keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Miten fasismia voisi parantaa

Mielestäni Italian fasismi oli paljon miellyttävämpi liike kuin Saksan kansallissosialismi. Italian fasistit eivät kannattaneet rotuoppeja eivätkä he myöskään kohdelleet poliittisia vastustajiaan niin äärimmäisillä tavoilla kuin natsit. Fasistit eivät myöskään kannattaneet valtion ohjaamaa taidepolitiikkaa.

Fasistit asettuivat nationalismin nimissä vastustamaan luokkataistelua ja vaativat luokkaetujen alistamista kansalliselle yhtenäisyydelle. He olivat kuitenkin sikäli varsin sosiaalimielisiä, että he vastustivat talousliberaalia laissez-faire -politiikkaa, finanssikapitalismia, korkoja ja spekulointia. Fasistiset hallitukset kansallistivat avainteollisuusaloja, sääntelivät valuuttakurssia ja tekivät massiivisia valtion investointeja, hintasääntelyä, palkkasääntelyä ja muuta taloudellista interventionismia.

Fasistit kannattivat korporativismia. Korporativismi on poliittinen järjestelmä jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot.

Marxismileninismin vastaisuus on minusta myös myönteistä Italian fasismissa.

Francon Espanjan falangismi ja Portugalin Salazarin Estado Novo -aate eivät minusta olleet varsinaisesti fasistisia aatteita, koska ne suhtautuivat työläisiin varsin tylysti. Saksan kansallissosialismi taas oli muuten vain äärimmäisen brutaali, joten en siksi sitäkään suostuisi nimittämään fasismiksi. Nimittäkäämme sitä yksinkertaisesti kansallissosialismiksi, vaikka Neuvostoliiton marxistileninistit ja sen myötäjuoksijat ovatkin pitäneet kovin epäsopivana natsien aatteen nimittämistä sosialistiseksi.

Paavo Susitaival (1896-1993) oli suomalainen "äärioikeistolainen". Häntä voisi käyttää esimerkkinä henkilöstä, joka yhdistää fasismin demokratiaan.

Susitaipaleen mielestä kansalaiset tuli jakaa luokkiin ammattitaustan mukaan. Susitaipaleen mallissa oli kolme luokkaa: maatalousihmiset, teollisuusihmiset ja virkamiesten ja vapaiden ammattien harjoittajat. Äänestäjät valitsisivat kukin ammattiluokkansa mukaan edustajansa ammattikuntaeduskuntaan. Kansa valitsisi presidentin, joka nimittäisi hallituksen, jonka jäsenistä kukin olisi ammattimies alallaan.

L. J. Niinistö sanoo hänen mallistaan kirjoittamassaan Paavo Susitaipaleen elämäkerrassa (Paavo Susitaival 1896-1993 - aktivismi elämänasenteena) seuraavanlaisia:

Susitaival uskoi, että ammattikuntaeduskunta olisi vähintään yhtä kansanvaltainen kuin puolue-eduskunta ja että hänen mallinsa takaisi enemmän asiantuntemusta käsiteltävinä oleviin lakiesityksiin ja että tämänkaltainen eduskunta edistäisi kansallista yksimielisyyttä tärkeissä ratkaisuissa koko valtakunnan parhaaksi.

[...]Puolueiden poistaminen, hallituksen toimivallan lisääminen ja yleensäkin vakauden, järjestelmällisyyden ja asiantuntemuksen varmistaminen olivat Susitaipaleen korporatistisen valtiomallin keskeisiä käytännön tavoitteita.

Haluaisin ihan vain sanoa, että minusta olisi aivan järkevää yhdistää Italian fasismiin demokratia, sananvapaus ja kieltäytyminen poliittisen väkivallan käytöstä. Tämä ei kuitenkaan tee minusta fasistia, sillä nuo eivät kuuluneet Italian fasismiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti