tiistai 3. syyskuuta 2013

Löysin itselleni vuoropohjaisen sotastrategiapelin

Vuosia sitten pelasin Windowsissa aina silloin tällöin päivät pitkät vanhempieni minulle 1990-luvulla ostamaa vuoropohjaista sotastrategiapeliä The Operational Art of War (TOAW). Pelissä oli sellainen loistava ominaisuus, että se sisälsi skenaarioeditorin, jolla saattoi tehdä omia "pelejä" peliin. Lähinnä minä sitten pelasinkin itse tekemiäni skenaarioita, vaikka skenaarioeditori oli käyttömukavuudeltaan heikohko. Ennen kaikkea tekemäni Talvisota- ja Operaatio Barbarossa -skenaariot muistuvat mieleeni. Niin, kaikkia skenaarioita kykeni pelaamaan kummalla puolella rintamaa tahansa.

Sitten koitti aika, jolloin vaihdoin Windowsin Linuxiin. 2000-luvun alkupuolella Linux oli jo kehittynyt sellaiseksi, että huonotasoiset nörtit ja jotkut tavallisetkin ihmiset kykenivät jo käyttämään sitä. Aluksi jäi TOAW teknisistä syistä pelaamatta, mutta jossain vaiheessa huomasin, että Linuxissa käytettävä Wine-ei-emulaattori mahdollisti TOAW:n pelaamisen Linuxissakin, vaikka se oli Windows-peli. Olin onnellinen. Joku vuosi myöhemmin kävi sitten kuitenkin niin, että TOAW ei suostunut enää käynnistymään Linuxissani. Tämä oli minulle suuri isku. Olen sen verran konservatiivinen, etten sen jälkeen ollut keksinyt mitään sellaista peliä, jota minun tekisi vähänkään enemmän pelata Linuxissani.

Steam on Valven kehittämä internetin kautta toimiva videopelien jakelu-, moninpeli- ja viestintäalusta. Aluksi se myi ainoastaan Windows-pelejä. Myöhemmin valikoimiin ovat tulleet myös Mac OS X -pelit, ja viimeisenä eli tämän vuoden helmikuusta alkaen on pelejä saanut Steamistä myös Linuxille. Joitakin päiviä sitten päätin käydä katsomassa, mitä pelejä Steam tarjoaa Linuxille nykyään.

Kiinnostuin Unity of Command - Stalingrad Campaign -nimisestä pelistä. Kuten TOAW, niin sekin on vuoropohjainen sotastrategiapeli. Latasin pelin demon koneelleni. Kävin läpi ensin pelin tutoriaalin. Kahteen kertaan, sillä toisella kerralla tein tärkeitä muistiinpanoja. Tutoriaali oli hyvä ja havainnollinen. Sitten pelasin yksinkertaisen esittelyskenaarion. Siinä oli kyse siitä, että akselivallat olivat tunkeutuneet Krimille, ja niitten oli tarkoitus valloittaa sekä Kertsin niemimaa että Sevastopol. Skenaarion pelaaminen oli helpohkoa. Tämän jälkeen rupesin pelaamaan Voronezh-skenaariota, joka oli jonkin verran monimutkaisempi. Näin sain lisää tuntumaa peliin. Muita skenaarioita pelissä ei ollutkaan. Tein päätöksen ostaa pelin täysversion. Koko ajan olin muutamalle tutulleni laittanut aiheeseen liittyen sähköpostia kokeillessani tohkeissani peliä.

Kaverini tuli sunnuntaina käymään, ja hän maksoi pelin puolestani luottokortillaan, koska hän oli minulle hieman velkaa.

Unity of Commandin täysversio sisältää monta joko akselivaltojen tai Neuvostoliiton puolella pelattavaa erillistä skenaariota. Lisäksi peli sisältää pitkän kampanjan, jota voi pelata jommalla kummalla puolella. Tässä riittää tahkoamista pitkäksi aikaa.

Toki pelissä on sellainen hieman ikävä puoli, että siinä joutuu pelaamaan pelkästään joko natsi-Saksaa tai Neuvostoliittoa, kun en kauheasti pidä kummastakaan. Mutta tämä on asia, joka pitää vain kestää.

UoC myöskin sisältää eräänlaisen skenaarioeditorin, mutta se ei vaikuta aivan yhtä monipuoliselta kuin TOAW:n vastaava.

Steam on kuin taivaan lahja minulle, vaikka se ei maksakaan minulle tästä mainostamisesta. Kiva että Linuxin käyttäjiäkin otetaan jo huomioon nykyään...

PS 24.12.2013: UoC:n täysversion mukana tulleet uudet skenaariot osoittautuivat aika vaikeiksi. En tiedä, onko minulle ikinä mahdollista saada pelattua peliä "läpi". Ajattelin välillä hengähtääkseni pelailla ilmaisia pelejä Taistelu Wesnothista (Battle for Wesnoth) ja TripleA.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti