perjantai 27. kesäkuuta 2014

Spartacus-sarja päättyi

Katsoinpa äskettäin tuoreen Spartacus-sarjan (linkin takainen arvostelu on vuodelta 2013) viimeisen jakson. Sarja perustuu tositapahtumiin, ja sen keskiössä on traakialainen gladiaattori Spartacus, joka aloitti orjakapinan Rooman tasavaltaa vastaan. Tämä nk. kolmas orjasota raivosi Italiassa vuosina 73-71 eKr.

Spartacus on minun sankarini. Orjakapinan aloittaminen ja orjuutta vastaan taisteleminen aseellisesti ovat mielestäni myönteisiä asioita. Spartacus joukkoineen myös voitti tiettävästi monta roomalaista armeijaa, myös kaksi Rooman korkeimpien virkamiesten konsuleiden johtamaa armeijaa. Spartacus oli sotilaallinen nero, joka onnistui monikansallisesta sekalaisesta joukostaan muokkaamaan iskukykyisen armeijan.

Sarjassa kiinnitti huomiota estoton suorasukaisen seksitoiminnan runsaus. Siihen tottuminen itse asiassa kesti minulta (ja yhdeltä hyvältä tutultani) jonkin aikaa. Sarjassa myös veren roiskuminen on tärkeässä osassa. Silti tarinassa ja juonessa on järkeä ja syytä tuntea mielenkiintoa sarjaan.

Seksiin liittyen sarjassa on sellainen hieman erikoinen juonenpiirre, että heteropäähenkilöitten (homoseksuaalejakin kyllä löytyy lisäksi) sukupuolielämä ei näytä ikinä johtavan naispuolisen osapuolen raskaaksi tulemiseen. Ihan kuin yritettäisiin painottaa sitä, että kyllä 70-luvun eKr. Italiassa oli käytössä 2000 vuotta myöhemmin käyttöön otettuja melko tehokkaita ehkäisymenetelmiä.

Jaksoin katsoa sarjan alusta loppuun hyvin ilman mitään pahempia nikotteluita. Sarjan tapahtumiin eläytyminen on/oli ollut minulla itse asiassa hyvin runsasta.

Olen jokusen vuoden ajan omistanut roomalaisen gladius-miekan kopion. Viime ajat se on roikkunut huotrassaan kirjahyllyni päädyssä. Se on hieno koriste. Kun olen viime vuodet seurannut tiiviisti tätä Spartacus-sarjaa, niin minulle on aina tullut mieleen hieno ilmaisu "miekkani janoaa roomalaisten verta". Tosin ne vanhan kunnon ajan roomalaiset, jotka voisivat olla tylsäteräisen miekkakopioni kohteena, ovat olleet nurmen alla jo jonkin aikaa.

Sarja noudattaa tapahtunutta historiaa ainakin joten kuten. Toki taiteellisia vapauksiakin on otettu. Ja kun historiallisesta Spartacuksesta ja hänen orjakapinastaan me tiedämme oikeastaan hurjan vähän, niin on ymmärrettävää, että käsikirjoittajien on täytynyt myös keksiä paljon yksityiskohtia sarjaan. Spartacus-sarjassa on sentään vähemmän keksittyä materiaalia kuin Rooma-sarjassa, jota olin aikoinaan myös seurannut. Sen päähenkilöt Lucius Vorenus ja Titus Pullo nimittäin ovat historiallisia henkilöitä, mutta heistä tiedetään vain sen pienen tekstin verran, mitä Gaius Julius Caesar oli suvainnut heistä kirjoittaa historialliseen kertomukseensa Kertomuksia Gallian sodasta (Commentarii de Bello Gallico). Ja sitä paitsi Titus Pullo ei ollut ollut oikeasti tavallinen legioonalainen, kuten sarjassa, vaan upseeri. Titus Pullon nimeä mukailemalla olin muuten muodostanut salanimen Vitus Pullo yhdelle aikoinaan kuolleelle puolikaverilleni, josta olen häveliäästi kertonut blogissani.

Sarjassa on muun ohella roomalaisten legioonalaisten varusteisiin liittyvää hämminkiä, sillä sarjassa näkyvät gladiukset näyttävät olevan ensimmäisen vuosisadan jKr. mallia, ja samoin turhan usein sarjassa legioonalaisilla on yllään levyhaarniska, kun tuohon aikaan käytettiin vanhaa kunnon rengashaarniskaa.

Tämän viikon tiistaina toin kerholle tullessani mukanani tuoksukynttilän. Nautittuani lounaan myös sarjaa seurannut toverini sytytti kehotuksestani kynttilän, Spartacuksen ja hänen orjakapinansa muistoksi.

Ehdotin kerran keskiaikaisen aseidenkäytön asiantuntijalle ja kristinuskon kriitikolle Tuomo "Squirrel" Hämäläiselle miehen blogin lukijakommenteissa Spartacus-sarjan arvostelemista. Hän ei ollut ikinä katsonut sarjaa, mutta hienoiseksi yllätyksekseni otti välittömästi vaarin ehdotuksestani ja kävi läpi videomateriaalia sarjasta, minkä perusteella kirjoitti sitten varsin syvällekäyvän tekstin aiheesta. Pääset lukemaan hänen kriittistä katsastustaan klikkaamalla seuraavaa linkkiä: Roomahdus.

...
PS 4.7.2014: Tein tekstiin lisäyksen heteronormatiivisesta sukupuolielämästä.

...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Syvähenkinen elämä ja Boko Haram

Islamilaista valtiota ajava Boko Haram on arvioiden mukaan murhannut, teloittanut ja surmannut jopa 14.000 ihmistä Pohjois-Nigeriassa viimeisten kolmen vuoden aikana.

Vuosien väkivaltaisuudet ja hallituksen kyvyttömyys suojella kansaa ovat nyt aiheuttaneet aseistautumisen kierteen. Paikalliset järjestäytyvät nyt kotikutoisiksi armeijoiksi, jotka varustautuvat luotiliivein ja kotitekoisin kiväärein.

Viimeisen vuoden aikana erityisesti kolme kodinturvajoukkoa on kasvanut kokoa. Yhdessä ryhmillä, jotka ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, on noin 11.000 jäsentä.

Nigerian viranomaiset pelkäävät, että kodinturvajoukot heikentävät entisestään maan pohjoisosien vakautta. Mutta kun Nigerian hallinto ja puolustusvoimat eivät kykene suojelemaan ihmisiä kiilusilmäisten fanaatikkojen veritöiltä, niin ei ihme ole, että ihmiset haluavat ottaa asiat omiin käsiinsä.

Toivotan mitä parhainta onnea työssään vittuperseitten tuhoamisessa nigerialaisille kodinturvajoukkojen ihmisille. Ja olen aivan varma siitä, että kaikki maltilliset muslimit toivottavat kanssani samaa.

Toivoisinpa voivani itse sanoa:

Kuka minä olen? Olen Tom Kärnä, Seppo ja Sirpa Kärnän poika. Olen koston oikea käsi ja saapas joka tulee potkimaan vitun perseenne koko matkan takaisin Arabiaan. Olen lihaksi tullut kuolema, ja viimeinen elävä asia jonka tulette ikinä näkemään. Jumala lähetti minut.

Ja sama pätee itse asiassa Pohjois-Koreaankin.

Kansalaisaloite nk. tasa-arvoisesta avioliittolaista floppasi

Nykylain mukaisen kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyyn tarvitaan 50.000 allekirjoitusta. Nk. tasa-arvoista avioliittolakia valmisteleva aloite oli kerännyt 166.851 allekirjoittajaa.

Jotkut ovat nyt kauheasti kauhistuneet eduskunnan lakivaliokunnan äänestettyä tasa-arvoista avioliittolakia vastaan.

Mielipidekyselyiden perusteella suurin osa suomalaisista kannattaisi lakia, joka mahdollistaisi homoseksuaalien keskinäiset avioliitot. (Tästä laista sen kannattajat käyttävät tuota nimitystä "tasa-arvoinen avioliittolaki", vaikka sellainen on ollut olemassa tähänkin asti, kun kerran vastakkaisia sukupuolia edustavat yksilöt ovat aivan vapaasti voineen solmia avioliiton keskenään.)

Lakivaliokunnan päätöstä haukutaan epädemokraattiseksi.

Minusta kuitenkin huomattavan paljon epädemokraattisempaa on se, että Suomen laki ei mahdollista päättäjiä sitovia kansanäänestyksiä edustuksellista demokratiaa täydentämään. Eduskuntapuolueista päättäjiä sitovia kansanäänestyksiä kannattaa ainoastaan piskuinen Muutos 2011 -puolue.

Kokoomus-puolueen käytännössä ainoa maahanmuuttokriittinen jäsen Ilkka Partanen, jonka mielestä ihmisten tulisi äänestää Kokoomusta, blogimerkinnässään "Eipäs homoilla siellä" otti kantaa irvistelemällä myös siihen, että Muutos 2011 -puolueen kansanedustaja James Hirvisaari oli asettunut "kansalaisten tekemää aloitetta vastaan". Mutta kuten Miikka Satama Partasen blogimerkinnän lukijakommenttien puolella ilmaisikin, niin kansalaisaloite ei ole kansan mielipide, vaan ainoastaan kansanosan ehdotus.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Intian suurin vähemmistö on myös syrjityin

maailma.net:n uutisartikkelissa Intian suurin vähemmistö on myös syrjityin kerrotaan Intian suuresta nykyongelmasta, joka on oikeastaan myös vanha ongelma. Valtaa Intiassa aikoinaan pitäneet britit olivat kieltäneet leskienpolttamisen. Vuonna 1947 itsenäistyneessä Intiassa on alusta asti ollut perinteikäs kastilaitos periaatteessa kiellettyä. Silti vanhat tavat ovat maassa tiukassa, ja ennen kaikkea kastittomiin mutta myös alakastisiin kohdistuu nykyäänkin voimakasta syrjintää ja he joutuvat usein myös väkivallan uhreiksi.

Artikkelissa kerrotaan myös, että "alikehityksellä" on Intiassa naisen kasvot, ja että maan vähäväkisimpien ja syrjityimpien kansalaisten parissa naiset muodostavat selvän enemmistön. Ja lapsityöläisistäkin tytöt ovat sorretuimpia.

Intiassa tapahtuu tuoreille vaimoille runsaasti myötäjäismurhia. Tässä on kyse siitä, että morsiamen vanhemmat joutuvat maksamaan sulhasen perheelle runsaat myötäjäislahjat, ja jos rahasummaa ei pystytä maksamaan, sulhasen suku katsoo oikeutetuksi tappaa morsiamen.

Tyttösikiöitten abortit ovat Intiassa runsaampia kuin poikasikiöitten. Valitettavasti vain asialle ei voida tehdä mitään, sillä sikiöt ovat vain sikiöitä, ja aborttioikeus on pyhä.

Intiassa myöskin syytetään raiskattuja naisia ja tyttöjä raiskatuksi tulostaan sen sijaan, että syytettäisiin raiskaajia. Tässä suhteessa meininki on vähän samantapainen kuin islamilaisen kulttuurin piirissä.

Ja poliisikin on keskimäärin hyvin asenteellinen maassa. Lisäksi Intian asevoimat tapaa kohdistaa naissukupuolen edustajiin mittavasti väkivaltaa.

Artikkelissa mainitaan myös äärihindut, jotka ovat ihan oikeasti "ääri"-, eivätkä mitään kilttejä perussuomalaisia.

Eikö hindulaisuus olekaan niin kovin suvaitsevainen oppi?

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Olin äskettäin mökillä

Olin keskiviikosta perjantaihin lähisukulaisteni kanssa mökillä. En omista siitä palaakaan, mutta olen lainopillisesti katsoen rasite kiinteistölle.

Paikalla oli kolme kiinalaista. He ovat sukulaisiani.

Kun joku kuukausi sitten oli varsin isokokoinen puu kaatunut aittarakennuksen päälle, niin nyt sitten jatkettiin aitan katon korjaamista. Se vaati paljon työtä, mutta homma saatiin lopulta valmiiksi.

Minua häiritsi eniten mökkireissussa se, että minua kaiken aikaa siellä valvoi eräänlainen ihmissyöjäkoira. Sen kanssa olisi voinut leikkiä "syö käteni" -leikkiä. Kaikkiin muihin mökkiläisiimme hän suhtautui asiallisesti.

Toiseksi eniten minua häiritsi viileä, usein sateinen, ilma ja kylmät yöt.

En tehnyt yhtä paljon töitä kuin muut täysi-ikäiset osallistujat. Jonkin verran katsoin pienen veljentyttäreni perään. Kerran myös kävin autolla hakemassa kaupalta juomakelpoista vettä kanisteriin.

Myöhemmin tänä kesänä tehdään mökillä vähemmän töitä, eli saadaan viettää oikeaa mökkiaikaa. Tai eivät minua mökkityöt sinänsä häiritse, mutta toivon, ettei niitä ikinä ole paljon, että ehtii tehdä muutakin...

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Tänään 22.6. on syntymäpäiväni, repikää siitä!

Vuorokausi on vaihtunut, ja tänään on syntymäpäiväni. Noin 44 vuotta sitten synnyin. En muista, missä, enkä senhetkisiä tunnelmiani. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että synnyin kovin nuorena. Nollan päivän ikäisillä lapsilla lienee vielä sen verran kehittymätön hermosto, ettei selkeitä muistikuvia synny syntymistapahtumasta. Ja vaikka niitä syntyisikin, niin varhaislapsuudessa syntyy niin kovasti uusia hermosoluja, että vanhat muistijäljet hukkaantuvat.

22. kesäkuuta on myös Hitlerin Saksan Neuvostoliittoon hyökkäämisen vuosipäivä. Se ei kuitenkaan ole minun syyni. Adolf Hitler tykkäsi päivästä siksi, että samana päivänä oli myös Napoleon hyökännyt Venäjälle, 129 vuotta aikaisemmin. Eli Napoleon on lopullinen syyllinen päivämäärään. Ei kuitenkaan minun syntymääni.

Toivon, että molemmat veljeni sekä Tapio Tuuri muistavat onnitella minua. Mutta saavat onnitella muutkin, ken sen estäisi.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Ennen kaikkea minua häiritsee entropia

Olen tehnyt itsestäni sellaisen havainnon, että kaiken maailman kriittisesti kristinuskoon suhtautuvien tai jopa kristinuskonvastaisten kirjojen, lehtien, nettisivujen ja blogien lukeminen ei tee minuun syvempää vaikutusta. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka minulla olisi miten pieni ja väröilevä kristillinen usko tahansa, niin olen silti kristitty.

En muuten kuitenkaan ikinä haaveile iankaikkisesta elämästä. En osaa nähdä sellaisen arvoa. Olen silti varma, että jos elämäni tulisi olemaan jossain määrin mielekästä muuten, niin minusta olisi kiva tarkkailla vuosimiljoonien ja -miljardien vuosien ajan ihmiskunnan jälkeläisten elämää ja kehitystä.

Itse asiassa eniten minua maailmankuvallisissa kysymyksissä häiritsee entropia. Entropiaksi kutsutaan sitä luonnonilmiötä, että maailmankaikkeudessa vähenee käyttökelpoisen energian määrä. Paikallisesti entropia voi vähetäkin, kuten Maapallolla käy, mutta se vaatii ulkopuolelta tulevaa energiaa. Ilman sitä elämä olisi mahdotonta. Maapallo ei ole kokonaan suljettu järjestelmä. Suljetuissa järjestelmissä entropia aina lisääntyy.

Minua häiritsee entropiassa se, että se merkitsee pitemmällä tähtäimellä kaiken elämän päättymistä ja vielä pitemmäs katsoen maailmankaikkeuden lämpökuolemaa. Jos maailmankaikkeus ei äkkiä vaihdu toiseen, niin lopulta maailmankaikkeudessa ovat lämpötilaerot tasoittuneet ja kaikki on ikävää, harmaalaatuista mössöä, josta ei ole iloa kenellekään.

Olisin hyvin iloinen, jos entropian maailmankaikkeudessa jatkuessa ihmiskunnan jälkeläiset joskus hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa kykenisivät pysäyttämään lämpökuoleman. Toinen vaihtoehto olisi minulle sitten se, että olemassaoleva maailmankaikkeus pyyhkiytyisi kerralla pois.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Passeja varten kerättyjä sormenjälkitietoja ei tullakaan käyttämään rikostentorjuntaan

Enemmistö sisäministeriön asettamasta työryhmästä kuulemma on katsonut, ettei passirekisteriin talletettuja sormenjälkitietoja saa käyttää rikosten selvittämiseen.

Valiokunnan mukaan sormenjälkitietojen laajamittainen tallettaminen passirekisteriin ja näiden tietojen käyttäminen merkitsee puuttumista yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan.

Valiokunta on siis sitä mieltä, ettei kansalaisia saa ilman jo etukäteen perusteltua syytä pitää syyllisinä johonkin rikokseen.

Itse olen hyvin, hyvin iloinen tästä, ettei kansalaisten valvontaa laajenneta aivan miten tahansa. Liberaalilla yhteiskunnalla on kenties vielä mahdollisuutensa. Vielä iloisempi olisin kyllä siitä, jos poliisit joskus ilmoittaisivat vastustavansa poliisiviranomaisten valtuuksien laajentamista.

Meidän tulee muistaa, että George Orwell ei romaanissaan "Vuonna 1984" esittämäänsä yhteiskuntaa esittänyt ihanneyhteiskuntana, vaan kyseessä on sen vastakohta eli dystopia...

torstai 12. kesäkuuta 2014

Onnistuin aiheuttamaan hämminkiä

Tänään osallistuin kokoukseen. Minulla oli päälläni T-paita, jossa näkyy suomalaisia maailmansodan aikaisia hävittäjälentokoneita, joissa näkyy luonnollisesti kylkeen maalattuna Suomen ilmavoimien silloinen tunnus. Minulla on toinenkin vastaavantapainen paita, mutta siinä tunnukset eivät näy kovin selkeästi. Ennen kokouksen alkua eräs sen osallistujista katseli paitaani mietteliään näköisenä. Sen näköisenä, että voin saada ennen pitkää natsin maineen.

Tähän sopii lainata irlantilaista näytelmäkirjailija Brendan Behania: "Hauskinta mitä tiedän, on aiheuttaa häiriötä. Aina minä jotakin keksin!"

Itse kokous meni ihan hyvin, vaikka sen aikana ilma ehti huoneessa huonontua melko pahaksi huolimatta siitä, että tuuletusikkuna oli auki. Pieneen huoneeseen oli ahtautunut melkoinen määrä väkeä.

Sain sitten autokyydin Myyrmäkeen yhdeltä osallistujista. Se oli tervetullutta. Kävin ensin palauttamassa kirjastoon kirjan – Pähkinärinteen kirjasto on näihin aikoihin remontin vuoksi suljettuna – ja lainasin toisen kirjan. Seuraavaksi marssin Myyrmanniin, jossa ostin Alkon myymälästä kolme olutta mökkireissua varten. Ollessani oluthyllyä tarkastamassa eräs henkilökunnan jäsen käyttäytyi erittäin palvelualttiisti.

Olin menossa kassalle, kun viereisestä kirkkaitten juomien hyllystä eräs mieshenkilö nappasi pullon jotain ja ehti ennen minua kassalle. Mies haisi suoraan sanoen sanoinkuvaamattoman pahalle. Kyseessä täytyi olla ikiaikainen alkoholinkäyttö, minkä vuoksi miehen ympärille ja kulkureitille muodostui silmitön hajualue. Käännyin kannoillani ja menin katselemaan joksikin aikaa viskihyllyä.

Kun mies oli ehtinyt jo poistua, minä menin kassalle uudestaan. Siellä haisi vieläkin aika pahalle. Itse asiassa kassahenkilö siinä suihkutteli ilmaan juuri hajunpoistajaa. Maksoin olueni ja sen jälkeen kävelin Postin toimipisteeseen. Siellä ei ollut yhtään jonoa, mikä oli erittäin miellyttävää, ja sain saman tien mukaani erään internetpalveluntarjoajani härpättimen.

Tämän jälkeen lähdin menemään bussipysäkille. 50-bussi oli juuri tulossa, ja oli pakko juosta. Ehdin bussiin. Bussi oli mukavasti melko tyhjä.

Kotiin päästyäni kalisutin mustanpuhuvia hampaitani hetken aikaa. Olin melko tyytyväinen. Olin kotona.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen ei mahdollisesti kannata miesten huomioimista yhteiskunnallisessa päätöksenteossa

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) haluaa sukupuolten tasa-arvon edistämisen osaksi yritysten yhteiskuntavastuuta.

"Miesten ylivoimainen edustus yritysten ylimmässä johdossa on selkeä osoitus tasa-arvon puutteesta yritysmaailmassa. Tarvitaan konkreettisia toimia, jotta naisten ja miesten tasapuolinen edustus yritysten johdossa saavutetaan", sanoi tasa-arvoasioista vastaava peruspalveluministeri Susanna Huovinen Johtamisen huippua -seminaarissa Helsingissä tiistaina.

Hänen mielestään sukupuolten tasa-arvon edistämiseen liittyvät konkreettiset toimet on sisällytettävä yhä vahvemmin yritysten strategioihin, kuten yritysvastuustrategiaan ja tasa-arvosuunnitelmaan.

"Sukupuolten tasapuolinen huomioiminen on keskeinen osa yritysten yhteiskuntavastuuta. Henkilöstön moninaisuus niin sukupuolten, erilaisten vähemmistöjen kuin kansallisuuksienkin osalta nähdään entistä useammin yritysten voimavarana ja menestystekijänä. Aktiivisella monimuotoisuuspolitiikalla on myönteinen vaikutus muun muassa yrityksen julkisuuskuvaan, innovatiivisuuteen ja tehokkuuteen", Huovinen sanoi.

Nyt vain odottamaan sitä, että peruspalveluministeri Huovinen sanoo jonain päivänä myös, että yliopistoihin tarvittaisiin samaten mieskiintiöt, koska yliopisto-opiskelijoissa naissukupuolella on selvä yliedustus.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Iranin mielestä nuorten ei tulisi olla onnellisia

Iranin islamilainen tasavalta on pidättänyt Pharrell Williamsin Happy-suosikkikappaleen videosta oman versionsa tehneet kuusi kaksikymppistä iranilaisnuorta.

Iranin viranomaisten mukaan tanssijoiden käytös oli "moraalitonta".  Videossa miehet ja naiset olivat tanssineet yhdessä. Lisäksi videon naisilla ei ole päässään huivia ja jotkut heistä jopa koskettavat miehiä tanssiessaan. Nuoria oli ojennettu käytöksestään televisiolähetyksessäkin.

Viranomaisten reaktio saattaa kummuta videon suuresta suosiosta. Tekijät pidätettiin, kun video oli alkanut kerätä paljon katsojia Youtubessa. Ja saattaapi olla, että monet iranilaisetkin ovat pitäneet videosta kovasti.

Nuoret on vapautettu, mutta saa nähdä, mitä seurauksia heille koituu.

Olen itse nähnyt alkuperäisen Pharrel Williamsin videon. Se on varsin myönteinen ja pirteä. Katsoin äsken tämän iranilaisten nuorten versionkin. Sekin on minusta ihan mukava.

Tämän Happy Iranians -version pääset katsomaan tästä (tai niin kauan kuin se siellä on).

Crixuksen muistolle

Tiistaina pidin yhdistyskollegani J:n kanssa lyhyen hiljaisen hetken Crixuksen muistolle. Se oli mahdollisesti juuri ehtinyt päättyä, kun tuttumme K rupesi huutamaan, että mitä te tuollaisen vuoksi pidätte hiljaista hetkeä.

Crixushan oli orjakapinan johtajan Spartacuksen läheinen toveri Kolmannessa orjasodassa roomalaisia vastaan 73-71 eKr. Minä ja samoin J olemme seuranneet tuoretta viime aikoihin asti Suomen televisiosta tullutta tv-sarjaa Spartacuksesta.

...
PS 4.7.2014: Ja tästä Spartacus-sarjasta olin sitten myöhemmin kirjoittanut jonkinlaisen arvostelunkin.

...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Retki Halkolammelle

Normandian maihinnousun 70-vuotispäivä oli alkanut minulle siten, että jouduin heräämään 45 minuuttia ennen normaalia ajankohtaa eli jo klo 8.45. Klo 9.05 rupesin nousemaan ylös. N. klo 9.51 saavuin kerholle. Häly oli suuri, sillä jotkut ihmettelivät kovaan ääneen sitä, että minä olin tullut hyvin ajoissa paikalle. Nimittäin porukan oli määrä lähteä kymmeneltä menemään autoilla Halkolammelle susirajan taakse.

Noh, vasta n. klo 10.13 pääsimme oikeasti painamaan kaasutalloja. Meidän kerholtamme lähti matkaan kaksi autollista väkeä eli yhteensä kahdeksan ihmistä. Lisäksi toiselta puolelta tuli yhdellä autolla kaksi ihmistä, joista kuskinpuoleinen oli entinen puheenjohtajamme P.

Kun meidän porukkamme oli päässyt perille asti, niin jouduimme vielä pikkaisen aikaa odottamaan P:n autoa. Seuraavaksi olikin aika viedä tavarat grillikatokseen, joka sijaitsi hyvän matkan päässä. Minä raahasin sinne melkoisen painavan kassin.

Olen melkoisen nopea kävelijä eivätkä taakat minua paljoakaan hidasta, joten saavuin paikalle ensimmäisenä. Ja sitä paitsi kantamuksen raahaaminen kestää vähemmän aikaa, jos on nopea.

Ruvettiin tekemään grillikatoksessa tulta. Toverini J pilkkoi puita. Grillikatoksesta vähän matkan päässä sijaitsi halkoliiteri, jonka viereen oli pykätty kirves-jota-ei-voi-varastaa. Se oli karkearakenteinen mutta nerokkaasti toimiva. Se toimi siten, että halkaistava puunkappale sijoitettiin siinä olevan terän päälle pystyyn, ja sitten lyötiin ao. puunkappaletta pöllillä. Terä on kiinni valtavankokoisessa betonirakennelmassa. P:kin kävi pilkkomassa puita, mutta toverini K kehotti minua astumaan hänen tilalleen, koska P on vanhahko mies jolla on ollut sydänvaivoja. No, minä sitten enemmänkin tulin pilkkoneeksi puita.

Puu oli suhteellisen märkää, joten sen sytyttäminen kävi kaupunkilaisille työstä. Kun lopulta puu oli saatu kunnolla ja pysyvänoloisesti syttymään, minä, P, J ja kaksi muuta lähdimme maisemalenkille. Ennen lähtöä minä nautin yhden lasillisen mehua ja yhden vettä, jotta jaksaisi.

P otti pyöräilykartan mukaansa. Tietyssä paikassa me poikkesimme merkityltä hiekkatieltä metsään. P:n tarkoitus oli johdattaa meidät metsän läpi eräälle lammelle. Metsässä kulkeminen tuntui aluksi piristävältä, ja minulle tuli mieleen Kanada. Mutta matka osoittautui pitkäksi ja olosuhteet ankarahkoiksi. Maasto oli melko lailla vaikeakulkuista. Aurinko porotti täydeltä terältä, ja lopulta meille kaikille tuli melko kuumakin. P:n pyöräilykartassa ei tietenkään näkynyt korkeuskäyriä, joten suunnistaminen sen avulla oli jonkin verran vaikeaa. P yritti suunnistaa ottamalla suunnan auringosta. Emme kuitenkaan löytäneet ko. lampea. Jonkinlainen vitutus ja lievä kuolemanpelkokin käväisivät mielessä. Lopulta olimme päässeet korkean kallion laelle. Siitä eteenpäin sijaitsi suhteellisen jyrkkä rinnealue, joka johti huomattavan alhaiseen maastoon. Emme heti löytäneet sopivaa laskeutumisväylää. P vanhana, sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti, metsässäkulkijana kävi tiedusteluretkillä etsimässä sellaista. Lopulta hän ilmoitti meille, mistä me pääsisimme kulkemaan. Alas kulkeminen oli jonkin verran vaivalloista, mutta me kaikki selvisimme siitä kunnialla. Rinnealue loppui merkittyyn hiekkatiehen. Levähdimme siinä jonkin aikaa.

Minun jalkani olivat melkoisen uuvuksissa. Heti polvien yläpuolella tuntui aikamoista raskautta. Päätimme talsia suorinta tietä takaisin grillipaikalle. Paluumatkaan sisältyi melkoisia ylämäkiäkin, mutta jalkani onneksi olivat saaneet vetreyttä takaisin. Takaisin pääsy kesti noin varttitunnin, ja koko reissu oli kestänyt noin tunnin verran. Minä saavuin ensimmäisenä "ihmisten ilmoille".

Tässä voisi mainita vielä sen, että P on oikeasti mainio ihminen ja ollut arvokas resurssi yhdistykselle. Seuraavalla Halkolammen retkellä aion silti suosiolla pysytellä merkityillä hiekkateillä.

Seuraavaksi tankkasin hieman nesteitä. Pian alkoi jo makkaroitten paistaminen. Porukasta jokaiselle oli varattu kaksi makkaraa. Minä söin niitä kaksi, leivänpäällismakkaralla ja juustolla päällystetyn sämpylänpuolikkaan sekä K:n itselleen, minulle ja J:lle valmistamaa salaattia. Eräs porukasta hieman motkotti sitä, että K oli tuonut omaa sapuskaa mukaan eikä siitä ollut kaikille. Myös karjalanpiirakoita oli jonkin verran, mutta sellaista minä en ottanut nautittavakseni. En nauttinut myöskään virallista pullaa. Aivan viimeiseksi nautin kupillisen kahvia, ja olo tuntui täydelliseltä siitä huolimatta, että istumisasennosta tuntui olevan yllättävän vaikea nousta ylös.

Jonkin ajan kuluttua lähdimme paluumatkalle.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

On Normandian maihinnousun vuosipäivä

Olen herännyt aiheesta kirjoittamiseen vähän myöhään, mutta kirjoitan silti. Tänään on Normandian maihinnousun vuosipäivä. Siitä on nyt 70 vuotta, kun länsiliittoutuneiden joukot nousivat maihin Normandiassa Ranskassa.

Eilen aamulla herättyäni ja katsottuani kännykälläni Ylen sivuja luulin hetken ajan, että vuosipäivässä jo ollaan. Tajusin melko pian, että nythän on vasta 5. päivä kesäkuuta, mutta "Taistelutovereitten" tunnusmusiikki oli jo alkanut soida päässäni.

Toisessa maailmansodassa oli kahdella Pahan valtakunnalla merkittävä rooli. Ensimmäinen näistä oli kansallissosialistinen Saksa. Toinen oli marxistileninistinen Neuvostoliitto. Vuoden 1939 elokuussa nämä maat olivat sopineet keskenään tiettyjen Euroopan maiden jakamisesta keskenään. Syyskuussa maat kävivät sodan Puolaa vastaan. Sodan päätyttyä ne pitivät yhteisen voitonparaatin Varsovassa. Ja sen jälkeen jakoivat Puolan alueen keskenään. Syyskuussa Neuvostoliitto onnistui painostuksen avulla saamaan Virolta, Latvialta ja Liettualta tukikohtaoikeuksia. Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, kun se tiesi, että Saksa ei puuttuisi asiaan millään lailla. Neuvostoliiton ilmavoimat kävivät hyökkäykseen Suomea vastaan myös Viron alueella sijaitsevista tukikohdista. Neuvostoliitto ei saanutkaan vallattua Suomea, mutta sodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle alueita, joista tärkein oli Suomen taloudellisesti toimeliain alue Karjalan kannas, jolla sijaitsi merkittävä Viipurin kaupunki.

Noh, Saksa hyökkäsi sitten huhtikuussa Tanskaan ja Norjaan ja toukokuussa Belgiaan, Hollantiin ja Ranskaan. Ja onnistui valloitusaikeissaan. Brittiläinen siirtoarmeija ja suuri joukko ranskalaisia sotilaita pelastui kuitenkin kanaalin taakse Dunkerquesta. Koska Saksan suuren johtajan Adolf Hitlerin päähän ei ikinä ollut pälkähtänyt ajatus, että Yhdistynyt kuningaskunta ei jouduttuaan tällaiseen tilanteeseen tekisi rauhaa Saksan kanssa, niin maa säästyi Saksan valloitusyritykseltä. Niin, siitä huolimatta taistelu Britanniasta kyllä käytiin ilmasotana, ja sen Saksa hävisi selvin luvuin.

Kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron, Latvian ja Liettuan ja vähän myöhemmin liitti ne pakolla itseensä.

Suomi oli joutunut Talvisodan seurauksena myös luovuttamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi ja sallimaan neuvostojoukkojen läpikulku alueensa kautta sinne.

Nk. välirauhan aikana Neuvostoliitto käytti jatkuvasti hyvin aggressiivista kieltä Suomea kohtaan. Neuvostoliiton ilmavoimat loukkasivat Suomen ilmatilaa, ja Neuvostoliiton armeija kävi tappamassa suomalaisia rajavartijoita.

Suomi salli saksalaisille sotilaille kauttakulun alueensa kautta Norjaan, eli Suomi oli tässä suhteessa puolueeton suhteessaan suurvaltoihin.

Kesäkuussa vuonna 1941 Saksa kävi hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliiton armeija oli sillä hetkellä järjestettynä hyökkäysryhmitykseen, koska tarkoitus oli ollut hyökätä Saksan kimppuun, mutta Saksa oli ehtinytkin ensin. Neuvostoliiton edusta-armeijoilla ei ollut sijoitusalueittensa karttoja, vaan vain kartat joiden avulla oltaisiin hyökätty Saksan hallitsemille alueille ja Saksaan. Neuvostoliiton ilmavoimat jo nyt alussa tuhottiin pitkälti kentilleen.

Suomi oli hyökännyt vähän Saksan jälkeen Neuvostoliittoon. Suomella oli jotain hieman hampaankolossa Neuvostoliittoa vastaan, ja oikeastaan Suomen ainoa realistinen vaihtoehto hyökkäykselle siinä tilanteessa olisi ollut jauhautua Saksan ja Neuvostoliiton taistelevien armeijoiden väliin, joten hyökkäys oli kaksinkertaisesti perusteltua.

Saksa oli ollut jo sodassa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Kanadaa vastaan, ja joulukuussa vuonna 1941 Saksa julisti sodan Yhdysvaltoja vastaan, mikä ratkaisikin sitten sodan lopulta Saksan tappioksi, siis pitemmällä tähtäimellä. Senkin vuoksi, että Yhdysvallat toimitti sodan aikana todella merkittävässä määrin sotamateriaalia Neuvostoliitolle.

Yhdistynyt kuningaskunta taas oli julistanut sodan Suomelle Suomen itsenäisyyspäivänä.

Noh, pikakelataan vähän. Saksa ja Neuvostoliitto kävivät sotaa keskenään, ja kesäkuussa vuonna 1943 länsiliittoutuneet tekivät maihinnousun Sisiliaan. Jokunen kuukausi myöhemmin ne jatkoivat tilannetta nousemalla maihin manner-Italiassa.

Hitler joutui Italian tapahtumien vuoksi siirtämään joukkoja Neuvostoliitosta Italiaan, ja länsiliittoutuneitten kiihtynyt ilmasota pakotti Saksan myös siirtämään hävittäjävoimiaan pois Neuvostoliitosta, mitkä seikat yhdessä aiheuttivat sen, että idässä rintama saattoi liikkua pitemmällä tähtäimellä vain yhteen suuntaan, länteen.

6. kesäkuuta vuonna 1944 länsiliittoutuneet tekivät sitten tänään hyvin kuuluisan maihinnousunsa Normandiaan. Maihinnousu oli kiperä ja myös käsittämättömän kokoinen logistinen operaatio, mutta siitä selvittiin lopulta, koska liittoutuneilla oli ilmaherruus. Ja siitä syystä, että Saksan sodanjohtoa oltiin onnistuttu hämäämään siten, että se viimeiseen asti luuli "todellisen" maihinnousun kohdistuvan Calais'n alueelle, missä kohdassa kanaali on kapeimmillaan. Maihinnouseminen sinne olisikin ollut loogisinta. Hämäyksen onnistuminen aiheutti sen, että Saksa ei saanut ajoissa siirrettyä tarpeeksi vahvoja voimia torjumaan maihinnousua.

9. kesäkuuta Neuvostoliitto hyökkäsi Karjalan kannaksella suomalaisten asemien kimppuun lopullisena tarkoituksenaan valloittaa Suomi. Koska tykinputkia oli aivan käsittämättömässä määrin suunnattu suomalaisten asemiin, ne murtuivat ja suomalaiset joutuivat irtautumaan. Ja sitä paitsi painopistesuunnassa Neuvostoliitolla oli taistelujoukkojen suhteen 18-kertainen ylivoima. Lännempänä Kannaksella Suomen karuun joutunut armeija kokosi itsensä. Vaikka Viipuri menetettiin käsittämättömän hölmöyden takia, niin Talin-Ihantalan taisteluissa suomalaiset onnistuivat torjumaan Neuvostoliiton suurisuuntaisen läpimurtautumisyrityksen. Kiitos tästä kuuluu paitsi erinomaisille suomalaisille sotilaille, niin myös Saksan toimittamille panssarintorjunta-aseille, erinomaisen hyvin toimineelle suomalaiselle tykistölle ja Saksan apuun toimittamalle lento-osasto Kuhlmeylle, joka tuhosi yli 100 vihollisen lentokonetta, noin 200 panssarivaunua sekä kymmeniä siltoja ja huoltokuljetuksia kärsien samalla itse raskaita tappioita.

Kesäkuussa Neuvostoliitto oli aloittanut etelämpänä operaatio Bagrationin, jonka tarkoitus oli helpottaa saksalaisten painetta länsiliittoutuneiden joukkoja vastaan Ranskassa.

Saksalaiset sotilaat eivät käsittääkseni hirveästi kunnioittaneet yhdysvaltalaisia sotilaita taistelijoina. Yhdysvaltalaisiin erikoisjoukkoihin he kuitenkin suhtautuivat toisella lailla. Itse vihaan niin natsi-Saksaa kuin Neuvostoliittoa, joita molempia siis pidän Pahan valtakuntina. Siitä huolimatta, että länsiliittoutuneet pommittivat koko Normandian paskaksi, mistä johtuen normandialaiset olivat pitkään suhtautuneet näihin vapauttajiinsa hieman nuivasti, niin onnitteluni kuitenkin 101. maahanlaskudivisioonalle! Ja nyt Spotifystä soimaan "Taistelutovereitten" tunnusmusiikki!!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kolmea viskiä hyvässä seurassa

Eilen illalla vanha kaverini M soitti kysyäkseen, voisiko tulla käymään. Minulle käynti sopi.

M toi mukanaan oman kannettavan tietokoneensa, runsaasti elokuvia ja kahta eri lajia voimakkaan savuista Laphroaig-viskiä. Toinen pulloista oli selvästi vajaa ja toinen vielä selvemmin.

Katsoimme sitten putkeen hänen tietokoneeltaan kolme elokuvaa ja nautimme samalla pikku hiljaa viskejä. Korkkasin myös vasta ostamani Lagavulin-viskin. Sekin on voimakkaan savuista.

Jätin suosiolla katsomatta televisiosta "Dexterin" jakson. Arvostan sarjaa paljon, mutta tuleehan viikolla nähdyn jakson uusinta aina lauantain myöhäisillassa eli yöllä.

Emme nauttineet viskejä kovin paljoa loppujen lopuksi. Viimeinen elokuva päättyi pian kolmen jälkeen, ja en sitten tuntenut olevani kovin humalassa.

M päätti jäädä koisimaan yöksi kämpilleni. Hän teki itselleen majan sohvalle, ja minäkin menin piakkoin tutimaan.

Tänä aamuna oli jonkin verran tavallista vaikeampi nousta ylös. Herätyskelloni soi arkipäivisin tavallisesti puoli kymmeneltä. Kun olin lopulta saanut noustua klo 11.10, niin tein havainnon, että M koisi vielä sohvalla.

Minulla oli jo hieman kiire, sillä kerholla, jossa käyn, ruokailuaika päättyy puoliltapäivin. Tapaan arkisin syödä lounaan siellä.

M päätti lähteä kotiinsa tulematta vierailemaan kerholla. Hän kertoi, että hänen pitäisi siivota. Ilmeisesti hänen perheensä oli ollut karussa.

M:ään ja hänen perheeseensä olin tutustunut aikoinaan vuoden 1995 melko lopulla seurakunnassa.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Ovatko blondit tyhmempiä kuin muut?

Blondeista kerrotaan usein vitsejä, joissa heitä pidetään tyhmempinä kuin muita. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, onko huumorin takana totuuden siemen, kertoo Daily Mail.

Tutkimus "A molecular basis for classic blond hair color in Europeans" tehtiin Stanfordin yliopistossa, Yhdysvaltain Kaliforniassa.

Tulos oli, että hiusten värillä ei ole mitään yhteyttä henkilön persoonallisuuteen tai älykkyyteen.

"Geneettinen mekanismi, joka säätelee vaaleahiuksisuutta, ei muuta minkään muun kehonosan biologiaa", sanoo professori David Kingsley.

Daily Mail on tunnetusti keltaista lehdistöä, mutta jos nyt kuitenkin oletetaan harrastuksen vuoksi, että se esittää tutkimuksen tulokset suurin piirtein oikein. Itse kuitenkin kiinnittäisin huomiota epäsuoriin vaikutuksiin, mitä hiustenvärillä on kantajaansa.

Yksilön hiusten väri nimittäin näyttäisi näin perstuntumalta vaikuttavan siihen, miten muut ihmiset suhtautuvat häneen, ja tämä sitten myös vaikuttaa ihmisen kuvaan itsestään ja siten myös hänen käyttäytymiseensä. Vaaleahiuksisuus monesti liitetään harmittomuuteen ja kiltteyteen. Se voi täten tehdä myös kantajansa persoonallisuudesta heikommin rakentuneen, jos hän pääsee sen avulla elämässään eteenpäin vähemmillä vastuksilla. Toki sama efekti saadaan aikaan myös keinotekoisella hiusten värjäyksellä.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ovatko buddhalaiset natseja?

Seuraavaa linkkiä klikkaamalla pääset näkemään Google-haun kautta, millä lailla buddhalaisuus ja hakaristisymboli liittyvät yhteen:

buddhism swastika

Monet länsimaiset suvaitsevaistoon kuuluvat ihmiset joutuvat kokemaan asian vuoksi nollalla jakamisen yrittämisen ihmeen päässään. Kysymys kuuluu: ovatko buddhalaiset täysiä natseja?

Seuraavan linkin takaa pääset lukemaan blogimerkintäni aiheeseen liittyen: Hakaristimme

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Miten saada Blogger näyttämään linkkejä satunnaisiin omiin blogimerkintöihin

Vähän yli viikko sitten vietin lähestulkoon tuntien ajan lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä netissä etsimässä koodinpätkää, jolla saisin tämän Googlen Blogger-alustalla olevan blogini näyttämään linkkejä satunnaisiin omiin blogimerkintöihini. Ja halusin tällaisen koodin käyttööni siksi, etteivät vanhat blogimerkintäni hautautuisi näkymättömiin. Lopulta löysin sopivanlaisen.

Saan kiittää koodinpätkästä intialaista V. Divya Sai -nimistä henkilöä, joka oli vuosia sitten julkaissut sen eräällä nettisivustolla. Kiitoksia.

Koodi on vanha mutta toimiva. Javascript ei ole näinä vuosina muuttunut siten, että homma ei toimisi vielä tarpeeksi hyvin.

Koodi on lyhyt eikä siihen ole liitetty muuta toiminnallisuutta kuten mainoksia.

Sijoitin asian blogisivuni vasempaan laitaan, ja se löytyy otsikon Satunnaisia merkintöjä alta. Oletuksena koodinpätkä näyttää kuusi satunnaista merkintää, ja koodia rukkaamalla luvun saa tietenkin muutettua.

Jostain syystä aika ajoin homma toimii väliaikaisesti huonommin, eli se saattaa näyttää vähemmän kuin kuusi kappaletta linkkejä. Mutta selaimen Päivitä-napin klikkaaminen korjaa kuitenkin heti ongelman.

Jos haluat itse laittaa koodin omalle Googlen blogillesi, niin toimi seuraavasti:
  1. Bloggerin asetuksissa klikkaa vasemmalta kohtaa Ulkoasu.
  2. Haluamassasi kohdassa klikkaa Lisää Gadget. "Gadget" on suomeksi vimpain.
  3. Valitse seuraavaksi listasta HTML/Javascript-vimpain klikkaamalla sen kohdalla olevaa plussaa.
  4. Halutessasi laita haluamasi kuvausteksti kohtaan Otsikko ja kohtaan sisältö liität sitten ao. koodin. Nih!

Ruotsalaiskunnassa elää uskomus, että maahanmuuton säännöstely on syynä Suomen huonoon talouskasvuun

Mediassa, kuten Uudessa Suomessa, on julkaistu uutinen siitä, että ruotsalaisessa Sandvikenin kunnassa väitetään poliittisen arvioinnin kautta, että yksi syy Suomen heikolle talouskasvulle on vähäinen maahanmuutto. Oi, katso uutinen.

Itse arvioisin, että syitä Suomen heikolle talouskasvulle ovat EU-rahaliitossa mukana oleminen, yritysten ulosliputtaminen Kiinaan ja muualle, tavaroiden ostaminen niistä maista joissa työntekijöiden olot ovat syvältä, omien varantojen ulosliputtaminen ulkomaalaisten pankkien tukemiseksi sekä yleinen korvien välissä oleva lama. Yksi syy näiden lisäksi on silti varmaankin se, että Suomeen ei muuta ulkomailta asiantuntijatyöntekijöitä. Sen sijaan huonosti työllistyviä tulee liiankin kanssa.

Suomi ei kykene juurikaan houkuttelemaan Suomeen sellaisia työntekijöitä, jotka kasvattaisivat kansantalouden kakkua ja joille ei olisi tarvetta maksaa sosiaalitukia. Kylmälle ilmastolle emme voi mitään, mutta korkea verotus ja länsimaaksi suhteellisen alhaiset palkat ja ostovoima eivät houkuttele muita kuin sosiaaliperäisiä maahanmuuttajia, sillä Suomi on hyvin antelias hyvinvointivaltio. Myöskään Suomessa asuminen ei ole enää niin turvallista kuin "impiwaaralaisina" aikoina. Jos vertaa tilannetta Yhdysvaltoihin, niin siellä taas maahanmuuttajan on pakko tehdä töitä, sillä muuten on vaikea selvitä hengissä. Ja siellä myös sellaiset maahanmuuttajat, joita ei maahan haluta, pyritään käännyttämään maasta nopeasti. Näin Yhdysvallat pärjääkin hyvin ilman kallista ja mittavankokoista kotouttamiskoneistoa. Vaikka toki siellä onkin sitten myös mittavassa määrin slummeja ja jengiväkivaltaa.

Kuten Jari Leino on sanonut Miki Höijerin blogin lukijakommenteissa Suomeen muuttavista "työntekijöistä": "Kyse olisi matalapalkkaisista, työperäisen hyväksikäytön kohteeksi joutuvista ihmisistä, joiden palkka ei todellisuudessa riittäisi toimeentuloon ja jotka turvautuisivat sossun palveluihin heti saatuaan pitempiaikaisen oleskeluluvan. Puhumattakaan siitä, että jokainen matalapalkka-alalle tulija todellakin vie työpaikan yhdeltä suomalaiselta JA heikentää muiden ko. alalla vielä työskentelevien suomalaisten työehtoja."

Suomeen muuttaa sellaisiakin ihmisiä, joiden kulttuuriin kuuluvat vääräuskoisten ja väärällä tavalla pukeutuneiden naisten ja tyttöjen seksuaalinen ahdistelu ja mittava ksenofobia. Ruotsiinkin on jo syntynyt tällaisten ihmisten asuttamia etnohelvettejä.

Suomessa on mittava verorahoja kuluttava maahanmuuttopoliittinen kompleksi, johon kuuluvat yksinkertaisesti menettävät rahaa aina kun Suomeen muuttaa verotuloja vievän ulkomaalaisen sijaan verorahoja tuova ulkomaalainen. Näiden ihmisten etujen mukaista on hallitsematon maahanmuutto ja se ettei maahanmuuttopolitiikkaa saada järkeistettyä.

Tätäkö me haluamme?

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Syntymäpäiväni on

On alkanut kesäkuu.

Siihen liittyen, olen syntynyt Hitlerin Neuvostoliittoon hyökkäämisen vuosipäivänä. Ja jos se kuulostaa kovin raflaavalta, niin samalla päivämäärällä oli myös Napoleon hyökännyt Venäjälle. Kyseessä on myös everstiluutnantti ("kenraali") Custerin viimeinen päivä leirissään ennen kuin hän lähti tapaamaan intiaaneja, jos muistan oikein.

Eli syntymäpäiväni saattaa olla minä päivänä tahansa.