Monet ihmiset käsittelevät maahanmuuttoa yhtenä könttänä, ihan kuin maahanmuutossa ei olisi eri lajeja ja kaikki maahanmuutto olisi Suomelle yhtä hyödyllistä tai hyödytöntä. Olen törmännyt lukuisiin mielipidetiedusteluihinkin, joissa on yksinkertaisesti kysytty, että pitäisikö maahanmuuttoa lisätä vai vähentää. Ei tuollaisiin kysymyksiin järkevä ihminen voi kerta kaikkiaan vastata!
Maahanmuuttoa voi käsitellä siltä kantilta, että onko tulijan (ja hänen välittömien jälkeläistensä) tuoma taloudellinen nettohyöty plus- vai miinusmerkkinen eli käykö hän suuren osan elämästään Suomessa palkallisissa töissä, sellaisissa töissä joissa ei ole kyse maahanmuuttosektorin yksinomaan verotuloilla tuotetuista työpaikoista. Suomi ei periaatteessa tarvitse sellaisia maahanmuuttajia, joilla ei ole ammattitaitoa varsinkin jos heidän kykynsä jatkossakin hankkia sitä on heikko. Toiseksi voidaan käsitellä tulijan sopeutumista ylipäätään suomalaiseen yhteiskuntaan. Arvot ja maailmankuva on yksi käsiteltävä kysymys: yhteiskunta ei voi hyvin, jos sen jäsenet kannattavat rankasti toistensa kanssa ristiriidassa olevia arvojärjestelmiä. Hyvinvointivaltionkin toimimisen edellytyksiin kuuluu se, että ihmiset voivat luottaa toisiinsa, arvostaa toisiaan ja kokea olevansa samassa veneessä. Hyvinvointivaltio on riippuvainen kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunteesta. Yhteenkuuluvuuden tunteen hiipuminen johtaa ennen pitkää myös ankarampiin tuomioihin oikeudenkäytössä.
Toissijaisen suojeluntarpeen perusteella maahantulevia ei tarvitsisi päästää asettumaan Suomeen, sillä he eivät ole henkilökohtaisen vainon takia vaarassa. Oikeat pakolaiset ovat asia erikseen. Pakolaisista meidän on päästettävä suojelumme piiriin sellaisia ihmisiä, jotka voivat ansaita Suomen kansalaisuuden, sellaisia joita luultavasti kenenkään kanta-asukin ei tarvitse pelätä, sellaisia jotka eivät aiheuta hankaluuksia ja joiden on helpompi työllistyä Suomen työmarkkinoille. Pakolaisiakin tulee ottaa vastaan vain siinä määrin kuin Suomen kansantalous sen sallii.
Suomen ei pidä myöskään omalla politiikallaan tukea sosiaaliturvaperusteista maahanmuuttoa, eli sosiaaliturvan tulisi kuulua aina pelkästään Suomen kansalaisille ja pakolaisille tulisi taata vain välttämättömin taloudellinen turva.
Työperäistä maahanmuuttoa Suomi tarvitse mielestäni vain vähän. Maahan voitaisiin mielestäni päästää töihin sellaisia ihmisiä jotka todennäköisesti eivät vie kanta-asukeilta työpaikkaa. Maahantulijoille tulee myös maksaa suomalaisten työehtosopimusten mukaisia palkkoja. Muu olisi ihmisten riistoa.
Maahanmuuttokriittisiä eli ihmisiä joiden mielestä hallitsematon
maahanmuutto on huono juttu valtajulkisuus tapaa haukkua rasisteiksi. Seuraavassa siihen liittyen linkit kahteen ihan hyvään blogikirjoitukseen:
Rauhallinen ja aina kerubimainen kirjoittaja Seppo Oikkonen oli äskettäin blogissaan esittänyt sellaista, että maltillisen maahanmuuttokriitikon on yhtä vaikea puolustautua rasismisyytöksiä vastaan kuin aikoinaan oli noituudesta syytetyn puolustautua noituussyytöksiä vastaan. Oi, katso blogimerkintä:
Nollan arvoinen nollatoleranssi
Kyuu Eturautti taas oli blogissaan kommentoinut Vesa Puurosen erikoisia väitteitä maahanmuuttokriittisyydestä ja esityksessään myös kertonut, että maahanmuuttokriittisyyden ohella hänen aatteisiinsa kuuluu myös väkivallattomuus. Oi, katso blogimerkintä:
Entä, jos aatteita on kaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti