Spartacus oli traakialaissyntyinen gladiaattori, josta tuli
orjakapinan johtaja. Alun perin hän on saattanut olla joko sotavanki tai Rooman
armeijan tukijoukoissa palvellut sotilas, joka oli tehnyt jonkin
rikoksen. Vuonna 73 eKr. gladiaattorien kovasta kohtelusta
vihastunut Spartacus päätti paeta Capuan gladiaattorikoulusta. Hän
pakeni tovereineen Vesuviukselle, ja heihin liittyi lisää ihmisiä:
orjia, gladiaattoreita ja plebeijeitä. Sekalaisesta monikansallisesta laumasta Spartacus muokkasi taistelukykyisen armeijan. Ensin häntä ja hänen
joukkojaan vastaan Rooma lähetti voitonvarmana pienempiä armeijoita.
Spartacus voitti ne. Tasavallan aikana Rooman valtakuntaa johti
kaksi korkeaa virkamiestä, joita nimitettiin konsuleiksi.
Spartacuksen armeija löi seuraavaksi häntä vastaan lähetetyt
konsuleiden johtamat armeijat.
Spartacuksen armeija kasvoi. Hän itse olisi halunnut siirtyä
joukkojensa kanssa pois Rooman valtakunnan alueelta perustaakseen
ihanneyhteiskunnan, mutta hänen taistelijansa eivät siihen
suostuneet. Siinä sitten sattui yhtä ja toista. Rooman rikkain mies
Marcus Crassus oli kuitenkin koonnut, varustanut ja kouluttanut
omilla varoillaan uuden armeijan, ja lopulta tämä hyvin valmisteltu
armeija löi Spartacuksen ja hänen orja-armeijansa vuonna vuonna 71
eKr. Spartacuksen itsensä kerrotaan saaneen surmansa taistelussa.
Myös suurin osa hänen miehistään kaatui, ja Marcus Crassus antoi
naulata ristiin 6000 vangiksi saatua Spartacuksen taistelijaa Capuan
ja Rooman välissä kulkevan Via Appian varrelle.
Vuosia myöhemmin, kun Julius Caesar ja Pompeius Magnus olivat
saavuttaneet merkittävää vaikutusvaltaa tasavallan asioissa, Crassus
päätteli, että hänenkin olisi saavutettava uusia sotilaallisia
saavutuksia. Saatuaan vuonna 54 eKr. nimityksen Syyrian maaherraksi,
hän päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja varusti 40 000 miehen
armeijan, tavoitteenaan valloittaa itäinen Parthian valtakunta. Hän
oli siihen aikaan jo kuusikymppinen.
Vuonna 53 eKr. idässä käytiinkin sitten Carrhaen taistelu.
Parthialaisten jousiratsuväki ampui Crassuksen uupuneet ja janosta kärsivät legioonat
neulatyynyiksi. Parthialaisilla riitti nuolia käytettäväksi hyvin
pitkäksi aikaa. Tämä ei kuitenkaan vielä ratkaissut sotaa
parthialaisten eduksi. Jatkuva nuolisade ei saanut Crassuksen
armeijaa siihen kuntoon, että parthialaiset olisivat voineet tehdä
suoran hyökkäyksen ja ratkaista taistelun raskaalla ratsuväellään.
Mutta Crassus päättikin sitten perääntyä takaisin tasavallan
alueelle. Parthialaiset hyökkäsivät perääntyvien legioonien
kimppuun, ja saavuttivat yliotteen. Roomalaisten
tappiot olivat noin 30 000 miestä. Taistelussa kuoli myös Crassuksen poika Publius Licinius Crassus. Marcus Crassus itse kuoli ilmeisesti taistelua seuranneiden rauhanneuvotteluiden yhteydessä. Hänen irtileikattu päänsä vietiin Parthian kuninkaalle.
...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti