keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Laki sukupuolineutraalista avioliitosta ja syvähenkinen elämä

Olen suhtautunut kriittisesti lakiin sukupuolineutraalista avioliitosta. Jota ollaan nyt paraikaa kovalla tohinalla puuhaamassa todeksi eduskunnassa. Olen esiintynyt ääritaantumuksellisena ja konservatiiveista konservatiivisimpana. Ja sitä kaikkea varmasti olenkin, edelleen. Ja vihapuhuja ja hommafoorumilainen. Olen kuitenkin tehnyt itsestäni sellaisen havainnon, että on loppujen lopuksi oikeastaan ihan sama minulle, jos jotkut homoseksuaalit haluavat mennä keskenään "naimisiin". Kun kerran jotkut kerta kaikkiaan ovat syntyneet homoseksuaaleiksi joko kohdussa vallinneen hormoniepätasapainon taikka perimän aineksen vuoksi, niin minusta on turha viedä vapautta tähän homoseksuaalisella tavalla epänormatiivisilta ihmisiltä.

Julkisen valtion heitä varten säätämän avioliittoinstituution kautta homoseksuaalien parissa voisi myöskin heiketä aikaisemmin yleinen promiskuiteetti.

Ihmisyhteiskunnat ovat ja tulevat aina olemaan heteronormatiivisia yksinkertaisesti siitä syystä, että vain miehen ja naisen liitosta, on se sitten pitempi- tai lyhytaikaisempi, voi syntyä lapsia. Mikään homorummutus tai homosaatio ei voi tätä muuttaa. En usko, että mahdollinen lain sukupuolineutraalista avioliitosta voimaan tulokaan tätä voi muuttaa syvemmin.

En usko, että laki sukupuolineutraalista avioliitosta muuttaa heteroita homoseksuaaleiksi. Eihän laki heteroseksuaalisesta avioliitosta myöskään ole tehnyt homoista heteroita. Enkä nyt usko, että homoseksi olisi niin paljoa heteroseksiä mukavampaa, että se voisi käännyttää heteroita "toiselle puolelle". Tiedän myös, ettei homoseksuaalisuudella ole mitään tekemistä pedofilian kanssa.

Mielipiteeni kuitenkin on, että heteroseksuaalinen avioliitto on paljon tärkeämpi asia kuin homoseksuaalinen avioliitto. Se on perusta yhteiskunnalle ja ihmisyhteisöjen ja ihmiskunnan jatkuvuudelle.

En henkilökohtaisesti oikein taivu kannattamaan homojen adoptio-oikeutta. Tämä johtuu osaltaan kannattamastani varovaisuusperiaatteesta. Jos homoseksuaalien adoptio-oikeus säädetään, niin tulen vastustamaan sitä. Ja se sitä paitsi lopettaisi lasten adoptiot ulkomailta Suomeen.

Toki toivoisin, että heteroseksuaalienkin piirissä syntyisi enemmän kyseenalaistamista kulttuurissamme kovin yleiseksi käyneeseen promiskuiteettiin. Toivon heterojen alkavan kunnioittaa enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajaan sitoutumista.

Jos ylipäätään kävisin marsseilla, niin voisin mennä Hetero Pride -marssille, mikäli sellainen pidettäisiin joskus aivan vakavalla naamalla.

Muuten, jos kaltevan pinnan argumentti pitäisi paikkansa koskien lakia sukupuolineutraalista avioliitosta, ja sitä myöten säädettäisiin moniavioisuuden mahdollistava laki, niin minä toivottaisin lain säätäneet helvettiin. Ja repisin sotilaspassini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti