maanantai 16. marraskuuta 2015

Rooman senaatti ja kansa!

"Senatvs populvsque romanvs." Otsikko kuuluu näin alkuperäiskielellä latinaksi. Ja alun perin se kuului tosiaan ilman huutomerkkiä, luultavasti. Sen lyhenne SPQR on tuttu monelle roomankävijälle kaupungin viemärinkansista. Niihin on syypää Benito Mussolini, Italiaa joitakin vuosikymmeniä sitten hallinnut diktaattori. Hänen porukkansa, Italian fasistit, oli kusipäistä porukkaa. He hankkivat vallan käsiinsä väkivallan avulla ja pitivät sen väkivallan avulla. Mussolinin ja hänen fasistiensa kunniaksi on kuitenkin sanottava, ettei Mussolini alun perin kannattanut rotuoppeja. Italian fasistit eivät myöskään palvoneet kansaa ja verenperintöä, kuten kansallissosialistit, vaan valtiota. He eivät kannattaneet valtiollista taidetta, ja tässäkin erosivat kansallissosialisteista. Lisäksi fasistit toteuttivat oppiaan suhteellisen leväperäisesti, tai ainakin verrattuna pohjoisen suurikokoiseen kansaan. Mussolini meni kuitenkin mokaamaan. Vuonna 1938 hän fasistisen Italian ja kansallissosialistisen Saksan lähennyttyä saattoi kätyreineen voimaan lakiin perustuvan juutalaisten syrjinnän, opportunisti kun oli. Hän saikin sitten ansionsa mukaan myöhemmin, ja sitä edesauttoivat hänen uudet mokansa, eli hyökkääminen Ranskaan ja Kreikkaan ja brittejä vastaan Pohjois-Afrikassa. Mussolinin unelma oli ollut, että Välimerestä tulisi taas mare nostrum, "meidän meremme", Rooman valtakunnan esikuvan mukaan. Kaikki nämä hyökkäykset epäonnistuivat.

Interlingua on kielitieteilijöiden 1900-luvun puolivälin tienoihin mennessä kehittämä kansainväliseksi apukieleksi tarkoitettu kieli. Se muistuttaa romaanisten kielten alkumuotoja, ja se onkin ainakin jossain määrin romaanisten kielten puhujien ja klassisen latinan taitajien suoraan ymmärrettävissä. Interlinguan sanasto muistuttaa klassisesta perinnöstä. Interlingua myöskin eroaa monista kansainväliseksi apukieliksi kehitetyistä kielistä siinä, että se muistuttaa luonnollista kieltä. Siinä on mm. jonkin verran epäsäännöllisyyksiäkin. Päinvastaisesta on hyvänä esimerkkinä esperanto. Interlingua on kuitenkin selvästi helpompi oppia kuin romaaniset kielet ja varsinkin klassinen latina. Mutta en minä silti sitä kannata.

Minusta interlinguaa voidaan kuvata sanomalla, että se on huonosti puhuttua latinaa. Sikäli voidaan sanoa, että se on kuin Spartacuksen ja hänen johtamansa orjakapinallisten armeijan taistelijoiden 73-71 eKr. puhumaa latinan kielen muotoa. Heidän äidinkielensä oli useimmiten muu kuin latina, ja nämä ihmiset varsin usein puhuivat latinaa huonosti. Ylivoimainen enemmistö heistä oli kelttejä, germaaneja tai traakialaisia. Niistä, joiden äidinkieli latina oli, melkein kaikki elleivät ihan jokaikinen puhuivat sitä ainakin vähemmän hienostuneesti ja oikeaoppisesti, eli ei ainakaan Rooman ylhäisön normien mukaan. Vapautensa puolesta taistelleet joidenkin ihmisten aikaisemmin orjuuttamat miehet ja naiset eivät puhuneet keskenään kieltä, jonka me tunnemme klassisena latinana.

Minusta niin interlinguaa kuin romaanisia kieliä, joiden alkumuotoihin se perustuu, voidaan pitää kuin Jumalan kostona ylpeille roomalaisille. Tässä yhteydessä voidaan mainita myös se, mitä roomalaiset tekivät Kristukselle.

Minä haluan, että kaikki maailman meret olisivat mare nostrum, so. interlinguistien meriä. Mutta en sano tätä mitenkään sotaisesti, vaan pelkästään syvähenkisesti.

PS. paljon tämän kirjoituksen alkuperäistä julkaisua myöhemmin: Voit myös halutessasi käydä lukemassa blogikirjoitukseni Hullun kielimiehen seikkailut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti