torstai 17. syyskuuta 2015

Luovuin Windows XP:stä

Jokin aika sitten kävin verenkuvassa. Kesän aikana olin suhteellisen paljon syönyt salaattia ja suhteellisen vähän kaupan valmishampurilaisia sekä jäätelöä. Myöhemmin saman päivän iltana tulin syöneeksi aimo annoksen lettuja hillolla (kiitos, Wei, jälkimmäisestä!) ja sokerilla. Olen Suomen terveydenhuollon suuntaan aikamoinen silmänpalvoja!

Mutta minunhan pitikin puhua ihan muusta.

Yritän esittää asiani mahdollisimman lyhyesti. Minulla oli ennen vanhaan Microsoft Windows -käyttöjärjestelmälle kehitetty peli The Operational Art of War. Olin saanut sen joululahjaksi vuonna 1998. Kyseessä on vuoropohjainen sotastrategiapeli, jossa on minun kannaltani sellainen loistava ominaisuus kuin suhteellisen käyttökelpoinen skenaarioeditori. Pelin mukana oli tullut aimo liuta valmistajan tuottamia skenaarioita, mutta minä tykkäsin vaan kehitellä omia skenaarioitani ja pelata niitä. Jatkuvasti, aina vain.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä olin pikku hiljaa vaihtanut Windowsin Linuxiin, kun Linux-käyttöjärjestelmästä oli vihdoinkin tullut enemmän sellainen, että tavallinen ihminenkin sitä saattoi käyttää. Minä olin siinä vaiheessa jo jonkinlainen tietokoneasiantuntijan taimi, mutta en minäkään olisi jaksanut Linuxin käyttöä opetella, jos se olisi vaatinut vähän väliä järjestelmän "puukottamista".

No, aluksi TOAW-pelini toimi Linuxissakin Wine-ei-emulaattorin avulla (Wine on akronyymi sanoista Wine Is Not an Emulator). Mutta sitten se lakkasi toimimasta. En kuitenkaan vaihtanut pelini takia takaisin Windowsiin, vaan nielin vuolaat kyyneleeni.

Jokunen kuukausi sitten olin kuitenkin saanut kaverilta vanhan kannettavan tietokoneen, jossa oli ollut alun perin asennettuna Windows XP, ja semmoisen minä siihen sitten asensinkin. Kohta kävi ilmi, että TOAW ei suostu toimimaan siinä, jos käyttöjärjestelmässä on mitään tuoreempaa kuin Service Pack 2 -korjauspaketti. Jouduinpa asian vuoksi jopa kerran asentamaan XP:n uudestaan. Windowsin uuden aktivoinnin jälkeen pidin sitten luonnollisesti järjestelmän irti internetistä ja olin myöskin luonnollisesti ottanut pois päältä automaattiset päivitykset. Koska Microsoft ei ole enää hyvään aikaan suonut XP:lle tietoturvapäivityksiä, minulla oli ylen määrin syytä muutenkin pitää kone irti internetistä.

Monen viikon ajan minä sitten pelasin rakasta TOAW:ia ja tein sille skenaarioita. Ostin jopa uuden halvan hiiren, jotta minun ei tarvitsisi vaihtaa koko ajan ainoaa hiirtäni koneelta toiselle.

Kaveri, jolta olin koneen saanut, kysyi minulta kuitenkin jossain vaiheessa, että suostuisinko minä luopumaan koneesta hänen ja minun yhteisen tutun hyväksi. Pääni sanoi PLIM PLOM, mutta minä olin valmis. Olin valmis luopumaan lopullisesti Windowsista, joka oli kuitenkin ollut vain välttämätön paha, mutta myöskin rakkaastani pelistäni TOAW:ista. Asiaa auttoi se, että tämä kaverini on suorittanut minulle suuria palveluksia tietokoneilun alalla. Ja syvähenkisyys asian tiimoilla.

Koneeseen tuli Mint Linux Cinnamon-työpöytäympäristöllä varustettuna, ja se on saanut uuden hyvän kodin. Sillä kaverillanikin on sama järjestelmä omassa koneessaan. Jos ketään enää kiinnostaa, niin minullakin on tässä koneessani Mint Linux, mutta siinä on XFCE-työpöytäympäristö, jota kohtaan olen oppinut vuosien varrella tuntemaan jonkinlaista rakkautta, vaikka XFCE-työpöytään kuuluu periaatteessa alhaalla olevan ohjelmapalkin, josta löytyy mm. napukka josta pääsee ohjelmavalikkoon, lisäksi myös ylhäällä oleva palkkijuttu. Onneksi Mint Linuxin tekijät osaavat ja haluavat nykyään muokata käyttöliittymän sellaiseksi, että minun XFCE-työpöytäympäristössänikin pysyy ikuisesti vain alapalkki. Cinnamon on hirveän nykyaikainen ja viilattu työpöytäympäristö, mutta XFCE on minun valintani. Nyt ja ehkä aina.

Jatkossa opettelen, jos pelata haluan, pelaamaan Linux-pelejä. Ehkä Battle for Wesnoth, josta on olemassa versiot monelle käyttöjärjestelmälle, olisi hyvä ehdokas. Vaikka olen pelaamisen suhteen äärikonservatiivi. Olen muuten muutenkin äärikonservatiivi. Tai ainakin taantumuksellinen.

...Jouduin luopumaan päätietokoneestakin jokin aika sitten, koska siinä näytti olevan pysyvää fyysistä vikaa. Nyt olen lyhyen aikaa käyttänyt toimivampaa kokoonpanoa, ja kesti täyden viikon päästä siihen, etten enää pelännyt, että tietokone voi kaatua minä hetkenä hyvänsä. On tämä onnea, silti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti