritorion ja palveli lainvartijana tällä tavattoman laajalla alueella alueella yli 32 vuoden ajan, alueella, joka nykyisin tunnetaan Oklahoman osavaltiona.

Voisin kuvitella, että Bassin työ saattoi olla tavallistakin vaikeampaa, kun välttämättä ihan kaikki Yhdysvaltain valkoiseen väestönosaan kuuluvat eivät halunneet tuolloin kunnioittaa Reevesin virkamerkkiä.

Bass oli erinomainen aseenkäyttäjä. Hän käyttöaseensa olivat Winchester-makasiinikiväärin versiot 1873 ja 1892. Hän käytti myös lyhyen aikaa Colt Peacemaker -revolveria. Näihin aseisiin sopivat samat patruunat, mikä oli kätevää.

Jos ketään kiinnostaa, niin on olemassa sanonta, jonka mukaan Winchester oli ase, joka valloitti lännen, ja toinen sanonta, jonka mukaan Colt Peacemaker teki ihmisistä tasa-arvoisia.

Bass toi tuomarin eteen eräät kaikkein häikäilemättömimmistä karkureista. Hän ei myöskään koskaan haavoittunut, vaikka erinäisissä tilanteissa hänen hattunsa ja vyönsä saivat osumia.

Bass jäljitti ja tappoi pahamaineisen Jimm Webbin, joka oli murhannut 11 ihmistä.

Hän koki elämässään monenlaisia tragedioita. Bass kerran ampui vahingossa asettaan puhdistaessaan miehen, mikä johti oikeusjuttuun, jossa hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä hänen hyvän maineensa ansiosta. Hänen vaimonsa Nellie Jennie kuoli vuonna 1896. Hän meni myöhemmin naimisiin Winnie Sumterin kanssa.

Bassin täytyi kerran pidättää poikansa Benjamin "Bennie" Reeves murhasta. Poika vapautui vankilasta yhdentoista vankeusvuoden jälkeen ja eli lopun elämänsä mallikansalaisen tavoin.

Oklahomasta tuli osavaltio Yhdysvaltoihin vuonna 1907. Bass oli silloin 68-vuotias. Hän ryhtyi silloin Muskogeen poliisin palvelukseen, jossa hommassa työskenteli viimeiset kaksi vuotta työurastaan ennen kuin eläköityi.

Bass Reeves oli uransa aikana pidättänyt mahdollisesti jopa 3000 henkilöä. Itseään puolustaakseen hän oli joutunut tappamaan 14 lainsuojatonta.

Mies kuoli vuonna 1910 munuaistulehdukseen.

Bass Reevesistä on myös julkaistu mini-tv-sarja Lawmen: Bass Reeves vuonna 2023.

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Tällaiset uskonnolliset ihmiset ovat asettaneet itsensä ihmistapojen ulkopuolelle

Jotkut ihmiset haluavat, että julkisissa kouluissa opetetaan uskontoa ja että koululaiset viedään koulun puolesta uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Jotkut ihmiset haluavat valtion olevan uskonnollisesti sitoutunut johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan ja sen edustamaan ideologiaan.

Jotkut ihmiset haluavat, että heille pyhiä asioita ei lain mukaan saisi pilkata eikä arvostella.

Jotkut ihmiset haluavat kuolemantuomion niille, jotka pilkkaavat tai arvostelevat heille pyhiä asioita.

Jotkut ihmiset haluavat kuolemantuomion niille ihmisille, jotka jättävät uskontonsa.

Tällaiset ihmiset ovat asettaneet itsensä ihmistapojen ulkopuolelle.

perjantai 1. maaliskuuta 2024

Star Trek ja maalliset paratiisitarinat

Minusta näyttää siltä, että on sanan kaikissa merkityksissä normaalia sellainen, että ihminen haluaa elämäänsä jotain, mikä nostaa hänet maallisen yläpuolelle. Ihminen usein haluaa uskoa, että on olemassa myös jotain muuta, joka todella tekee elämästä elämisen arvoisen.

Ihmiset myös ovat halunneet tietää lopullisen totuuden, ja uskonnot ovat vastanneet tähän tarpeeseen. Epävarmuutta voi olla vaikea sietää.

Monet jopa uskovat elämään kuoleman jälkeen. Se johtunee ennen kaikkea ihmisen halusta olla lakkaamatta olemasta kuoleman hetkellä.

Tässä kaikessa on myös kysymys ihmisen kyvystä kuvitella sellaisia asioita, joiden olemassaoloa ei voida objektiivisesti todentaa. 

Myöskin metafysiikassa ja etiikassa on se huono puoli, että ne perustuvat ihmisen mielikuvitukseen.

Tällaiset kuvitelmat voivat kuitenkin olla kannattajilleen ja varsinkin heidän yhteisöilleen hyödyllisiä abstraktioita.

Tämä laajamittainen kuvittelukyky ilmestyi lajimme siunaukseksi ja myös kiroukseksi 70.000 vuotta sitten, kun ihmislaji kävi läpi nk. pullonkaulailmiön, jossa lajimme yksilömäärä kävi lähellä sukupuuttoa. Toisaalta se on myös mahdollistanut monia oikeasti hyödyllisiä keksintöjä ja aikaansaannoksia.

Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla uskonnollinen uskoakseen johonkin ihmistä suurempaan.

Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895) olivat uskoneet, että valtio syntyy hallitsevan luokan tarpeesta puolustaa asemaansa yhteiskunnan alempia luokkia vastaan.

Miekkosten oletus oli, että kun on tehty sosialistinen vallankumous, niin siitä aiheutuva tuotannon parantuminen johtaa lopulta sen verran korkeaan elintasoon, että edellytyksiä valtion olemassaololle ei enää ole. Kun ei ole enää tarvetta luokkasorrolle, edes työväestön harjoittamalle. Marx ja Engels olettivat, että valtio tulisi kuoleutumaan lopulta pois.

Anarkismi eroaa marxilaisuudesta siinä, että anarkistit aikovat lopettaa valtion poliittisella päätöksellä saatuaan vallan käsiinsä.

Minusta on kuitenkin selvää, että vaikka se voi sitä toki joissain tapauksissa ollakin, niin valtion ei silti tarvitse olla jonkun tietyn yhteiskuntaluokan käsikassara.

En myöskään usko, että moderni yhteiskunta voisi tulla organisoiduksi ilman valtiota tai jotain vastaavanlaista.

Korkea elintaso muuten merkitsee myös sitä, että jätettä ja saastetta tuotetaan myös paljon. Toki länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa niiden määrää on vakavasti pyritty vähentämään viime aikoina.

Marx ja Engels eivät joko ottaneet huomioon korkean tuotannontason aiheuttamia ympäristöongelmia, tai olettivat, että heidän kannattamansa sosialistinen byrokratiahirviö hoitaisi asiat kuitenkin siltä osinkin kuntoon.

Marxilainen työväenliike koki Marxin ja ja ystäväänsä ja työtoveriaan huomattavasti pitempään eläneen Engelsin kuoleman jälkeen jonkinlaista taipumusta dogmaattiseen ajatteluun. Reformistisen sosialidemokratian klassikko, saksalainen Eduard Bernstein (1850-1932), muutti tämän asiantilan.

Bernsteinin merkittävin ja tunnetuin teos on marxilaisuuden uudelleentarkastelun eli revisionismin pääteesit yhteen koonnut vuonna 1899 ilmestynyt Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (suomeksi ilmestynyt nimellä Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät).

Kirjassaan hän esitti, että vastoin marxilaisuuden oppeja kapitalismi ei suinkaan ollut menossa lopullista kriisiä kohti vaan kriisit olivat pienentymään päin. Hän esitti, että omistus ei ollut keskittymässä pienelle kapitalistiselle eliitille vaan päinvastoin hajautumassa laajemmalle joukolle ihmisiä. Hän myöskin kritisoi teoksessaan Marxin työnarvon teoriaa.

Lisäksi hän esitti, että on älytöntä olettaa, että valtio ja kunnat voisivat omistaa kaikki yritykset. Hän ehdotti, että kulutusosuuskunnat olisivat kannatettava asia. Ne olisivat joka tapauksessa yleisen edun mukaisia, vaikka ne olisivat yksityisiä.

Bernstein uskoi työväenluokan aseman parantuvan ajan myötä. Mies oli liberaali sosialisti, joka uskoi että sosialismin tulee rakentaa kamppailunsa liberalismin universaaleille vapausoikeuksille. Sosialismin tehtävä oli vapauden alan laajentaminen yhteiskunnissa. Tämä tapahtuisi porvarillisen demokratian puitteissa. Väkivaltaista vallankumousta ei tarvittaisi. Bernstein uskoi sosialismin moraaliseen läpilyöntivoimaan. Siinäkin hän erosi oppi-isä Marxista, joka halveksi kaikkea moralismia.

Hän myös kritisoi marxilaista oppia "dialektiikasta". Hän esitti, että dialektisella metodilla ei voi tehdä toimivia tulevaisuutta koskevia ennusteita, vaan kyseessä on pelkkä deskriptiivinen "teoria".

Bernstein ei myöskään uskonut tulevaisuuden valtiottomaan yhteiskuntaan.

Belgian kuningas Leopold II hallitsi vuosina 1885–1908 yksityisomaisuutenaan Kongon vapaavaltiota, jolle löi leimansa miehen todella törkeä vallan väärinkäyttö, joka johti erään arvion mukaan alueen väestön vähenemisen 20-30 miljoonasta kahdeksaan miljoonaan.

Joka tapauksessa 1900-luvun piti olla liberalismin mukainen järjen aikakausi, mutta koska ihminen ei hallitse ajatuksiaan, vaan ne häntä, ja koska ihminen ei ole kerubi, niin aikakaudelle löivät leimansa turkkilaisten suorittama armenialaisten kansanmurha, natsien suorittama juutalaisten kansanmurha holokausti ja Neuvostoliiton vankileirien saaristo. Muun muassa.

Ja palatakseni marxilaiseen työväenliikkeeseen, niin se joka tapauksessa ensimmäisen maailmansodan lopulta alkaen jakautui kahtia. Jatkossa bernsteinilaisvaikutteinen sosialidemokraattinen liike kannatti uudistusta yhteiskunnallisten reformien kautta ilman väkivaltaista vallankumousta, kun taas neuvosto-Venäjällä, joka vähän myöhemmin muutettiin Sosialististen neuvostotasavaltojen liitoksi – lyhyemmältä nimeltään Neuvostoliitto – kannatettiin vallankumousta ja varsin monen tuotannonalan toimijoiden sosialisointia ja sananvapauden tukahduttamista ankarasti tieteellisyyden nimissä, ja maa muuttui muutamassa vuodessa raa'aksi yksipuoluediktatuuriksi, joka pitkälle syrjäytti työläisten edut, vaikka esitti edustavansa näitä.

Neuvostoliitto romahti omaan mahdottomuuteensa lopulta vuonna 1991. Ei tullutkaan missään vaiheessa sosialistisen välivaiheen jälkeistä valtiotonta ihanneyhteiskuntaa, joka tihkuisi maitoa ja hunajaa. Eikä päästy edes lähelle sitä.

Neuvostoliittoa seurasi alueellisesti riisuttu ja uudestaan epädemokratisoituva  Venäjä ja sen ulkopuolella länsimaissa utopialiike, jonka piirissä kannatetaan monenlaisia oppeja. Sellaisia joiden mukaan valkoinen kristinuskotaustainen lihaa syövä heteromies on kaiken pahan alku ja juuri, pyhää sotaa kannattava ja naissukupuolta ja homoseksuaaleja sortava muslimimies taas on kaiken ykkönen, paras feminismi on sellaista, joka ajaa vain naisten etuja, tieteellisen menetelmän heittäminen ideologian etujen niin vaatiessa romukoppaan on tärkeää, ja neekeripiirteisille ihmisille yhteiskunnassa etusijan antaminen on kannatettavaa.

1960-luvulla yhdysvaltalainen Gene Roddenberry oli luonut tieteispohjaisen fiktiivisen televisiosarjan nimeltä Star Trek. Ensimmäistä televisiosarjaa alettiin esittää vuonna 1966. Siinä seurattiin tähtialus USS Enterprisen matkoja avaruudessa. Alus oli 2200-luvulla Yhdistyneen planeettojen liiton rakentama, ja sen tarkoitus oli "tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita ja rohkeasti mennä sinne, minne yksikään ihminen ei ole ennen mennyt".

Alkuperäistä sarjaa tehtiin vuoteen 1969 saakka. Sen jälkeen on tehty useita samaan maailmaan sijoittuvia televisiosarjoja, elokuvia ja kirjoja.

Ensimmäisessä tv-sarjassa oltiin melko ennakkoluulottomia. Jossain määrin tavatonta oli 1960-luvulla, että aluksen viestintäupseerina toimi neekerinainen, nimeltään Nyota Uhura, jota esitti Nichelle Nichols (1932-2022). Roolissaan luutnantti Uhurana Nichols osallistui myös ensimmäiseen Yhdysvaltojen televisiossa esitettyyn rotujenväliseen suudelmaan kapteeni James T. Kirkiä esittävän William Shatnerin kanssa. Jakso nostatti vastalauseiden aallon rotujen välisestä kanssakäymisestä. Erityisesti entisten Etelävaltioiden alueella tapahtunut herätti suurta vihastusta, ja sitä pidettiin siellä laajalti huonona siirtona.

Gene Roddenberryn Star Trekin maailman luomisessa on ollut hyvät ja edistykselliset tarkoituksensa, mutta se on myös tavallaan naiivi. Sen tarinaan kuuluu se, että on keksitty replikaattori, joka kykenee valmistamaan ilmeisen halvalla ja nopeasti minkä tahansa esineen, mitä ihminen keksii siltä pyytää. Replikaattori oli luonut Maapallolla hyvänlaatuisen kulttuurivallankumouksen, sillä sen ansiosta jokainen sai perustarpeensa tyydytetyiksi. Star Trekin maailmassa ihmisille merkitsivät statuksen, vallan ja maallisen mammonan sijaan muut tavoitteet, kuten itsensä kehittäminen ja yhteiseksi hyväksi toimiminen ja muut enemmän tai vähemmän yhteishyvät päämäärät.

Star Trekin maailma, jos ei oteta lukuun kuolevaisuutta, tietyltä osin muistuttaa uskontojen taivaskuvitelmia.

Replikaattori, jos sellainen olisi oikeasti olemassa, aiheuttaisi tuhlaavaisuutta ja suuressa määrin jätettä. Näin voisin ainakin kuvitella. Minun on vaikea kuvitella myöskään, että ihmisten kilpailunhalu ja statushakuisuus voisivat vähetä olemattomiin tällaisella pelkällä aineellisen kulttuurin muutoksella.

Olen tavannut kokea olemassaolon ylipäätään raskaaksi. Koska pelastusta ei ole.

Viime aikoina olen kuitenkin myöskin kokenut sellaista, että pelastus voisi sittenkin olla saavutettavissa. Mutta minä en itse sitä aikaa tule näkemään.

Oikeastaan näen pelastuksen nyt transhumanismissa. Siteeraan Wikipediaa:

Transhumanismi (lyhennetään joskus >H tai H+) on kansainvälinen liike ja ajatussuuntaus, jonka mukaan ihminen voi järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ylittää nykyihmisyyden rajoitukset ja kehittää itseään paremmaksi niin ruumiillisesti, mielellisesti kuin yhteisöllisestikin. Transhumanistien mielestä esimerkiksi vanhenemisen tulisi olla vapaaehtoista ja ihmiskehon tiedostamattomien prosessien tulisi olla yksilön tietoisessa hallinnassa.

Ihminen on huimasti kehittynyt kulttuurinluojalaji, joka kykenee kuvittelemaan myös sellaisia asioita, joista ei voida saada tieteellistä näyttöä, ja uskomaan niiden olemassaoloon lähes yhtä lujasti kuin meitä ympäröivän fyysisen maailman objekteihin.

Siitä huolimatta ihmislaji on myös sotaisa, kilpailullinen ja status- ja vauraushakuinen ihmisapinalaji.

Muistettakoon myös se, että yhdysvaltalaiselle näyttelijälle Bruce Willisille syntyneen aivovamman eli otsalohkodementian vuoksi miestä käytettiin viimeisinä näyttelijävuosinaan runsaasti teettämällä hänellä hurjaan tahtiin uusia elokuvia, vaikka mies ei enää kyennyt näyttelemään.

Ihminen voi hylätä biologispohjaiset selitysperusteet käyttäytymiselleen, mutta hän ei kykene poistamaan DNA:ta ja evoluution luomia aivoja itsestään.

Toistaiseksi. Minun toivoni on tulevaisuuden transhumanismin mukaisessa yhteiskunnassa. Opimme toivottavasti kehittämään itseämme ja itsemme paremmaksi. Ja ennen pitkää kykenemme sitten myös lopulta matkaamaan tähtiin, ja olemme henkisesti myös riittävän kypsiä siihen hommaan.

Tämä on minun taivaani.

Ylösnousemuksen toivossa.

Pistän tähän lopuksi vielä linkin Suomen Transhumanismiliiton sivuille, jonka jäsen en vielä itse ole.

PS. Mitä tahansa elämän tarkoitukseen liittyvää tulen blogeissani jatkossa julkaisemaan, niin muistakaa minun sanoneen, että transhumanismi olkoon niistä ykkösenä minulle nyt ja ain'.

keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Nykyajan arvokonservatiivi vastustaa sensuuria

Moni ajattelee nykyään näin: "Olenkin arvokonservatiivi, kun en kannata sensuuria."

Toisaalta nykyään on ihan tavallista, että jopa äärioikeistolaiset kannattavat sananvapautta.

Toista se oli ennen. Ennen wanhaan sananvapauden kannattajia kutsuttiin usein liberaaleiksi.