sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Mikä minua inhottaa parlamentarismissa

Olin joitakin päiviä sitten julkaissut blogissani merkinnän Parlamentarismin korvaaminen toisella mallilla.

Se oli yhtä lukijaani ilmeisesti jotenkin ärsyttänyt, ja täytyy myöntää että se on omalaatuinen. Kirjoituksessa esittämääni mallia pidän kuitenkin aikuisen oikeasti parempana kuin nykyistä suomalaista enemmistöparlamentarismia, uskokaa tai älkää.

Parlamentarismissa minua inhottaa puoluevalta. Jos hallituksen muodostavilla puolueilla on takanaan enemmistö paikoista, niin hallitus voi painostaa sen muodostaneiden puolueiden kansanedustajat hallituksen haluamaan äänestyskäyttäytymiseen lainsäädännössä. Toiseksi tämä hallituksen rautakoura voi syrjäyttää koko vaalikauden ajaksi oppositiopuolueiden kansanedustajat lainsäädäntöön vaikuttamisesta hallituspuolueiden arvovallan julkisuuteen päin ylläpitämisen takia.

Kaksipuoluejärjestelmässä tuollaista voisi vielä jossain määrin ymmärtää, mutta Suomessa on sentään koko sen itsenäisyyden ajan ja vähän pitempäänkin vallinnut monipuoluejärjestelmä.

Itse olen pitkään arvostanut Sveitsin perinteistä mallia  Siinä neljä suurinta puoluetta muodostavat aina hallituksen. Varsinaista poliittista oppositiota ei ole, vaan kulloinkin ajankohtaisesta asiakysymyksestä riippuen mikä tahansa puolueista saattaa toimia oppositiossa enemmistöä vastaan. Minulle sopisi Sveitsin malli Suomeen sovellettavaksi aivan yhtä hyvin.

Sveitsiläisessä järjestelmässä on sellainenkin puoli, että se sisältää päättäjiä sitovat kansanäänestykset. Tarpeen vaatiessa tavalliset kansalaiset voivat toimia oppositiona ja ehkä saada oman kantansa kansanäänestyksessä laiksi asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti