torstai 27. helmikuuta 2014

Hauki on kala, ja minä sulkeudun kammiooni

"I'm afraid El Toboso is no longer home for me", sanoi Graham Greenen romaanin "Monsignor Quixote" päähenkilö. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Espanjaan, mutta en valitettavasti osaa kääntää tuota kastiliaksi. Suomeksi lause kuuluu: "Pelkään ettei El Toboso ole enää koti minulle." Englannin kieltä on helppo oppia puhumaan huonosti, mutta se menee paljon vaikeammaksi, jos sitä pitäisi oppia puhumaan hyvin.

Olen käynyt viimeisten parin kuukauden aikana neljä kertaa kirkossa. Nyt taitaa asialle tulla stoppia (anteeksi anglismi).

Olen usein onnellisimmillani silloin, kun älyllinen ja hengellinen puoleni eivät ole sodassa keskenään. Tähän asiaan ei taida vapaaseurakunnassa käyminen auttaa, vaikka Vapaakirkko ei olekaan aivan niin fundamentalistinen lafka kuin Helluntaiherätys.

Toiseksi tämä vapaaseurakunta sijaitsee sen verran kaukana, että sinne on lähes pakko kulkea bussilla. Ja bussiyhteydet ovat mitä ovat. Jos haluan päästä sinne, niin joko olen siellä melko lailla järkevään aikaan odottamassa oven avaamista, mikä vaihtoehto vaatii kävelemistä Vihdintien varteen asti. Tai sitten lähden menemään sinne bussilla kotioveni vierestä, mutta tämä vaihtoehto aiheuttaa sen, että olen paikalla joko aivan liian aikaisin tai vaihtoehtoisesti myöhästyn paikalta muutamia minuutteja.

Kolmanneksi kirkossakäyminen ei tuo tarpeeksi synergiaetuja tai ylipäätään tarpeeksi hyötyä elämääni.

Joten kirkossakäyminen on toistaiseksi jäissä.

Jokunen kuukausi sitten olin rukoillut Jumalalta sellaista, että Länsi-Vantaan vapaaseurakunta muuttaisi tänne Pähkinärinteeseen. Kuten lukija voi tähän kirjoittamastani päätellä, niin tätä ei ole vielä tapahtunut. Jos seurakunta kuitenkin jossain vaiheessa muuttaisi kotini lähistölle, niin vakavissani harkitsisin siinä tapauksessa sen käyttämistä toissijaisena olohuoneen jatkeena. Ensisijainen olohuoneen jatkeeni tulisi jatkossakin olemaan kerho, koska käyn siellä tavallisimman viitenä tai kuutena päivänä viikossa, ja kirkossa minä voisin käydä korkeintaan kaksi kertaa viikossa.

Julkaisen tämän klo 18.33 mikäli en koe sitä ennen ilmestystä, joka kehottaa minua jatkamaan kirkossakäyntiä, ja mikäli Blogger ei rupea temppuilemaan.

Joskus lähiaikoina tulen muuten julkaisemaan tässä blogissani merkinnän siitä, millainen olisi minun ihannekirkkokuntani...

PS 18.3.2014: Ja tuo tekstini siitä, millainen olisi lempikirkkokuntani, löytyy tätä linkkiä klikkaamalla.

2 kommenttia:

  1. Hei tulkitsen tekstistäsi, että lopulta suurin este kirkossa käymisellesi tuntuisi olevan liian vaivalloinen matka. Minusta voisit aivan hyvin mennä bussilla, joka lähtee läheltäsi, vaikka olisitkin muutamia minuutteja myöhässä. Useinhan varsinaiseen asiaan pääsemiseen menee kuitenkin jonkin aikaa, ja tuskin se muita haittaa, vaikka joku liittyy seuraan vähän myöhemmin. Harkitse vielä asiaa, jos se vaikka voisikin tuoda rauhaa tuohon kuvaamaasi järjen ja hengen kamppailuun ja sitä kautta iloa elämääsi.

    VastaaPoista