torstai 27. helmikuuta 2014

Hauki on kala, ja minä sulkeudun kammiooni

"I'm afraid El Toboso is no longer home for me", sanoi Graham Greenen romaanin "Monsignor Quixote" päähenkilö. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Espanjaan, mutta en valitettavasti osaa kääntää tuota kastiliaksi. Suomeksi lause kuuluu: "Pelkään ettei El Toboso ole enää koti minulle." Englannin kieltä on helppo oppia puhumaan huonosti, mutta se menee paljon vaikeammaksi, jos sitä pitäisi oppia puhumaan hyvin.

Olen käynyt viimeisten parin kuukauden aikana neljä kertaa kirkossa. Nyt taitaa asialle tulla stoppia (anteeksi anglismi).

Olen usein onnellisimmillani silloin, kun älyllinen ja hengellinen puoleni eivät ole sodassa keskenään. Tähän asiaan ei taida vapaaseurakunnassa käyminen auttaa, vaikka Vapaakirkko ei olekaan aivan niin fundamentalistinen lafka kuin Helluntaiherätys.

Toiseksi tämä vapaaseurakunta sijaitsee sen verran kaukana, että sinne on lähes pakko kulkea bussilla. Ja bussiyhteydet ovat mitä ovat. Jos haluan päästä sinne, niin joko olen siellä melko lailla järkevään aikaan odottamassa oven avaamista, mikä vaihtoehto vaatii kävelemistä Vihdintien varteen asti. Tai sitten lähden menemään sinne bussilla kotioveni vierestä, mutta tämä vaihtoehto aiheuttaa sen, että olen paikalla joko aivan liian aikaisin tai vaihtoehtoisesti myöhästyn paikalta muutamia minuutteja.

Kolmanneksi kirkossakäyminen ei tuo tarpeeksi synergiaetuja tai ylipäätään tarpeeksi hyötyä elämääni.

Joten kirkossakäyminen on toistaiseksi jäissä.

Jokunen kuukausi sitten olin rukoillut Jumalalta sellaista, että Länsi-Vantaan vapaaseurakunta muuttaisi tänne Pähkinärinteeseen. Kuten lukija voi tähän kirjoittamastani päätellä, niin tätä ei ole vielä tapahtunut. Jos seurakunta kuitenkin jossain vaiheessa muuttaisi kotini lähistölle, niin vakavissani harkitsisin siinä tapauksessa sen käyttämistä toissijaisena olohuoneen jatkeena. Ensisijainen olohuoneen jatkeeni tulisi jatkossakin olemaan kerho, koska käyn siellä tavallisimman viitenä tai kuutena päivänä viikossa, ja kirkossa minä voisin käydä korkeintaan kaksi kertaa viikossa.

Julkaisen tämän klo 18.33 mikäli en koe sitä ennen ilmestystä, joka kehottaa minua jatkamaan kirkossakäyntiä, ja mikäli Blogger ei rupea temppuilemaan.

Joskus lähiaikoina tulen muuten julkaisemaan tässä blogissani merkinnän siitä, millainen olisi minun ihannekirkkokuntani...

PS 18.3.2014: Ja tuo tekstini siitä, millainen olisi lempikirkkokuntani, löytyy tätä linkkiä klikkaamalla.

Taisin olla hieman ilkeä olympialaisihmisille

Äskettäin olen tainnut olla blogissani kahteen otteeseen (ote 1 ja ote 2) lievästi ilkeä olympialaisihmisille. Haluaisin nyt lopuksi sanoa, että se ei suinkaan tee ihmistä muita ihmisiä huonommaksi, jos hän on penkkiurheilija tai jopa harjoittaa vakavissaan tai jopati ammatikseen itse urheilua.

Käykäämme kuvaannollisesti kaikki Olympokselle!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Muslimisaarnaajat todellinen uhka homojen oikeuksille

Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola uskoo, että tavalliset maltilliset perinteisen avioliiton kannattajat eivät ole todellinen uhka seksuaalivähemmistöille. Saarakkala toteaa, että Suomessa vierailevat muslimisaarnaajat ovat toisenlaisia eli he levittävät vihaa homoja ja juutalaisia kohtaan.

"Helsingin muslimiyhteisö on vuosien saatossa kutsunut useita tunnettuja ulkomaalaisia muslimisaarnaajia puhujiksi tilaisuuksiinsa", Eerola sanoo.

Hän mainitsee nimeltä kolme saarnaajaa, jotka vaativat kuolemantuomiota homoseksistä ja jotka ovat käyneet Suomessa puhujamatkoilla: Bilal Philips, Khalid Yasin ja Anjem Choudary.

"Jopa Suomessa toimiva ja Ylen homoillassa esiintynyt imaami Abbas Bahmanpour on samaa mieltä siitä, että islamin lain mukaan homoseksistä seuraa kuolemantuomio", Eerola sanoo. Abbas Bahmanpour on kuitenkin varsin rakastettava ihminen. Eerola vaatii muslimiyhteisöjä sanoutumaan irti näistä mielipiteistä.

Muslimeilla ei todellakaan ole homofobioita. Heillä on selvät ohjeet joiden mukaan toimitaan. Ihmettelenkin Persujen kansanedustaja Eerolan halua lytätä islam pelkästään sen vuoksi, että sille vihapuhuja ja -tekijä profeetta Muhammad on pyhä hahmo. Tunnettu islam-asiantuntija professori Jaakko Hämeen-Anttilakin on vakaasti sitä mieltä, että profeetta Muhammad on islamille sellainen, niin että suu kiinni! Valtionsyyttäjänvirastolle sharia-laki on pyhä, joten siksikään islamin suhtautumista homoseksuaaleihin ei pidä pitää esillä, ainakaan länsimaisen ihmisen. Ja erityisesti Persun. Tai jopa sitä vihamielisemmän demokraattisen puolueen, nimittäin kansanliikkeenomaisen kansallisliberaalin puolueen Muutos 2011:n jäsenten. Myös vapaa-ajattelija Jussi K. Niemelä on paha ihminen, vaikka hän ei olekaan Persu tai muutoslainen.

PS: Itsekään en kannata homoseksuaalien avioliitto-oikeutta, vaikka en olekaan muslimi.

II PS: Seuraavassa blogimerkinnässäni en tule luultavasti käsittelemään islamia, joka on rauhan uskonto, vaan luultavasti pitkästä aikaa länsimaisen kulttuurin suurta häpeätahraa, joka on kirkossa käyminen.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Perussuomalainen: Yhdysvallat uhkaa kansanterveyttämme, joten kauppaneuvottelut jäihin

Persujen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala vaatii EU:n ja Yhdysvaltain välisten kauppaneuvottelujen lopettamista maatalouden ja elintarvikkeiden osalta. Hän pelkää, että Yhdysvalloista tuotava ruoka on suomalaisille haitaksi.

"Sopimuksen voimaantulo voi johtaa EU:n markkinoiden täyttymiseen USA:sta peräisin olevilla muuntogeenisillä kasviksilla sekä erilaisia kemikaaleja täynnä olevilla lihoilla, mikä uhkaisi kansanterveyttämme", Saarakkala sanoo tiedotteessaan.

Hänen mukaansa on mahdollista, että sopimuksen solmiminen johtaa "huomattavaan" toimivallan siirtymiseen Suomen ulkopuolelle. Tämä seuraisi siitä, että osapuolten väliset kiistat ratkaisisi ylikansallinen sovitteluelin. Saarakkala vaatiikin, että eduskunnan pitää päästä arvioimaan, voiko Suomi osallistua EU:n tekemään sopimukseen.

Neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa käy EU-maiden puolesta EU-komissio.

"Hallituksen olisi näin vaikutettava EU-tasolla siten, että elintarvike- ja maatalouspolitiikka irrotettaisiin kokonaan transatlanttisten vapaakauppaneuvotteluiden viitekehyksestä", Saarakkala sanoo.

Ja kyllähän minusta Saarakkala tässä näkemyksessään järkevältä kuulostaa. Totta kai tuollaisen sopimuksenkin tulisi olla alistettuna ihmisten eikä yhtiöitten oikeuksille. Yhtiöthän eivät ole ihmisiä eivätkä henkilöitä, vai mitä?  Mutta koska kyseessä on Persujen jäsenen ja jopa kansanedustajan esittämä näkemys, niin sille täytyy viitata kintaalla, ettei paha saa lisää valtaa lisääntyneen suosionsa vuoksi ja pääse edelleen kritisoimaan islamia, joka on rauhan uskonto, tai puolustamaan kantaväestön etuja tai olemaan kannattamatta "homoseksuaalien oikeutta avioliittoon". Lisäksi täytyy tässä todeta, että Saarakkala on Yhdysvallat-foobikko.

...
PS 11.4.2014: Voit myös käydä lukemassa myöhemmin julkaisemani blogitekstin TTIP-vapaakauppasopimus heikentää demokratiaa.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Verenimijärobotti on kehitteillä

Olin Tieteen kuvalehden nettisivuilta lukenut, että paraikaa ollaan kehittämässä robottia, joka tulisi olemaan ihmistä taitavampi verisuonen löytäjä ja neulan pistäjä. Kätevä juttu.

Itse kuitenkin haluaisin viedä ajatuksen tätä pitemmälle. Voitaisiin kehittää myös Verenimijärobotti 2.0, joka olisi ihmisenmuotoinen ja ulkonaisesti muistuttaisi tarinoiden vampyyreitä. Tällaisessa mallissa olisi toki koululääketieteen kannalta jotain vikaa, jos vampyyrirobotti iskisi molemmat kaksi hammastaan tutkimuskohteeseen. Toisen "vampyyrin" torahampaista tulisi näin ollen olla itsestään purennan aikana sisään vetäytyvä, ettei synny potilaan kannalta turhia reikiä.

Se olisi niin kiva.

Julkaisin tämän blogimerkinnän ihan vain Sotšin olympialaisten päättymisen kunniaksi. Hienoa että se kaikki on nyt ohi.

Kerhollakin kaikki olivat vain katsoneet olympialaisia. Se oli rasittavaa. Ihme nationalisteja maailma täynnä.

perjantai 21. helmikuuta 2014

En kannata lakia nk. tasa-arvoisesta avioliitosta

Laki nk. tasa-arvoisesta avioliitosta on nyt tuotu eduskunnan päätettäväksi kansalaisaloitteen kautta. Lakialoitteessa on kysymys siitä, että homoseksuaalien tulisi voida mennä keskenään "naimisiin". Se myös sallisi "avioliiton" solmineille homoseksuaalipareille ulkoisen adoption.

Itse olen sitä mieltä, että jo ennen tätä on ollut olemassa tasa-arvoinen avioliitto. Nimittäin niin miehet kuin naiset ovat voineet mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ilman mitään diskriminaatioita.

Kyse on tässä eri käsitysten ja arvojen välisestä taistosta. Itse kannatan perinteistä käsitystä avioliitosta, ja minusta heteronormatiivinen yhteiskunta tarjoaa parhaat edellytykset toimivalle yhteiskunnalle ja elämälle. Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Minusta heteronormatiivinen malli on kaunis ja toimiva.

En silti kannata homoseksuaalisuuden kieltämistä enkä varsinkaan homoseksuaalien teloittamista näiden seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, mitä tapahtuu joissakin islamilaisissa maissa.

Kyseessä on siis ennen kaikkea kysymys arvoista. Ihminen oppii arvonsa jossain määrin omilta vanhemmilta ja jossain määrin ympäröivältä yhteiskunnalta. Jossain määrin ihminen voi itsekin valita arvonsa. Arvoja ei voi perustella tieteellä, vaan ne ovat ei-tieteellisiä ja uskonnollisluonteisia.

Nuo kannattavat noita arvoja, ja minä kannatan omiani.

Sosialismin ja työväenliikkeen klassikko Karl Marx oli sitä mieltä, että oikeus ei ole ainoastaan työläisten vaan myös porvariston puolella. Hänen mukaansa yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima.

Olen konservatiivisista konservatiivisin eikä minua hävetä tämä yhtään. Tässä seison enkä muuta voi. Linja on vedetty pimeyttä vastaan, ja me pidämme tämän linjan, mitä tahansa se maksaakin.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Yle ikään kuin rinnastaa koirat ja muslimit

Ylen mukaan koira on moniosaaja.

Termiä tuntemattomille tiedoksi, että varsin monet hyvät ihmiset käyttävät nimitystä "moniosaaja" varsinaisista maahanmuuttajista. Varsinaisia maahanmuuttajia ovat ne maahanmuuttajat, joilla on tumma iho tai jotka ovat muslimeita tai Suomessa tarjottavan sosiaalituen vuoksi maahan muuttavat ihmiset tai yksinkertaisesti luku- ja kirjoitustaidottomat maahanmuuttajat. Mitä useamman näistä kriteereistä ihminen täyttää, sitä suuremmassa määrin hän on varsinainen maahanmuuttaja. Kuten voi tuosta jo päätelläkin, niin varsinaisia maahanmuuttajia eivät ole ainakaan valkoiset länsimaista kristillistaustaista kulttuuria edustavat koulutetut maahanmuuttajat, vaan he ovat yksinkertaisesti ihmisiä joilla on vähemmän väliä kulttuurisessa kontekstissa.

Yle on tuon koirauutisensa vuoksi kalastelemassa maahanmuuttokriittisyyden, joka on rasismia, sameissa vesissä. Kun nimittäin koira on islamin kannalta rituaalisesti saastainen eläin, ja muslimien ja koirien minkäänasteinen rinnastaminen on yksiselitteisesti väärin. Ja sitä paitsi Yle rikkoo tässä lakiakin, kun kerran Ylen toimintaa koskevan lain mukaan sen on edistettävä monikulttuurisuutta.

Hyvä kuitenkin, että Yle ei kutsu koiria kultamuniksi.

Tarjoan tässä lopuksi suvaitsevaisen linkin.

Työpaikkaongelma Suomessa

Kulttuurielämäntuntijakollegani Janne oli juuri julkaissut blogissaan merkinnän otsikolla Työpaikka, miten se säilytetään.

Tämä sai minut miettimään työpaikkaongelmaa. Keksin muutaman asian, jotka ainakin jotain auttaisivat:
  1. Työajan lyhentäminen seitsemäntuntiseksi. Tällä tavalla työtä saisivat useammat ihmiset. Tosin palkatkin sitten jonkin verran laskisivat. Jos jonain kauniina päivänä Suomeen tulisi kuitenkin työvoimapula, niin voitaisiin sitten lisätä mahdollisuuksia tehdä taas kahdeksantuntista työpäivää (isommalla palkalla).
  2. Ulkomaalaistenkin työntekijöitten palkkatason tulisi olla Suomessa sama kuin kotimaisilla työntekijöillä. Myöskin potentiaalisten halpatyöntekijöitten (tai työttömien vara-armeijan) tahallinen tuottaminen Suomeen julkisen vallan toimesta tulisi lopettaa.
  3. Työnantajan työntekijästä maksamien sivukulujen tulisi minusta olla suurempia, jos työsuhde on lyhyempi tai osoittautuu sellaiseksi. Samalla kuitenkin tulisi olla työstä erottamisen nykyistä helpompaa. Samalla pitäisi tietenkin turvata ammattiyhdistysliikkeen toimintamahdollisuudet.
  4. Suomalaisten yrittäjien tulisi myös oppia paremmin paitsi olemaan pelkäämättä taantumaa, niin myös myymään paremmin osaamistaan ja tuotteitaan ulkomaille.
  5. Suomessa tulisi keskittyä korkeaan osaamiseen, sillä heikon osaamisen ja pienen palkan työpaikoilla Suomesta tulee kehitysmaa.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Natsit kehittivät nykyaikaisten olympialaisten perinteitä

1936 pidettiin natsi-Saksassa Berliinin olympialaiset. Olympialaisten ajaksi juutalaisten vastaista propagandaa hiljennettiin, ja niistä tulikin kansainvälinen menestys.

Olympiatulen kuljetuksen Olympiasta Kreikasta kisojen isäntäkaupunkiin oli keksinyt Saksan olympiakomitean pääsihteeri Carl Diem. Tapa teki vaikutuksen natseihin, joille soihtujen käyttäminen oli hyvin tuttu asia, ja he hyväksyivät Diemin ajatuksen.

Vielä nykyäänkin olympialaisissa on käytäntönä tämä olympiatulen kuljetus. Ja kun se tapa on natsien lanseeraama, niin olisi syytä sekä Kansainvälisen olympiakomitean että urheilua seuraavien ihmisten hävetä silmät päästään. Lisäksi sanoisin, että ennen tuosta tavasta luopumista näiden kaikkien ihmisten olisi syytä pukeutua säkkiin ja tuhkaan ja lyödä rintakehäänsä valittaen omaa pahuuttaan. Minuahan tämä ei koskisi, sillä en ole koskaan seurannut olympialaisia.

Vittuun myös Sotšin olympialaiset!

Lopuksi haluaisin sanoa, että niin buddhalaisten, hindulaisten kuin jainalaisten olisi syytä hävetä, kun heidän uskonnoissaan hakaristi on merkittävä symboli.

Voit halutessasi lukea Historia-lehden nettisivuilta lyhyehkön artikkelin Natsien ja olympialaisten suhteesta. Artikkelin alalaidasta pääsee lehdestä maksamatonkin mutta käyttäjäksi rekisteröitynyt sitten lukemaan pitemmän selvityksen asiasta PDF-tiedostosta (sen lukeminen vaatii, että koneessa on Adobe Reader -ohjelma tai vastaava asennettuna).

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kalja on ystävä

Muistankohan nyt oikein. Astuin Rinnekotia kohti matkaavaan bussiin 345. Askiston kohdalla hyppäsin ulos. Klo 18.18 saavuin kirkon eteen. Kirkkotapahtuman oli määrä alkaa klo 18.30, kuten hyvä tapa kuuluu.

Kyse on omituisesta kirkosta. Mutta kutsun sitä omituiseksi vain sen vuoksi, ettei kyseessä ole virallinen lut. tai ort. kirkko. Sääli kuitenkin, että kirkkorakennus on epäkirkkomainen. Tyyyylsää. Kyse on Suomen vapaakirkon seurakunnasta. Olin ollut Vapaakirkon jäsen kauan sitten muinaisuudessa. Länsi-Vantaan vapaaseurakunta on itse asiassa kuroutunut itsekseen Helsingin vapaaseurakunnasta. Tosin näin oli myös Hiekkaharjussa sijainneen ja edelleen sijaitsevan Vantaan vapaaseurakunnan laita ollut alun perin, jossa olin aikoinaan käynyt.

Suomen vapaakirkko on ikään kuin virallisen luterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimuoto, jos sallitte tällaisen ilmaisun.

Jo aikaisemmin mainittu äijä saapui vaimonsa kanssa paikalle. Mutta hän ei suinkaan ollut se, joka minut päästi sisään. Kymmenen minuuttia paikalle saapumiseni jälkeen irakilaisen näköinen mies tuli paikalle alaikäisen tyttärensä kanssa. Samoihin aikoihin paikalle purjehtivat myös eräs nuori mies ja hieman häntä vanhempi nainen, mikäli päässäni on sen verran järkeä, että osaan arvioida ikiä.

Äijä ja hänen vaimonsa saapuivat paikalle sen verran myöhään, että irakilaisen näköinen äijä ehti odottaa kanssamme heidän saapumistaan useiden minuuttien ajan. Aluksi olin täysin jäykkänä, mutta aikaa myöten rentouduin hieman. Huomasin, että internetti toimi kännykässäni hieman huonosti.

Kaikki suvaitsevaiset ja hyvät ihmiset ovat sitä mieltä, että minä olen rasisti, joten heidän mukaansa minä tietenkin järkytyin suuresti, kun irakilaisen näköinen mies oli tänään seurakunnassa vetovastuussa. Ajatelkaa pahaa Hommaforumia, mistä tämä mies (siis minä) on saanut vaikutteensa ja käsityksensä ympäröivästä maailmasta!!

Irakilaisen näköisen miehen sukunimen ja hänen hänen ihonvärinsä perusteella päättelin hänen olevan mustalainen siitä huolimatta, että hänen aksenttinsa ei tuonut mieleen mustalaista. Myöhemmin kävi ilmi, että näin onkin.

Äijän ja hänen vaimonsa saavuttua aloitettiin tilaisuus.

Tein sellaisen huomion, että Psalmeja on Raamatussa aivan liikaa.

Minusta tuntui tilaisuuden kuluessa siltä, että olen kauhean vapaamielinen teologisessa mielessä. Tuli mieleeni kuitenkin ajatus, että mitä jos nykyinen riittämättömyyden tunteeni Jumalankin suhteen johtuu vain masennuksesta. Terveisin masentunut ihminen vuodesta 1996.

Minulle tuli mieleeni myös hassu ajatus. Että voisin alkaa lukea Raamattua taas enemmän. Että vaikka se ei ole missään absoluuttisessa mielessä kirjaimellisesti erehtymätöntä Jumalan sanaa, niin se on kuitenkin Jumalan sanaa vähemmän absoluuttisessa mielessä.

Ja tietenkin mieleeni johtui, vaikka välillä olin piristynytkin, lopulta myös se, että minua vaivaa uskon tiellä eräs kauheampi asia kuin mitä apostoli Paavali oli nimittänyt omassa elämässään piikiksi tai pistimeksi. Minun elämäni on kurjaa, kurjaa, kurjaa.

Myöhemmin tilaisuuden aikana rupesin miettimään, että Android-kännykkääni olisi kiva saada Raamattu.

Äijä ja hänen vaimonsa toivat minut lopuksi autollaan kotiini.

Kotiin saavuttuani soitin tutulle entiselle englanninopettajalle, joka oli kännykkääni tulleen merkinnän mukaan yrittänyt tavoittaa minua ollessani kirkossa käymässä.

Seuraavaksi asensin Linuxiini BibleTime-sovelluksen ja heti seuraavaksi asensin siihen vuoden 1992 kirkko-Raamatun. Ikävä kyllä en löytänyt BibleTimen varustuksista interlinguankielistä Raamattua. Löysin kuitenkin interlinguankielisen raamatunkäännöksen netistä.

Vilkaisin myös italian kielen oppikirjaa, sillä perjantaina päivällä minun on määrä pitää italian kielen kerhoa. Ehkä on sen verran sairauksia liikkeellä, ettei osallistujia kauheasti tule.

Olin laittanut tultuani kotiin kolme hyvää olutta jääkaappiin kylmenemään. Ennen sitä television vieressä oli hyvässä roomalaisen kohortin tapaisessa järjestyksessä seisonut kaksitoista erilaista olutta, joista merkittävä ellei suurin osa oli nykyisen alkoholimonopolimme Alkon käsityöläisolutkampanjan satoa. Koska perjantaiksi odotettu juopotti eli kokoontuminen parin tutun kanssa oluen ja alkoholin merkeissä oli peruuntunut, niin olin päättänyt nauttia täysin epätavanomaisesti ja epäortodoksisesti kolme näistä oluista nyt torstain myöhäisiltana.

Kulttuurielämäntuntijakollegani Janne oli saapumassa käymään luonani lauantaina, kuten hyvä tapa kuuluu, mutta siitä huolimatta minun teki mieleni nyt nauttia nämä kolme oluttani. Kyse ei ollut suruun juomisesta, sillä sellainen on barbaarista. Ja sitä paitsi minä tiedän, että suru oppii uimaan.

Voi, kuinka minä toivoinkaan, että minulla olisi ollut kämpilläni lihapiirakkaa tai jotain muuta epäterveellistä ja suonia täyttävää! Kuule, vähän ottaa oikeasti päähän se, ettei ole kotona muuta syötävää kuin hapankorppua. Niin, ja banaania.

Ette tiedä, miten hauskaa on ajatella ihmisiä, jotka ostavat euron kuravesioluita lähikaupasta, kun itse nauttii sellaisia oluita, joita normikansalainen ei edes kuvittele nauttivansa saati ostavansa, koska hänellä ei edes villeimmissä kuvitelmissaan ole siihen varaa.

Nautin siis seuraavat kolme olutta mainitussa järjestyksessä:

Prykmestar Kahvi Stout, jonka alkoholiprosentti on 6,00 ja koko 0,5 litraa. Alkon luonnehdinta oluesta: Tummanruskea, täyteläinen, keskiasteisesti humaloitu, paahtomaltainen, hedelmäinen, kahvinen, hennon lakritsinen, kevyen kaakaoinen, pehmeä.

Stadin Panimo Double Oat Malt Stout, jonka alkoholiprosentti on 6,80 ja koko 0,33 litraa. Alkon luonnehdinta oluesta: Tummanruskea, samea, täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, kauramaltainen, suklaakeksimäinen, paahteinen, hennon toffeinen, havuinen, tasapainoinen.

Saimaan Juomatehdas Marsalkka Double IPA, jonka alkoholiprosentti on 8,00 ja koko 0,33 litraa. Alkon luonnehdinta oluesta: Meripihkankeltainen, täyteläinen, erittäin voimakkaasti humaloitu, sitruksinen, aprikoosinen, kukkainen, greippinen, roseepippurinen, runsas.

Tällä kertaa en ollut tavanomaisessa määrin miettinyt oluitten nauttimisjärjestystä, mutta se osoittautui täysin mainioksi.

Mitä tulee otsikkoon, niin en tietenkään nauti "kaljaa", vaan täysin loistavaa olutta. Aina tai ainakin melkein aina. Tavallisten ihmisten osa on nauttia "kaljaa".

Seuraavaksi aion käydä läpi yhden italianoppilaani sähköpostitse lähettämiä visaisia kysymyksiä minulle. Ehkä saan vastattua niihin jo tänä yönä. Ellen saa, niin ainakin käyn vähän myöhemmin läpi italian pronomineja, joista olin luvannut tehdä tehtävän oppilailleni.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Mikä on Linux "hauki on kala" -menetelmällä

En ole minkään sortin Linux-asiantuntija. Kuitenkin olen usean vuoden ajan käyttänyt omissa kotikoneissani (tällä hetkellä niitä on kyllä vain yksi) Linuxia. Olen myös lukemattomia kertoja asennellut jonkin Linuxin levitysversioista omaan tai jonkin kaverini tai sukulaiseni tai tutun tai tutun tutun tai jonkin uppo-oudon ihmisen tietokoneeseen.

Linuxissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja tässä merkinnässä kerron mahdollisimman pitkälle hauki on kala -menetelmällä, mikä Linux on ja mistä siinä on kyse. En kyllä edes ole hyvä teknohöpötyksessä. Esitykseni saattaa vaikuttaa polveilevalta, mutta sille ei voi mitään. Viittaan siinä usein Windowsiin, koska Windows on tällä hetkellä ja ollut myös pitkään tavallisten PC-koneitten käyttäjien työpöydillä hallitseva käyttöjärjestelmä. Esitykseni ymmärtää suurin piirtein kokonaan jokainen Windowsin tehokäyttäjä.

Aloitetaan historiasta. Olipa kerran yliopistoissa käytetty Unix-käyttöjärjestelmä. Nörtit käyttivät sitä ja kehittivät siihen kaikenlaista. Sitten kävi kuitenkin niin, että Unixin käyttöön tuli ikäviä rajoituksia. Vapaaksi koodiksi nimitetään koodia, jota periaatteessa kuka tahansa saa muokata ja käyttää haluamallaan tavalla ja myös levittää eteenpäin. Unix menetti tämän vapautensa ennen pitkää.

Seuraavaksi kävi kuitenkin sillä lailla, että yhdysvaltalainen autisti nimeltä Richard Stallman perusti 1983 GNU-projektin, jonka tarkoitus oli kehittää vapaa Unix-käyttöjärjestelmä (nimi GNU on rekursiivinen akronyymi, joka tulee sanoista "GNU's Not Unix", suom. GNU ei ole Unix). Ennen kuin Stallman ja hänen porukkansa oli ehtinyt kehittää käyttöjärjestelmälleen valmiiksi ydintä eli kerneliä, suomalainen tietojenkäsittelytieteen opiskelija Linus Torvalds sai valmiiksi oman ytimensä, jolle tietty yliopistohenkilö antoi hänen mukaansa nimen Linux. Torvalds oli käyttänyt kehitystyössään suuresti hyväksi GNU-projektin kehittämiä vapaita ohjelmia, joten oikeastaan hänen käyttöjärjestelmäytimensä Linux on maailman ensimmäinen GNU-ydin.

Linus Torvalds oli aloittanut Linux-ytimensä kehittämisen vuonna 1991. Alun perin hän oli kehittänyt sitä vain omia tarpeitaan varten, mutta jo pian asia levisi vähän laajemmaksi. Nörtit ympäri maailman innostuivat hänen projektistaan. 1994 valmistui ytimen versio 1.0. Linux-ytimen valmistuminen hidasti GNU-projektin oman käyttöjärjestelmän kehitystä.

Linux on paitsi Linux-ytimen, niin myös sen päälle rakennetun käyttöjärjestelmän nimi. Linux on vapaa Unixin kaltainen käyttöjärjestelmä, ja se on julkaistu GNU-projektin GPL- eli General Public License -lisenssillä, joka takaa sen vapauden.

Hieman teknistä pölinää aluksi. Linux-käyttöjärjestelmän ytimen päällä on lauma GNU-projektin tuottamia ohjelmapalikoita. Ja sitten nykyaikaisessa Linux-järjestelmässä on X-ikkunointijärjestelmä, joka mahdollistaa graafisen käyttöliittymän, ettei ihmisen tarvitse käyttää Linuxia pelkästään näppäimistöltä. X-ikkunoinnin päällä on ikkunamanageri, joka hoitaa graafisen käyttöliittymän perusasiat. Jotta normaali ihminen voisi käyttää Linux-käyttöjärjestelmää, tarvitaan sen ympärille vielä kokonainen työpöytäympäristö.

Linux-käyttöjärjestelmä koostuu näistä esitellyistä komponenteista, jotka ovat periaatteessa Linuxin levitysversion tekijän vapaasti valittavissa. Ikkumanagereita on olemassa lukuisia ja myöskin käytetyimpiä työpöytäympäristöjä on lukuisia erilaisia. Linuxin normaalikäyttäjän ei luonnollisestikaan tarvitse itse rakentaa itselleen järjestelmää, vaan on olemassa lukuisia yhteisöjä ja yrityksiä, jotka tarjoavat itse kokoamaansa joko ilmaiseksi tai huokeaa maksua vastaan. Tällaista jonkin yhteisön tai yrityksen kokoamaa Linux-järjestelmää kutsutaan Linuxin levitysversioksi. Samasta asiasta puhutaan, jos puhutaan "jakelusta" tai "distrosta" (engl. Linux distribution tai Linux distro).

Tunnettuja Linuxin levitysversioita ovat esim. Ubuntu rinnakkaisversioineen (joita ovat Kubuntu, Xubuntu, Lubuntu, Edubuntu), Mint (perustuu Ubuntuun), Debian, Fedora, openSUSE, PCLinuxOS, CentOS ja Mageia. Tunnettuja täysiverisiä työpöytäympäristöjä taas ovat KDE, Gnome, XFCE, LXDE ja Enlightenment.

Normaali Linux-käyttöjärjestelmä on nykyään jo melko helppokäyttöinen. Windowsiin tottuneelle Linux aiheuttaa kuitenkin usein aikamoisen kulttuurishokin, samantapaisen kuin kiinan kieleen tutustuminen voi aiheuttaa suomalaiselle tai länsimaiselle ihmiselle. Linux-käyttöjärjestelmän ylläpito luultavasti kuitenkin aiheuttaa vähemmän harmaita hiuksia kuin Windows-käyttöjärjestelmän ylläpito tavalliselle ihmiselle. Nykyään ihmisen tarvitsee Linuxissa onneksi harvemmin käyttää tekstipohjaista komentorivisysteemiä järjestelmän ylläpitoon, vaikka komentorivihomman (sovelluksesta käytetään nimityksiä terminaali, konsoli tai pääteohjelma) hallinta voi olla hyvinkin hyödyllistä, jos haluaa mahdollisimman tehokkaasti hallita järjestelmäänsä. Linux on suhteellisen vakaa ja tietoturvallinen eikä tarvitse normaalikäytössä edes palomuurisovellusta saatikka virustorjuntaohjelmaa suojakseen rakenteensa vuoksi. Myöskään Windowsista tuttua hidastumista ja tauhkan kertymistä järjestelmään ei Linuxissa tapahdu. Lisäksi Linuxissa käytössä olleille tiedostojärjestelmille on tarve levyn eheytykselle ollut tuiki tuntematon asia.

Jos Windowsin käyttäjää pelottaa Linuxissa se, että sen graafinen käyttöliittymä - niitä on monia erilaisia - on erilainen kuin Windowsin, niin "konepellin alta" Linux eroaa vielä enemmän Windowsista. Linuxissa käytettävät hakemistopolut ja levyasematunnukset eroavat Windowsin vastaavista ja Linuxissa myös käytetään eri tiedostojärjestelmiä. Tietenkin Linuxissa myös komentorivin käyttö on hyvin erilaista kuin Windowsissa.

Linuxissa ohjelmien asennus on myös erilaista kuin Windowsissa. Windowsissahan ihminen hakee internetistä haluamansa ohjelmat ja asentaa ne sitten manuaalisesti. Tämä aiheuttaa riskin saada koneelle pöpöjä asennusrumban yhteydessä. Linuxissa taas ohjelmat asennetaan keskitetyn nk. pakettienhallinnan kautta. Pakettienhallintaohjelmassa ihminen laittaa hakukenttään joko sanan tai ilmaisun ja ohjelma hakee sitten hakua vastaavat vastaukset tietokannasta. Tätä kautta voi sitten asentaa ja poistaa ohjelmia tai yksittäisiä ohjelmapalikoita. Asennettavat jutut imuttuvat keskitetystä levitysversion rakentajan tekemästä lähteestä. Melkein kaikki ohjelmat sun muut asennettavat asiat asennetaan Linuxissa tätä kautta. Hyvin harvoin on tarvetta mennä haahuilemaan internetiin hakeakseen ohjelmia asennettaviksi. Tyypillisesti Linuxin levitysversioiden pakettienhallinnan ohjelmalähteistä löytyy kaikki sellainen tarpeellinen, mitä ihminen voi koneelleen haluta. Poikkeuksen muodostavat jotkin erikoisohjelmat ja pelit. Monet perusohjelmat ovat yleensä jo valmiiksi asennettuja Linuxissa. Luonnollisesti asennetut ohjelmat sitten myös päivittyvät saman pakettienhallinnan kautta.

Valitettavasti pakettienhallintaohjelmissa ei ole todennäköisesti asennettavien pakettien kuvauksia käännetty suomeksi kovinkaan hyvin. Jos hakee asennettavaa juttua paketin kuvauksen perusteella, niin joutuu luultavasti turvautumaan englannin kieleen.

...Linuxin levitysversioissa saattaa olla asennettuna jokin hirvittävän hienon oloinen pakettienhallintaohjelma. Minä suosin sellaisten sijaan mieluummin Synaptic Package Manager -ohjelmaa. Se on klassinen, kevyehkö ja toimiva. Jos käyttämässäni Linuxin levitysversiossa ei olisi sitä valmiiksi asennettuna, minä asentaisin sen.

Linuxin "erikoisuuksiin" kuuluu myös se, että ohjelmien ja muiden pakettien asennusjärjestelmä on erilainen eri levitysversioissa. Tästä ei yleensä ole suurta haittaa aloittelijalle, mutta asia kannattaa muistaa. Yleisimmin käytetyt pakettienasennusjärjestelmät ovat Debianin (tiedostopääte .deb) ja RedHatin (tiedostopääte .rpm) kehittämät. Näistä voisi mainita vielä semmoista, että RedHat-pohjaisia asennusjärjestelmiä käytetään tyypillisesti kaupallisemmissa levitysversioissa ja Debian-pohjaisia yhteisöjen ylläpitämissä epäkaupallisissa levitysversioissa. Jälkimmäisestä suurin poikkeus on Canonical-yhtiön Ubuntu Linux, jota kylläkin levitetään ilmaiseksi mutta jonka kehitystyö tehdään ainakin jossain määrin kaupallisilla ehdoilla. Itse olen aina ollut tykästynyt Debian-pohjaisiin Linuxin levitysversioihin.

Linuxissa on mahdollista käyttää useampaa nk. virtuaalityöpöytää, eli jos on runsaasti ikkunoita auki, niin niitä voi jakaa useammalle työpöydälle. Linuxissa on tyypillistä myös käyttää jotain leikepöytäsovellusta, joka muistaa useamman leikepöydälle kopioidun asian. Erinomainen keksintö, joka on ollut Linuxin levitysversioissa myös hyvin pitkän aikaa, on se, että voi naulata jonkin ikkunan muitten "päälle", jolloin se on aina näkyvissä.

Perinteisimmissä Linuxin levitysversioissa ohjelmienkäynnistysvalikko on ollut edistyksellinen sillä lailla, että siinä eri tyyppiset ohjelmat ja ohjelmistot on jaettu aiheen mukaan alavalikoihin. Tässä minun tällä hetkellä käyttämässäni Xubuntu Linuxissa on ohjelmienkäynnistysvalikossa seuraavat alavalikot: Apuohjelmat, Grafiikka, Internet, Järjestelmä, Ohjelmistokehitys, Opetus, Pelit, Toimisto sekä Ääni ja video.

Ohjelmia, jollaiset suurella todennäköisellä ovat asennettuina jokaisessa normaalikäyttöön tarkoitetussa Linuxin levitysversiossa, ovat internetselain (esim. Mozilla Firefox), sähköpostiohjelma, pikaviestin, yksinkertainen tekstieditori (vastaa Windowsin Muistiota), kokonainen toimisto-ohjelmistopaketti tai vaihtoehtoisesti jokin tekstinkäsittelyohjelma ja taulukkolaskentaohjelma, kuvankatselin ja mahdollisesti myös täysiverinen kuvankäsittelyohjelma, laskin, IRC-ohjelma ("irkki"), pikaviestin, musiikintoisto-ohjelma, videoittentoisto-ohjelma, PDF-tiedostojenkatseluohjelma ja joitakin yksinkertaisia pelejä. Unohtuikohan jotain. Ja aina voi asentaa ohjelmia helposti lisää pakettienhallinnan kautta.

Wine-ohjelmalla monet Windows-ohjelmat saa toimimaan Linuxissa. Wine ei ole emulaattori (ohjelman nimi on akronyymi sanoista "Wine is Not an Emulator" eli suomeksi Wine ei ole emulaattori) vaan pikemminkin rajapinta Windows-ohjelmien käyttöä varten eli sen käyttö ei vie juurikaan resursseja koneelta.

Linux-järjestelmä myös lukee vaivatta kaikkia Windows-tiedostojärjestelmiä.

Normaalin työpöytä-Linuxin käyttö tulee luultavasti aina vaatimaan jonkin verran enemmän harrastuneisuutta kuin Windowsin käyttö jo pelkästään sen vuoksi, että erilaisia Linuxin levitysversioita ja käyttöliittymiä niihin on olemassa pilvin pimein. Yleensä aloittelijan kannattaa valita levitysversiokseen joku sellainen "Linux", joka on melko yleisesti käytetty tai sitten sellainen, jonka käytössä paikallinen nörtti voi antaa tukea. Netistä löytyy myös apua Linuxin käyttöä koskevissa ongelmissa, ja usein myös suomeksi.

Kaikki tietokoneen lisälaitteet eivät välttämättä toimi ainakaan hyvin Linuxissa. Nykyään kyllä tilanne on paljon parempi tässä suhteessa kuin vielä joitakin vuosia sitten. Pelitarjonta Linuxilla on heikonlainen, mutta tilanne on ollut parantumassa mm. sen vuoksi, että Valve oli julkaissut Steam-suorajulkaisupelialustasta version Linuxille. Kaikille ammattilaiskäyttöön tarkoitetuille erikoisohjelmille ei välttämättä ole vielä vastinetta Linux-maailmassa.

Palatakseni Linuxin tarjoamaan perusohjelmistovalikoimaan, minä itse käytän yleensä seuraavia ohjelmia: Mozilla Firefox (internetselain), Mozilla Thunderbird (sähköpostiohjelma), Pidgin (pikaviestin), gedit (yksinkertainen tekstieditori), LibreOffice (toimisto-ohjelmisto, joka on kuuluisan OpenOfficen rinnakkaisjulkaisu), GIMP (täysiverinen kuvankäsittelyohjelma) ja Xfburn (levynpoltto-ohjelma). Kotisivujen muokkaukseen (teen tätä välillä ihan työksenikin) käytän Mozilla Seamonkeya. Nettisivujen internetpalvelimelle siirtämiseen käytän gFTP- ja Filezilla -ohjelmia. Käytän myös kaupallisia ohjelmia Spotifytä ja Steamiä. Ennen vanhaan käytin myös Skypeä. Yksi kaverini on ehdottanut minulle sen asentamista uudelleen, vaikka Skype on nykyään suuren saatanan Microsoftin omistama. Käytän myös tarralappusovellusta KNotesia ja leikepöytäsovellus Glipperiä.

Microsoft ei ole tehnyt Silverlight-videontoistojutustaan versiota Linuxille, ja avoimen lähdekoodin vastaava teknologia Moonlight toimii sen verran huonosti, ettei valitettavasti useinkaan pääse sen avulla katsomaan internetissä Silverlight-videoita. Kuitenkin Firefox-selaimeen voi asentaa Pipelight-liitännäisen, jonka avulla selain pystyy käyttämään Silverlightia (em. Wine -ei-emulaattori mahdollistaa tässä Silverlightin käytön).

Linuxille saa luonnollisesti tuen mp3-tiedostoille, Flashille ja Javalle. Ubuntu Linuxissa ja sen rinnakkaisversioissa saa nämä asennettua erittäin helposti asentamalla restricted-extras -paketin. Microsoft-kirjasimet (mm. Times New Roman, Arial ja Courier) saa myös halutessaan asennettua. RedHatin kehittämillä Liberation-kirjasimilla saa kuitenkin hyvin korvattua Microsoftin kirjasimet. Tuki kopiosuojattujen DVD-levyjen soiton asentamiselle on kuitenkin joskus vaikeampi juttu, kun se voi vaatia komentorivin käyttöä.

Valitettavasti 2000-luvun alkupuolelta asti odottamani Linuxin maailmanvalloitus tavanomaisissa PC-tietokoneissa on jäänyt alkutekijöihinsä. Tästä ei voi syyttää pelkästään Microsoftia, vaan syitä tälle löytyy useita itse Linuxista käyttöympäristönä: Heikko pelitarjonta, useiden ammattilaistasoisten erikoisohjelmien puute, heikompi laitetuki kuin Windowsissa. Jälkimmäisessä on kyse siitä, että laitteen valmistaja ei joko tee itse ajuria Linuxille tai ei edes anna tarpeeksi tietoa laitteensa toiminnasta, jotta Linux-nörtit saisivat itse helpommin koodattua toimivan ajurin. Tärkeimpänä syynä pitäisin kuitenkin Linux-käyttöjärjestelmän heterogeenisyyttä, vaikka se on toisaalta yksi Linuxin hyvistä puolista. Linuxin levitysversioita ja käyttöliittymiä niihin löytyy pilvin pimein aika moniin erilaisiin makuihin ja tarpeisiin, mutta tämä on merkinnyt sitä, että normaali loppukäyttäjä ei ole voinut luottaa siihen, että Linux on aina tietynlainen, kun sitä "Linuxia" ei ole vain yhtä ainutta oikeaa versiota.

Linux on siltikin erittäin käytetty palvelintietokoneissa, supertietokoneissa, mobiililaitteissa, tablettitietokoneissa (nk. taulutietokoneet) ja nk. sulautetuissa järjestelmissä (esim. DVD- ja Bluray -soittimet, digi-tv-sovittimet, kodinkoneet, autojen tietyt komponentit, pankkiautomaatit). Moni käyttää Linuxia itse sitä tietämättä.

PC-tietokoneitten myynti on ollut viime aikoina vähenemässä ja vähentynee edelleen. Jos Linux tulee tulevaisuudessa jossain vaiheessa olemaan kova sana myös jäljellä olevissa "tavanomaisissa" PC-tietokoneissa, niin tämä valloitus tullee tapahtumaan sitä kautta, että jokin mobiililaitteissa ja tablettitietokoneissa käytettävä Linux-järjestelmä skaalautuu lopulta myös PC-tietokoneissa käytettäväksi. Nykyisessä ja myös edellisessä kännykässäni käyttöjärjestelmänä on ollut Android, joka on Linux-pohjainen järjestelmä. En ole sen kaikkein suurin fani, koska kannatan mahdollisimman avointa järjestelmää (Google ja laitevalmistajat ovat raiskanneet Androidin), mutta Nokian tehtyä sopimuksen Microsoftin kanssa oli ollut pakko siirtyä nokialaisista, joita olin aikaisemmin käyttänyt usean vuoden ajan, eteenpäin. PC-tietokoneissa siis luultavasti yleistyy tulevaisuudessa jokin alun perin "kevyempään" käyttöön valmistettu järjestelmä, ja se voi olla tämä Android tai sitten jokin muu. Linuxin levitysversioissa käytetty suosittu Gnome-työpöytäympäristö oli muuttunut version 3 mukana mobiilimaisemmaksi. En tykännyt siitä ollenkaan. Minä en kannata ollenkaan sellaista ajatusta, että yksi ja sama järjestelmä sopisi kaikkiin käyttöympäristöihin, mutta se voi olla tulevaisuutta.

Linuxin levitysversioita saa ladattua ilmaiseksi netistä. Ensin ladataan asennuslevyn nk. levykuva (tiedostopääte .iso). Sitten poltetaan se CD:lle tai DVD:lle. Seuraavaksi voidaan siltä asentaa ao. Linuxin levitysversio koneelle. Monesta Linuxin levitysversiosta on olemassa nk. live-levy, eli sillä voi kokeilla ao. järjestelmää ennen kuin päättää asentaa sen. Itse pidän tästä mahdollisuudesta. Live-levyn käytöstä on se hyöty myös, että jos järjestelmä suostuu toimimaan sujuvasti CD-tai DVD-levyltä käsin, niin se erittäin todennäköisesti toimii hyvin myös kiintolevylle asennettuna. Linuxin voi myös periaatteessa asentaa USB-tikulta.

Kannattaa ottaa hieman selvää Linuxista ja sen levitysversioista ennen kuin rupeaa kokeilemaan sen käyttöä. Näin sen käyttö ei ole aluksi pelkkää tuskaa. Kannattaa muistaa, että jos haluaa Linuxin sijaitsevan samalla kiintolevyllä Windowsin kanssa, niin kannattaa varmistaa ensin, että Windows-kiintolevy on eheytetty ennen kuin rupeaa siltä varaamaan tilaa Linuxille. Myöskin kannattaa muistaa, että Windows on mustasukkainen eikä sitä voi asentaa samalle kiintolevylle Linuxin jälkeen, koska Windows tykkää asentua kiintolevyn alkulohkoille.

Tavalliselle ihmiselle suosittelisin ensimmäiseksi Linux-järjestelmäksi Mint Linuxia. Se on siitä hyvä levitysversio, että siinä on aivan kaikki perusjuttu suoraan asennettuna, myös tuki mp3-tiedostoille, Flashille ja Javalle. Microsoft-kirjasimet, jos niitä tarvitsee, joutuu kuitenkin asentamaan erikseen. Mutta tukea kopiosuojattujen DVD-levyjen soitolle ei tarvitse erikseen asentaa, ja se on erittäin miellyttävä juttu.

Linuxiin tutustuminen kannattaa aloittaa Linux.fi -osoitteen kautta. Sivustolta löytyy melko perusteellisesti kaikki Linux-käyttöjärjestelmään liittyen.

...
PS 25.8.2016: Voit niin halutessasi käydä lukemassa myöskin tämänvuotisen blogikirjoitukseni Google tavallaan onkin selain: Chromebook ja Linuxin maailmanvalloitus.

torstai 6. helmikuuta 2014

Tervemenoa, Pirkko Ruohonen-Lerner!

Joku Jari Lindström on valittu Pirkko Ruohonen-Lernerin tilalle Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Toivottavasti hän on mies paikallaan.

Tosin voi vaatia aika paljon, että hän alittaisi tasollaan edeltäjänsä Ruohonen-Lernerin, joka toimi jossain määrin "edistyksellisten" ja sopulien pimeimpien vaistojen myötäjuoksijana toimessaan.

Kun Jussi Halla-aho oli aikoinaan antanut ymmärtää Facebookissa, että Kreikan tilanne ei vakaannu ilman sotilasjuntan väliintuloa, niin Pirkko Ruohonen-Lerner vaati Halliksen erottamista eduskuntaryhmästä, ja mies joutuikin olemaan jonkin aikaa eduskuntaryhmän ulkopuolella.

Myöhemmin kun Persujen kansanedustajan James Hirvisaaren puoluepoliittisesti sitoutumaton eduskunta-avustaja Helena Eronen oli julkaissut blogissaan satiirisen kirjoituksen hihamerkeistä, eduskuntaryhmän puheenjohtaja meni tahallisten väärinymmärtäjien eli typerysten tai sellaisiksi haluavien kelkkaan ja rupesi erotuttamaan Erosta toimestaan. Kansanedustaja Hirvisaari suoraselkäisenä ja järkevänä miehenä ei kuitenkaan suostunut erottamaan typerän syyn vuoksi avustajaansa, ja niinpä Persujen eduskuntaryhmä erotti Hirvisaaren väliaikaisesti ryhmästä. Helena Eronen kuitenkin erosi avustajan hommastaan asiasta syntyneen vitutuksen vuoksi.

Kuulemma Hirvisaaren erottamisesta tehty päätös oli ollut yksimielinen, joten jopa Hallis oli ulvonut susien mukana. Sitä en ole oikeastaan ikinä antanut hänelle anteeksi hänen muuten suurista ansioistaan huolimatta. Ei miehellä kantti sillä kertaa kestänyt.

James Hirvisaaren sivuilta pääset lukemaan Uuden Suomen typerästi blogialustaltaan poistaman Helena Erosen satiirisen hihamerkkiblogimerkinnän "Ratkaisu poliisin ulkomaalaisratsioihin". Voit myös lukea oman aiheeseen liittyvän blogimerkintäni Helena Eronen ja hihamerkkikausti.

Jos Hallis olisi pitänyt selkänsä suorana, niin kansanliikkeenomainen kansallisliberaali puolue Muutos 2011 olisi varmasti mielellään ottanut hänet jäsenekseen, ja hän olisi yhtä varmasti suuren kansansuosionsa vuoksi sitä kautta päässyt uusimaan kansanedustajanpestinsä 2015.

Pirkko Ruohonen-Lerner on saattanut toiminnallaan aiheuttaa tyytymättömyyttä Persuissa, tai mistä minä tiedän. Joka tapauksessa Jari Lindström valittiin hommaan hänen tilalleen. Timo Soinikaan ei nyt ajanut Ruohonen-Lernerin asiaa. Toivotan Lindströmille mitä parhainta uraa, vaikka en itse olekaan Persujen kannattaja. Myönnän kannattavani Muutos 2011 -puoluetta. Pirkko Ruohonen-Lernerille toivotan hyvää matkaa historian roskatynnyriin ja tekemään kaikkea järkevää hänen ydinosaamisalueisiinsa liittyvää. Vähän ilkeältähän minä nyt kuulostan.

Tunnen muuten henkilökohtaisesti yhden Vihreiden jäsenen, joka on pitänyt Helena Erosen hihamerkkikirjoitusta sinä mitä se onkin, eli satiirina....

James Hirvisaari on tätä nykyä Muutos 2011:n ainoa kansanedustaja ja Helena Eronen on Muutoksen 1. varapuheenjohtaja sekä eurovaaliehdokas.

Helena Erosen blogia "Oho, hupsista" pääset lukemaan tätä linkkiä klikkaamalla.

James Hirvisaaren Wordpressin blogia pääset lukemaan tätä linkkiä klikkaamalla.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vapaakirkolla on naispastoreita, helvetti!

Minua oli mietityttänyt, että salliiko Suomen vapaakirkko nykyään naispuoliset pastorit. Niinpä kävin tänään läpi usean vapaaseurakunnan nettisivuja saadakseni asiaan selvyyttä. Keskityin tutkimuksessani isokokoisemmiksi mieltämiini seurakuntiin, kun sellaisilla luulisi olevan enemmän varaa palkata pastoreita. Kävi ilmi, että naispuolisia pastoreita on ainakin Rauman, Rovaniemen ja Turun vapaaseurakunnilla. Hyi helvetti, että pistää vihaksi, se on levinnyt tuonnekin!

Jos ketään kiinnostaa, mikä Suomen vapaakirkko on, niin sitä voi kuvailla kirkkona siten, että se on vähän kuin Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimuoto. Se on myös yksi Suomen suurimmista kristillisistä yhdyskunnista, mikä tosin ei ole paljon sanottu.

Hirveän monta vuotta sitten olin muuten ollut muutaman vuoden ajan Suomen vapaakirkon jäsen.

Voit halutessasi käydä lukemassa nettisivuiltani juttuni Suomen vapaakirkko, jonka jäsen olin yhteen aikaan, ja suhteeni siihen.

Vihaan historiallisia virheitä tv-sarjoissa

Olen ruvennut seuraamaan tv-sarjaa "Sleepy Hollow". Sen äskeisessä jaksossa oli muun ohella kysymys Englannin kuningatar Elisabet I:n perustuttamasta siirtokunnasta Roanokesta. Siirtokunta perustettiin 1585 ja muutaman vuoden jälkeen sen asukkaat olivat kadonneet jäljettömiin. Jaksossa sitten esiteltiinkin siirtokunnan asukkaitten "puhumaa" englannin kielen muotoa, ja toinen päähenkilöistä sanoi sen olevan Geoffrey Chaucerin käyttämää kieltä. Chaucer tosin oli kuollut jo vuonna 1400. Kuuntelin tätä kieltä korva kovana, ja päättelin, että kieli todennäköisesti onkin Chaucerin ajan kieltä. Mutta mitä se kieli teki englantilaisten amerikansiirtolaisten suussa hieman ennen vuotta 1600? Minua tämä älyttömyys, johon tv-sarjan tekijät olivat syyllistyneet, ärsytti kovasti.

Jokunen vuosi takaperin minua oli ärsyttänyt hieman mitättömämpi seikka, kun rakastamassani NCIS-sarjassa labrarotta Abby oli väittänyt, että klassisen latinan sana "victor" tarkoittaa uhria. Klassiseksi latinaksi uhri on muuten "victima". Sarjan todennäköisesti englanninkielisille käsikirjoittajille eivät olleet johtuneet mieleen kontekstiksi englannin kielen latinalainat, voittoa tarkoittava sana "victory" ja uhria tarkoittava sana "victim".

Että tällaiset seikat ärsyttävät!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Suomalaisten alkukoti ei ole Espanjassa

Jokin aika sitten oli ollut julkisuudessa puhetta siitä, että Espanjasta oli löytynyt hyvakuntoisenoloinen miehen luuranko, olikohan se noin vuodelta 5000 eKr. Luurangosta oli saatu irti DNA:ta ja saatu selville, että ko. yksilön silmät olivat olleet siniset ja ihonväri luultavasti tummempi kuin nykyeurooppalaisten ja se, että ko. perimä muistuttaa nykyihmisistä eniten suomalaisten ja ruotsalaisten perimää. Ja nyt sitten on kohkattu siitä, että muinaisespanjalaiset olisivat olleet suomalaisten lähisukulaisia.

Puhutaan ensin kielestä.

Suomi on uralilainen kieli, ja uralilaisten kielten alkukoti sijaitsee Volgan mutkassa tai ainakin suhteellisen lähellä sitä aluetta. Suomalaisten esi-isät kuitenkaan eivät ole tulleet Volgan mutkasta. Tosin eivät Espanjastakaan.

Ennen kuin jääkausi aikoinaan väistyi, ihmisillä oli Euroopassa kaksi jäätöntä turvapaikkaa. Toinen sijaitsi Pyreneitten niemimaalla ja toinen Ukrainassa. Näiltä alueilta ihmiset sitten purkautuivat muualle Eurooppaan. Suomalaisten esi-isät ovat peräisin lähes yksinomaan tuosta Ukrainan turvapaikasta.

Jään vetäytyessä takaisin pohjoiseen metsästäjäkeräilijäryhmät seurailivat jään reunaa, ja ennen pitkää Suomenniemelle pääsivät nk. alkuasuttajat, jotka luultavasti eivät vielä puhuneet uralilaista kieltä. Näitten alkuasuttajien geenistöä on vielä runsaasti edustettuina nykysuomalaisissakin. Myöhemmin alueelle levisi uralilainen kieli, ja vielä myöhemmin Suomenlahden eteläpuolelta nykysuomen esimuoto Varsinais-Suomen ja Karjalan kautta.

Palataan tuohon uutiseen. Siinä on hieman sotkettu asioita. Ennen kuin maanviljely oli levinnyt Eurooppaan, maanosaa asutti metsästäjäkeräilijäväestö. Maanviljelyn tullessa eurooppalaisten geenit muuttuivat osin maanosaanmuuttajien ja osittain silkan evoluution kautta. Viljan syöminen kun vaatii hieman toisenlaista geenistöä. Suomeen taas oli maanviljely saapunut suhteellisen myöhään ja tänne ei ikinä saapunut niitä ensimmäisiä maanviljelijäasuttajia Euroopan ulkopuolelta. Tästä syystä suomalaisten ja ruotsalaisten geenit muistuttavat sen alkuespanjalaisen geenejä, ei sen takia että hänen edustamansa etninen ryhmä kuuluisi meidän esi-isiimme.

Me olemme enemmän cromagnoneja kuin useimmat muut eurooppalaiset.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Avioliitossa käytetyistä sukunimistä

Perinteisesti Suomessa naiset ovat käyttäneet aviollisena sukunimenään isänsä sukunimeä. Alun perin tämä on johtunut paitsi väistämättömästä perinteiden kunnioituksesta, niin myös pakosta, kun lain kannalta muuta mahdollisuutta ei vielä ollut. Myöhemmin naiset saivat sitten avioliitossa oikeuden kaksiosaiseen sukunimeen, joka koostui oman isän sukunimestä ja aviopuolison sukunimestä. Vielä myöhemmin naiset saivat oikeuden käyttää yksinomaisena aviollisena sukunimenään isänsä sukunimeä.

Se että naiset saavat käyttää isänsä sukunimeä omana sukunimenään solmittuaan avioliiton, ei kuitenkaan ole mikään merkki sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Kuten tuossa äsken jo mainitsin, niin naisten "oma" sukunimi on heidän isänsä sukunimi. Luonto ei ole luonut miestä ja naista keskenään tasa-arvoisiksi, mutta jos asiassa haetaan jonkinlaista yhdenvertaisuutta, niin meidän pitäisi minusta lähteä siitä, että yhden kerran sekä miehet että naiset saisivat täysin vapaasti valita oman sukunimensä. Suojattujen sukunimien haltijat voisivat tästä hieman suuttua, mutta jätämme heidän oikeutensa tässä nyt huomioimatta.

Tämän jälkeen vanhemmat valitsisivat yhdessä lastensa sukunimen, joka olisi jompi kumpi vanhempien sukunimistä. Jos vanhemmat eivät pääsisi sopuratkaisuun lastensa sukunimestä, niin pojat perisivät sitten isänsä sukunimen ja tytöt äitinsä sukunimen.

Silti voidaan kysyä, että olisiko kuitenkin paras ratkaisu julistaa naisten oikeus omaan sukunimeen avioliitossa harhaopiksi ja palata vanhaan alkuperäiseen käytäntöön, jossa naiset naimisiin mennessään ottavat aviomiehensä sukunimen.

Lainaan seuraavassa tunnettua yhdysvaltalaista intellektuellia Eric Cartmania:

I would never let a woman kick my ass. If she tried anything, I'd be like, EH. You get your bitch ass back in the kitchen and make me some pie. Eh, woman, you shut your mouth, and make babies.

En jaksa kääntää tuota nyt suomeksi, mutta interlinguaksi viitsin. Interlinguaksi (oma oikeinkirjoitus ja osittain omat kielioppisäännöt) tuo pätkä kuuluu näin:

Io non jammais lassarea un femina a calcar mi puppa. Si illi probarea alque, io esserea como, EH. Tu apporta tu puppa de feminoanimal a retro a le cocina et coce a me alcun torta. Eh, femina, claude tu bucca, et face bebes.