sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Virpomisen syvähenkisyys

En kauheasti pidä virpomis-perinteestä. Sehän on alun perin ollut ortodoksinen perinne, enkä minä ole ortodoksi. Mutta tunnen kyllä yhden ortodoksin. Hän on kummisetäni.

Olin saanut selville, että tänään sunnuntaina on se päivä, jolloin virpojat käyvät. En ollut varautunut asiaan, koska en ajatellut avaavani oveani.

Jos joku virpoja oli käynyt ovellani, niin en ole sitten herännyt. Mutta parempi niin.

Jos en olisi suhteellisen ihmisystävällinen persoona, niin voisin jonakin pääsiäisenä pelästyttää virpojat avaamalla oven ja kysymällä: "Kertokaa minulle ortodoksisesta uskostanne". Tämä saisi parkkiintuneimmankin virpojan hätkähtämään. Tai sitten minä joutuisin kertomaan virpojalle ortodoksisesta uskosta.

Erityisesti lasten kiusaaminen on pahasta sielulle. Jos olisi aikuisia virpojia, niin minä voisin katsoa ovisilmästä ensin, että onko siellä aikuisia vai lapsia. Aikuisten hätkäyttäminen kerran elämässä ei liene suuri syntí. Mutta voisihan oven takana olla aikuisia kääpiöitäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti