Normaalisti sunnuntaisin herätyskelloni soi klo 14.00. Tällä kertaa jouduin heräämään jo yhdeksältä. Minulla oli ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni. Jonkin verran sentään onnistuin nukkumaan. Ylösnouseminen ei ollut kammottavan vaikeaa, onneksi.
Veljeni perheineen haki minut autolla n. klo 10.15. Menimme Helsinkiin kiinalaiseen luterilaiseen seurakuntaan. Matkalla sinne takapenkiltä kuului kiinankielistä puheensorinaa. Tunnistin yhden kerran kiinalaisen sanan, Zhongguo, joka merkitsee Kiinaa.
Seurakunnan tiloissa kävimme alakerran voimistelusalissa. Siellä kuvaruudulta näkyi hengellisen voimistelun opasvideo. Tämä hengellinen voimistelu perustuu pitkälle taijiin, kiinalaiseen perinteiseen taistelutaitoon, joka nykyisin tunnetaan terveyttä edistävänä liikuntana. Minä en itse osallistunut muiden mukana, mutta seurasin kiinnostuneena.
Jonkin ajan päästä alkoi ruokailu. Veljeni vaimo maksoi minun ruokailuni. Ruokana oli riisiä, possua ja ilmeisesti keitettyjä bambunviipaleita. Lisäksi oli jotain keittoa, jota en nauttinut. Ruoka oli ihan hyvää, ja lievästi tulista. Sillä lailla tulista, että tavallinen suomalainenkin kykenee hyvin syömään sitä. Minulle olisi käynyt enemmänkin tulinen. Ruokailun aikana ja vähän myöhemminkin yläkerrasta kantautui korviimme musta-afrikkalainen elävä musiikki.
Meidän oli tarkoitus osallistua vielä jumalanpalvelukseen, mutta lähteä etuajassa sieltä pois, jotta ehtisimme toisen veljeni tyttöystävän valmistujaisjuhliin. Tämä oli valmistunut matkailu- ja ravintola-alalle eli restonomiksi. Vaaveli oli kahteen otteeseen pissannut allensa ilmeisesti epätavallisesta ympäristöstä johtuen. Koska vaihtovaatteet alkoivat olla lopussa, päätettiin, että emme osallistukaan jumalanpalvelukseen vaan lähdemme suoraan menemään.
Vaaveli oli mennyt tutun naisen kanssa omia aikojaan jumalanpalvelussaliin. He palasivat sieltä jonkin ajan päästä takaisin. Veljeni tytärpuoli jouduttiin hakemaan sieltä.
Olin pahoillani, että jouduimme jättämään jumalanpalveluksen kokonaan väliin.
Valmistujaisiin päin ajeltaessa näin korkean rakennuksen seinällä Suuren saatanan suurikokoisen mainoksen Windows kympistä.
Kävimme lähellä määränpäätämme ostamassa onnittelukortin, jossa Pikku-Myy, ja satasen lahjakortin.
Perillä odotti muun perheen ohella myös siihen kuuluva ihmissyöjäkoira, joka murisi minulle. Yritin psyykata itseni mahdollisimman hyvin olemaan välittämättä hänestä. Se onnistui sen vuoksi, että hän käytti kuonokoppaa.
Vietimme toisen veljeni kotona jokusen tunnin. Meille tarjottiin teetä, kahvia ja suklaakakkua, jonka valmistamiseen oli käytetty kolme levyä tummaa suklaata ja kolme kananmunaa. Koska alkuperäisen reseptin mukaan oli ollut tarkoitus käyttää maitosuklaata tumman suklaan sijaan, veljeni oli sijoittanut valmistusaineitten joukkoon myös kookosmaitoa.
Ilmapiiri oli mukava.
Veljeni tyttöystävän valmistumistodistus oli melko hyvä. Koska olin siitä bongannut sellaisenkin tiedon, että opiskelija oli opiskellut myös espanjaa, niin kiusasin häntä välillä puhumalla espanjaksi jotain. Ei kuulemma oikeasti osaa sitä.
Jossain vaiheessa lähdettiin menemään. Veljeni vei ensin perheensä kotiinsa, ja sitten minut kämpilleni.
Minulla oli ollut varsin hyvä olo autossa, kirkossa, kaupoilla ja valmistujaisjuhlissa. Ei ollut minkäänlaista kummitusoloa. Mutta kotiin tultuani huomasin, että ehkä olin sittenkin nukkunut melko vähän. Soitin yhdelle tutulle, mutta tämä ei vastannut. Soitin sitten toiselle tutulle. Tämä vastasi, ja puhelun aikana minusta alkoi tuntua siltä, että minulla oli nyt jonkinlainen taipumus jokelteluun.
Myöhemmin se tuttuni, joka ei ollut vastannut soittaessani, soitti minulle takaisin. Totesin hänelle nyt, että taidan olla niin kovin väsynyt, etten jaksa nyt puhua.
Löhösin punkassa, ja jossain vaiheessa tuli unikin. Poistelin unirästejä. Kaikki oli hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti