lauantai 16. tammikuuta 2016

Oma "kahden minuutin vihani"

George Orwellin romaani 'Vuonna 1984' tulevaisuuden totalitaristisesta dystopiasta (engl. Nineteen Eighty-Four) julkaistui vuonna 1949. Romaanin johtopäätös näyttäisi olevan se, että totalitaristinen hallinto kykenee murskaamaan vahvimmankin sielun.

Romaanissa mainitaan nk. kahden minuutin viha, joka on jokapäiväinen ajanhetki, jolloin hallitsevan puolueen jäsenten täytyy katsoa puolueen vihollisia kuvaava elokuva ja ilmaista samalla vihaa heitä kohtaan.

Viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana olen tavannut käyttää Linuxini työpöydällä vaihtuvaa taustakuvaa. Kuvat ovat peräisin Spartacus-nimisestä tv-sarjasta. Minulla on näitä kuvia koneellani noin kolmetuhatta. Olin valinnut sopivimmat niistä vaihtuviksi taustakuviksi.

Sarjan nimihenkilö Spartacus on historiallinen henkilö, ja minä arvostan häntä sen verran kovasti, että olen kirjoittanut hänestä jopa artikkelintapaisen. Se on sen verran pitkä, etten kokenut sen julkaisemisen tässä blogissani olevan käytännöllistä, joten julkaisin sen nettisivuillani. Eräs tuttu poliittinen aktivisti oli sähköpostissaan lausunut minulle: "Mistähän Suomelle löytyisi Spartacus, joka johtaisi meidät suomalaiset, omassa maassamme kohta orjan asemassa olevat, kapinaan harvainvaltaamme vastaan?"

Vähän aikaa sitten olin muuttanut taustakuvahommelin hieman toisenlaiseksi. En enää toistaiseksi käytä vaihtuvia taustakuvia, vaan yhtä ainoaa, jossa kuvassa on propreetori ja legaatti Gaius Claudius Glaber, jonka Rooman senaatti lähetti miliisijoukon kanssa ensimmäisenä Spartacuksen orjakapinallisia vastaan. Kuvassa Glaberilla on oikea käsi pystyssä ja hän puhuu kansalle. Hänen oikealla puolellaan seisoo pää painuneena ja ryhti kumarassa naispuolinen Spartacuksen kannattaja, jota on rankasti pahoinpidelty, ja oletan, että raiskattukin.

Kuva on koko näytön kokoinen, mutta puolet siitä koostuu läpinäkyvistä kuvapisteistä. Itse esittävä osa on sijoitettu kuvaan siten, että se on hieman irrallaan sen oikeasta kulmasta.

Vaikka en kannata totalitarismia, niin jos pelko tietokoneeni näytön terveyden menetystä kohtaan ei hillitsisi minua, niin minä heittelisin tavaroilla kuvassa näkyvää Glaberia, vaikka hän on ollut kuolleena jo melkein 2100 vuoden ajan. Mutta orjuus on perkeleellinen asia, ja Glaber – tai hänen näyttelijänsä sarjassa – saa symbolisoida minulle kaikkea pahaa maailmassa. Nih.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti