keskiviikko 31. elokuuta 2016

MV!!??-lehti, aikamme suuri Cthulhu

Cthulhu on hullu muinainen jumalolento, joka sisältyy yhdysvaltalaisen H.P. Lovecraft-nimisen (1890-1937) kirjailijan perustamaan fantasiamytologiaan. Yksi kaverini aikoinaan 1990-luvulla tutustutti minut siihen lyhykäisesti, mutta tähän päivään mennessä en ole lukenut vielä yhtään kirjailijan tai hänen seuraajiensa tai jatkajiensa mytologiaan liittyvää tarinaa. Joskus varmaan pitäisi kyllä.

Tässä kivoja kuvia Cthulhusta.

Nykyään valtamedian suurin yksittäinen ongelma on se, että se jättää kertomatta asioihin oleellisesti liittyvää faktaa, jonka pohjalta jokin yksittäinen uutinen saisi uuden totuudenmukaisemman sävyn.

Valtamedian pitäisi ymmärtää, että vaihtoehtomediat täydentävät sitä itseään. Valtamedia on itse typeryydellään ja ymmärtämättömyydellään, ehkä pahuudellaankin, luonut tarpeen vaihtoehtomedioille.

Viime aikoina tunnetuin ja kohutuin suomalainen vaihtoehtomedia on ollut MV!!??-lehti, johon valtamedia suhtautuu samalla lailla kuin järkevä ihminen suhtautuisi Cthulhuun. Ko. julkaisu kuulemma ei tarkista faktojaan ja kopioi surutta ja ilman lupaa kokonaisia muiden tuottamia uutisia tai blogimerkintöjä. Lisäksi se kuulemma keksii uutisia, julkaisee salaliittoteorioita tukevia juttuja ja loukkaa ihmisten yksityisyyttä.

Syytöksissä voi olla perää, mikä on ikävää. Mutta ei valtamediakaan ole täydellinen.

Itse pidän joka tapauksessa terveenä sitä, että tavanomaisen median journalistit eivät voi enää toimia tiedonvälityksen portinvartijoina. On myöskin keksitty sellainen asia kuin sosiaalinen media, joka vaihtoehtomedian ohella tuottaa vaihtoehtoista näkemystä maailmasta. Olemme tietyllä tavalla päässeet vapauden valtakuntaan.

Itse saan aivoparkoihini vaihtoehtoisia uutisia lukemalla ilkeää ja pahanlaatuista Hommaforum-keskustelupalstaa, josta löytyy välillä myös ulkomaisista uutislähteistä käännettyä materiaalia, Rähmispossun Sikolätti-uutisportaalia ja Paavo Tajukankaan sivustoa. Kaksi viimeksi mainittua julkaisevat lähinnä Pohjoismaita koskevia uutiartikkeleita.

Lisäksi on yksi uusi tuttavuus eli uutissivusto nimeltä Nykysuomi.fi, jonka toivon kuluvan yhä useammalla näyttöpäätteellä.

Satunnaisesti seuraan myös ulkomaankielisiä uutislähteitä, joiden tuotokset on ikävä kyllä aina kirjoitettu englannin kielellä, koska kielitaitoni muissa kielissä on kovin rajallinen. Mutta näitä ei voi kutsua vaihtoehtoisiksi muussa kuin siinä mielessä, että niiden uutisia ja artikkeleita ei ole tuotettu Suomessa ja suomeksi. Niiden näkökulma ei kuitenkaan ole Suomesta peräisin, joten jollakin lailla erilaista uutisantia sieltä saa joka tapauksessa.

Olen itse valitettavan vähän lukenut viime aikoina MV!!??-lehteä. Eräs hyvä nettituttuni, joka on varsin liberaali monessa suhteessa, oli minulle kerran sanonut jotain sellaista, että lehteä kannattaa lukea, jotta saa laajemman käsityksen asioista. Minun pitäisi tehdä parannus ja alkaa lukea ko. julkaisua. Saisi selvemmän kuvan myös siitä, että lehteä syytetään myös jonkinlaisesta antisemitismistä ja Venäjän suuren johtajan Vladimir "Volodja" Putinin käsittelemisestä silkkihansikkain.

On vähän typerää kyllä julkaista blogimerkintä MV!!??-lehdestä, kun olen niin kovin vähän viime aikoina lukenut sitä, mutta julkaisen usean kuukauden päästä sitä käsittelevän uuden merkinnän, jahka olen saanut tarpeeksi kokemusta ensin ko. julkaisusta.

Se, että MV!!??-lehti on tällä hetkellä poliisitutkinnan kohteena, ei sinänsä merkitse, että lehti toimisi epäeettisesti. Suomen kaltaisessa maassa, jossa on bysanttilainen sananvapauslainsäädäntö, poliisin tutkinnan kohteeksi joutuminen on joskus meriitti ainakin liberaaleille ihmisille. Mutta MV!!??-lehden olisi hyvä toimia paremmin ja eettisemmin. Jos joskus huomaan lehden muuttuneen kunnollisemmaksi, minä pistän linkin lehden sivuille blogini oikeassa laidassa olevaan "Muita kohtuullisia sivustoja tai sivuja" -osioon.

Itse muuten kannatan sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksun arvonlisäverokannan nostamista 10 prosentista normaaliin 24:een. Näin vapauden valtakunta edelleen laajenisi. Niin, ketä se haittaisi?

PS Jokin aika sitten muuten eräs jossain määrin edistyksellisesti suuntautunut tuttavani oli jakanut Facebookissa päivityksen, jossa oli kysymys MV!!??-lehden erään rinnakkaisjulkaisun uutisesta. Hänen aatetoverinsa oli suutahtanut päivityksestä hänelle ja irtisanonut Facebook-kaveruuden. Tapahtumalle löytyy rinnakkainen tapaus kristittyjen Pyhän kirjan Raamatun viimeisestä neljänneksestä Uudesta testamentista. "Seurustelee syntisten kanssa!" Alkuperäinen syntisten kanssa seurustelija oli kyllä Jeesus, mutta se ei tee tapausten rinnastamisesta vähäarvoisempaa. Nykyajan fariseukset ja lainopettajat vaan käsittävät synnin vähän eri tavalla kuin vastaavanlaiset tapaukset olisivat tehneet 1985 vuotta sitten.

maanantai 29. elokuuta 2016

Vapaudesta ja mammonasta

Raha antaa ihmiselle lisää mahdollisuuksia elää elämäänsä haluamallaan tavalla. Toisin sanoen se lisää käyttäjänsä vapautta.

Näin ollen taloudellinen tasa-arvo merkitsee sitä, että vapaus ja tasa-arvo eivät ole vastakkaisia arvoja.

Vapauden painottaminen voisi toki viedä myös vahvojen toimijoiden, rikkaiden ihmisten, diktaattorien ja yhtiöiden vallan ajamiseen.

Mutta sen ymmärtäminen, että raha tuo yksilöille vapautta, pitäisi johtaa siihen, että kenenkään vapautta ei hukata ajamalla yhteiskuntaa tilaan, jossa siinä vallitsevat suuret tulo- ja varallisuuserot.

Itse painottaisin nykyään enemmän vapautta kuin tasa-arvoa.

torstai 25. elokuuta 2016

Paljon onnea 25 vuotta täyttävälle Linuxille!

Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä opiskellut Linus Torvalds aloitti Linuxin kehittämisen 21-vuotiaana vuonna 1990. Linux on vanhaa kunnon Unix-käyttöjärjestelmää muistuttava käyttöjärjestelmä ja sama nimi on myös Linux-käyttöjärjestelmän ytimellä eli kernelillä.

Meidän onneksemme Torvalds julkisti projektinsa 25. elokuuta 1991 kirjoittamalla comp.os.minix-uutisryhmään sen sijaan että olisi jättänyt sen omaksi yksityiseksi huvikseen.

Eli onnea nyt 25 vuotta täyttäneelle Linuxille!

Tiesitkö, että Linux on nykyään maailman käytetyin käyttöjärjestelmä laitteitten määrissä mitattuna? Siinä jää Microsoftin Windows kakkoseksi. Asiasta on kertonut Yle tämän viikon uutisartikkelissaan Maailman yleisin käyttöjärjestelmä keksittiin Suomessa – Tiesitkö, että käytät Linuxia päivittäin?.

En viitsi perusteellisesti referoida tuota Ylen uutista, mutta siinä kerrotaan viidestä asiasta, eli että Linux jyrää kännyköissä ja tablettitietokoneissa, se pyörittää internetpalvelimia, se on hyvin usein osa sekä kodin että sen ulkopuolista elektroniikkaa ja se on ylivoimaisesti käytetyin käyttöjärjestelmä supertietokoneissa.

Niin, ja minä itsekin käytän kotikannettavassani sekä kännykässäni Linuxia. Sekin vielä.

Perinteisten tavallisen käyttäjän PC-tietokoneitten työpöydillä Linux ei ikävä kyllä ole vielä kovin yleinen. Mutta jopati Microsoft, tuo ohjelmistoyhtiöiden wanha raakalainen, kalastelee nykyään Linuxin käyttäjiä omille ohjelmistoilleen käyttäjiksi. Tämä johtuu siitä, että Microsoft menee taloudellisista syistä sinne, missä käyttäjiä tarpeeksi on. Tämä on silti jonkin verran mielenkiintoista kyllä, sillä vuonna 2001 yhtiön silloinen toimitusjohtaja Steve Ballmer oli haukkunut avoimen ohjelmistokehityksen keulakuvaa Linuxia "kommunismiksi" ja GNU General Public License -ohjelmistolisenssiä, jonka alla Linux on julkaistu, "syöväksi". Se leimakirves meni silti kyllä ohi, koska Microsoft Windows on itse hyvin keskitetysti johdettu ja hoidettu projekti, ei Linux. Ja GPL-lisenssikin vastustaa vapauden rajoittamista.

Voit myös halutessasi käydä lukemassa kaksi ja puoli vuotta vanhan blogimerkintäni Mikä on Linux "hauki on kala" -menetelmällä.

Linux.fi-sivustolla taas kerrotaan laajemminkin Linuxista.

Lisälukemistoksi voin tarjota melko tuoreen blogikirjoitukseni Google tavallaan onkin selain: Chromebook ja Linuxin maailmanvalloitus.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

"Suomi ei ole eurooppalainen"

Kokoomus-puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo on häröillyt Ylen uutisen mukaan:
Viesti olikin monella tapaa veistetty samasta puusta kuin puoluetoveri Kai Mykkäsen: Suomi on avoin ja kansainvälinen. Suomen hyvinvointi puolestaan perustuu ulkomaankauppaan, ulkomaisiin investointeihin ja vapaaseen liikkuvuuteen.

– Mutta meidän ei pidä aliarvioida sitä, että Suomesta ja Euroopasta löytyy iso joukko ihmisiä, joille kansainvälisyys ja avoimuus ovat uhka. Ihmisiä, jotka haluavat rajat kiinni ja Euroopan unionin hajalle, Orpo sanoi.
Orpo on kuitenkin tässä asiassa melko lailla väärässä. Rajat kiinni -liike on nimetty iskevästi, mutta ei kukaan siinä liikkeessä mukana oleva kannata tietääkseni rajojen sulkemista. Sellaista kannattavat ainoastaan edistykselliset eli Pohjois-Korean marxistileninistisen järjestelmän kannattajat, joita on Suomessa vielä toistaiseksi melko vähän. Rajat kiinni -liike taas kannattaa ainoastaan toimivaa rajakontrollia.

Suomessa lienee myös melko vähän sellaisia ihmisiä, jotka vastustavat ulkomaisia investointeja ja avointa ja kansainvälistä Suomea. Täytyy tässä huomauttaa idioottien varalta, että kansainvälisyys ja avoimuus ovat aivan eri asia kuin monikulttuurisuus.

EU:hun kriittisesti suhtautuvia tai sitä jopa vastustavia taas löytyy jo huomattavasti enemmän. Mutta tässä on huomattava, että Petteri Orpo on itse uskovainen, jolle kriittisyys EU:ta kohtaan merkitsee pyhien arvojen loukkausta.

Suomi myöskin salli vapaan liikkuvuuden jo ennen EU:hun liittymistään. Itse asiassa maassamme on ollut vapaa liikkuvuus voimassa ja rajat auki vuonna 1917 tapahtuneesta itsenäistymisestämme alkaen. Vapaa liikkuvuus ei tietenkään tarkoita sitä, että ei saisi rajoittaa terroristien, rikollisten ja epäsosiaalisen aineksen liikkumista rajojen yli.

En muuten tiedä yhtäkään Perussuomalaiset-puolueen jäsentä, joka olisi valmis lopettamaan vapaan liikkuvuuden. Kuten sanoin aikaisemmin tässä kirjoituksessani, niin sellaista kannattavat lähinnä edistykselliset.

Itse mielelläni kannattaisin Euroopan unionia, mutta en pidä sellaisista asioista siinä, että EU on myöskin suurpääoman projekti, että "tarpeen" vaatiessa se ei noudata omia sääntöjään, että EU:ssa on otettu vastoin sen alkuperäisiä sääntöjä käyttöön yhteisvastuu jäsenmaiden veloista pankeille ja että unionista ollaan pikku hiljaa muutenkin tekemässä yhä enemmän tulonsiirtounioni. En pidä EU:ssa myöskään monien vaikutusvaltaisten tahojen kannattamasta unelmahötöstä, jonka mukaan EU ja sen jäsenmaat ja niiden oma hyvinvointi kuuluvat kaikille, myöskin maailmanvalloituskulttien kannattajille. Lisäksi en pidä siinä siitäkään, että EU:sta erota haluavia maita ollaan valmiita uhkailemaan seuraamuksilla.

Olen valmis kannattamaan sellaista EU:ta, joka on vapaakauppaliitto ja yhteiseen kulttuuriperustaan perustuva unioni ja sen jäsenmaiden keskustelukerho. Sellaista EU:ta, jonka jäsenmaat kannattavat yhteistä arvomaailmaa, joka olisi yhtä kuin sananvapaus, oikeusvaltio, demokratia, poliittisen väkivallan kielto ja samaten väkivaltaisen uskonnollisuuden kielto.

Yhteisen rahan olen valmis hyväksymään, jos EU hyväksyisi em. linjaukseni.

Mutta pahaa ennustaa, että Kokoomuksen Verkkouutisissa oli julkaistunut uutinen, jonka mukaan geenitutkimusten perusteella suomalaiset eivät ole eurooppalaisia.

Se saa minut pohtimaan, että pitäisikö suomalaisten tämän vuoksi erota Euroopan unionista ja että pitäisikö EU:n ottaa Georgia ja Armenia tilalle, kun ne lienevät varsin selvästi eurooppalaisia maita, toisin kuin Suomi.

PS Jos haluat, niin voit myös käydä lukemassa kokoomushenkisen ajattelijan Henri Heikkisen mainion blogimerkinnän Astraalimatkailija Petteri Orpo...

maanantai 22. elokuuta 2016

Uni susista ja tulvasta kaupungilla

Näin äskettäin seuraavanlaista unta:

Olin jossain kävelemässä. Lähellä meni autotie. Liikkeellä oli jonkinlainen tulva. Luntakin taisi silti jossain olla.

Susia oli joka puolella. Ajattelin kulkea autotien ali jalankulkutietä, mutta kun sieltä oli jolkottelemassa vastaan susi, niin päätin ruveta sen sijaan kävelemään ylämäkeen johtavaa autotien suuntaista tietä. Näin, että autotien vieressä susi kävi lapsen kimppuun. En päässyt senhetkisestä asemastani apuun.

Pian pääsin kuitenkin autotien viereen. Siinä oli sitten lunta, ja mustalaislapsi, joka kävi kimppuun. Minä en voinut mitään. Vajosin, ja pelkäsin, että hukun lumeen.

torstai 18. elokuuta 2016

Kuningas Arthurin legenda

Kuningas Arthur oli kelttiläisen Englannin myyttinen kuningas 500-luvulla, Camelotin linnan perustaja ja pyöreän pöydän ritareista kertovien tarujen keskushenkilö. Ylen sivuilla oli julkaistunut mielenkiintoinen uutisartikkeli Cornwallista löytyneestä palatsialueen raunioista, jotka mahdollisesti liittyvät kuningas Arthuriin jollakin lailla. Mutta puhunpa ensin vähän lisää historiasta ennen kuin jatkan hänestä.

Rooman keisari Claudius aloitti Britannian valloituksen vuonna 43 jKr. Kesti monta vuotta ennen kuin alueesta tuli kiinteä osa Rooman valtakuntaa. Mutta se onnistui. Kelttiläistä kieltä puhuneet britit alistuivat Rooman vallan alle.

Jo ennen tätä suuri osa Britanniaa oli ollut Rooman valtakuntaan sidoksissa liittosuhteiden kautta. Alun perin Gaius Julius Caesar oli aloittanut Britannian lähentämisen roomalaiseen maailmaan tekemällä vuosina 55 ja 54 eKr. saarelle kaksi sotaretkeä.

Britanniasta tuli aikaa myöten roomalainen, mutta sen asukkaat enimmäkseen eivät omaksuneet latinaa äidinkielekseen. Roomalainen kaupunkikulttuuri hallintoineen, temppeleineen, viemäreineen ja kylpylöineen tuli kuitenkin briteille tutuksi.

Mantereen puolella kohtaamiensa vaikeuksien vuoksi Rooma päätti jättää Britannian oman onnensa nojaan. Se veti legioonat pois vuonna 410 jKr. Brittien kaupunkikulttuuri romahti. Samoin hallinto. Myöskin kaupankäynti Britannian ja manner-Euroopan välillä tyrehtyi. Talouselämä rojahti alkeelliselle tasolle. Tämä kaikki tapahtui vain noin kymmenen vuoden aikana.

Mantereelta saapuneet germaaniheimot anglit, saksit ja juutit alkoivat asuttaa sitä aluetta, mikä nykyään tunnetaan Englantina. Briteistä ei ollut heille oikein vastusta ja kahden vuosisadan aikana he valloittivat itselleen lisää elintilaa Britanniasta. Ilmeisesti he olivat julmia valloittajia. Kelttiläinen alkuväestö tuhottiin, orjuutettiin tai karkotettiin. Joka tapauksessa heidän kielestään ei jäänyt mitään merkkejä germaanivalloittajien kieleen.

Valloituksen etenemisen tiedetään kuitenkin pysähtyneen välillä joksikin aikaa. Joko joku taitava paikalliskuningas tai sotapäällikkö on kyennyt valjastamaan brittien voimavarat valloittajien vastustamiseen. Tästä henkilöstä ei tiedetä, mikä hänen nimensä oli. Ei tiedetä sitäkään, että onko yhdellä ainoalla henkilöllä ollut asiassa niin paljoa merkitystä.

Luin vuosia sitten sellaisesta, että kelttibritit usein antoivat lapsilleen kaksiosaisia nimiä, joista yksi osa oli latinaa ja toinen brittiä. Joku tutkija oli sanonut, että nimi "Arthur" voisi tulla tällaisesta nimiyhdistelmästä. Muinaisbritiksi karhu on "arth" ja latinaksi "ursus". Kun ne yhdistää, saadaan nimi Arthursus.

Joka tapauksessa kuningas Arthurin legendaan tuli keskiajan vuosisatojen aikana uutta legendaa legendan päälle. Legendassa on jonkinlainen historiallinen ydin, mutta ainoastaan se, sillä 99-prosenttisesti tarina on silkkaa sepitettä ja tarua.

Lopullinen perikato kelttiläiselle Britannialle koitti vuonna 577 Deorhamin taistelussa, jonka seurauksena nykyisen lounais-Englannin maa-alue joutui eroon Walesista.

Kelttiläisväestö säilyi Walesissä, lounais-Englannissa ja luoteis-Englannin Cumbriassa alueiden ylänköisyyden ansiosta.

Lisäksi germaanivalloittajien tieltä oli muuttanut mannermaalle silloin melko lailla autioituneeseen Bretagneen väestöä, joka on antanut alueelle nimensä. Muuttajien jälkeläisten puhuma kieli on nimeltään bretoni, ja kieltä käytetään edelleen alueella jonkin verran.

Walesissakin puhutaan edelleen kelttiläistä kymrin kieltä, vaikka se on jäänyt 1800-luvun englantilaisen kaivossiirtolaisuuden ja kymrinkielisen väestön siirtolaisuuden vuoksi pieneksi vähemmistökieleksi. Kielen sammuminen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä uhkana.

Cumbriassa puhuttu kelttiläinen kieli kumbri kuoli 1000- tai 1100-luvulla.

Lounais-Englannissa Cornwallissa puhuttu kornin kieli kuoli 1800-luvulla.

Olen lukenut jostain, että (ainakin joillain) roomalaisilla joukoilla oli Britanniassa joukko-osastotunnuksenaan lohikäärmeen muotoinen tuulipussi. Germaanivalloittajat ovat voineet kohdata taistelukentällä brittipuolustajat kokoontuneena samantapaisen lohikäärmetunnuksen alle. Joka tapauksessa Walesin lipussa on muistuma näistä ajoista. Siinä on nimittäin valkovihreällä pohjalla punainen lohikäärme.

Toisen legendan mukaan 200-luvulla jKr. eli Yrjö (Georgios) -niminen kristitty Rooman legioonien upseeri. Yrjön kerrotaan kärsineen marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen vainoissa. Sydänkeskiajalla Yrjöön liitettiin tarina hänestä surmaamassa lohikäärmettä. Ristiretkeläiset toivat tarinan mukanaan Länsi-Eurooppaan, ja Englannissa germaanit, tai siis maan vuonna 1066 valloittaneet normannit kunnioittivat niin paljon Yrjöä, että maan tunnukseksi omaksuttiin pyhän Yrjön risti eli punainen risti valkoisella pohjalla, vuonna 1190.

Minusta olisi houkuttelevaa ajatella, että tämä myöhäisempien englantilaisten valinta maan tunnukseksi olisi kaikua siitä, että maan kantaväestön esi-isät olivat sotineet aikoinaan lohikäärmetunnuksen alla taistelevia brittikelttejä vastaan. Mutta en usko tässä niin pitkään historialliseen muistiin, ja sitä paitsi germaanien valloittaessa Britanniaa vuosisatoja aikaisemmin ei lohikäärmetarinaa ollut vielä keksitty liitettäväksi osaksi Yrjön legendaa.

maanantai 15. elokuuta 2016

Miksi vastustan evoluutiota

Tämä normaali maailma on minusta kurja paikka. Se sisältää niin suuren määrän epäoikeudenmukaisuutta, kurjuutta ja tarkoituksetonta kärsimystä.

Siksi kannattaisinkin sellaista maailmaa, jossa kaikilla menisi mukavasti. Edellytys tälle olisi kyllä se, että ihminen toimisi ja ajattelisi aina eettisesti, eli toimisi kuin robotti. Mutta minä kannatan robotti-ihmistä. Kurjuudeton maailma olisi täydellinen!

Evoluutio on se, joka on tuonut kurjuuden maailmaan. Heti siitä hetkestä alkaen, kun kemiallisen evoluution kautta oli syntynyt alkusolu, biologinen evoluutio on jyllännyt ja ylläpitänyt ja levittänyt kurjuutta. Kurjuuden syntyminen johtuu osaltaan siitä, että resursseja ei ole elämän ylläpitoa ja kasvua varten rajoittamattomasti. Siksi eliöt joutuvat kilpailemaan niistä toisiaan vastaan.

Tosin elämä ei nykyisen kaltaisessa maailmankaikkeudessa pitkälle pötkisi, jos ei olisi evoluutiota, joka muokkaa eliöt välttämään tuhoisia asioita ja hakemaan jälkeläisten tuotantoa edistäviä asioita. Siitä syntyy kärsimys. Evoluutio toimii, koska melko yleisesti ottaen yksikään minkään eliön jälkeläinen ei ole yksi yhteen -kopio vanhemmastaan tai vanhemmistaan, ja koska olosuhteet muuttuvat aikaa myöten, mikä luo paineen evoluutiolle.

Mutta minä vastustan siis evoluutiota. Vaikka tässä maailmankaikkeudessa sillä toki silti on paikkansa, jos siis haluamme elämän ylipäätään pärjäävän.

Eräs kirja oli alkanut seuraavalla tavalla:
Tähän mennessä on tapahtunut:

Alussa luotiin maailmankaikkeus. Tämä on herättänyt suurta vihastusta ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.
Maailman ei pitäisi olla tällainen. Sen pitäisi olla paratiisin kaltainen. Evoluutio on typerä keksintö.

Koska maailma ei ole paratiisin kaltainen, se saa minun puolestani painua vaikka helvettiin.

Toinen vaihtoehto olisi sitten se, että ainakin oma maailmankolkkamme saataisiin lopulta järjestykseen poistamalla tavanomainen elämä transbiologian kautta. Transbiologia on mahdollisesti itse keksimäni termi, ja se on transhumanismin rinnakkaiskäsite.

lauantai 13. elokuuta 2016

Sain upean seinätaulun ylimääräisiä kangasmerkkejäni varten!

Yksi kaverini, joka on pätevyydessään kuin renessanssi-ihminen, kyhäsi minulle maanmainion taulun, johon voin kiinnittää ylimääräiset kangasmerkkini. Joita on melko paljon. Taulun yläosaan hän oli kiinnittänyt metallilevyn, johon oli pyynnöstäni kaivertanut latinankielisen tekstin SI VIS PACEM PARA BELLVM. Suomeksi se tarkoittaa: Jos tahdot rauhaa, valmista sotaa. Sanonta on luultavasti peräisin 300-luvulla jKr. eläneeltä roomalaiselta sotilasteoreetikolta Flavius Vegetius Renatukselta.

Kaverini kiinnitti taulun kirjahyllyni olohuoneeseen päin olevan päätyyn. Sen tieltä siirrettiin useita senttimetrejä vasemmalle vanha kunnon kopioni 1. vuosisadan jKr. roomalaisesta gladiuksesta so. miekasta.

Kiinnitin ylimääräiset kangasmerkkini tauluun. Lopputulos näyttää todella hyvältä. Ja miekka roikkuu huotrassaan taulun vieressä.

Listaanpa alle tiedot tauluun kiinnittämistäni kangasmerkeistä. Jos en ole asiasta muuta maininnut, niin kangasmerkit ovat sitten pohjaväriltään khakinvihreitä ja tekstin väri on musta. Olen ostanut nämä(kin) kaikki Varustelekasta:
  • khakinvihreä Suomen lippu [2 kpl]
  • Varustelekan virallinen kangasmerkki "Varusteleka Support Squad", jossa näkyy ulkokehällä olevan tekstin sisäpuolella henkilön naamatukkataulu, jonka naamalla kaasunaamari ja yläpäässä saksalaismallinen kypärä, ja värityksessä on khakinvihreää, ruskeaa, valkoista ja mustaa [2 kpl]
  • "Armea de Jesus", teksti uuslatinaa [3 kpl]
  • "supinetsi" [2 kpl]
  • suurikokoisehkot merkit, joissa tekstinä "Roanoke" ja "neekeri", jotka oli ollut tarkoitus pitää samanaikaisesti takissa, koska ne äänteellisesti kuulostavat hieman samalta. Roanoke oli varhainen englantilainen siirtokunta Pohjois-Amerikan rannikolla. Sen yhteydet emämaahan katkesivat joksikin aikaa sattuneista syistä, ja kun seuraava laiva saapui paikalle, niin siirtokunta oli hylätty. Koskaan ei saatu selville, mitä siirtolaisille oli tapahtunut. Tapaus on ollut usein herätteenantajana yhdysvaltalaisessa populaarikulttuurissa [kumpaakin merkkiä 1 kpl]
  • "Deus vult" -kangasmerkki, jossa ristiretkeläinen rynnäkkökiväärin kanssa. Khakinvihreä pohja, muuten vaaleahko [2 kpl]
  • "Finalnd"-kaarimerkki [2 kpl]
  • "Militia Spartaci", latinaa, suomeksi 'Spartacuksen asevoimat' tms. Koska arvostan suuresti Spartacusta ja hänen 73-71 eKr. Apenniinien niemimaalla riehunutta orjakapinaansa [2 kpl]
Voit niin halutessasi lukea lisää kangasmerkkihöpöttelyitä blogini osastosta pukeutuminen. Tähän kohtaan sopisi hymiö, mutta en blogissani harrasta niitä.

torstai 11. elokuuta 2016

Kaikilla ihmisillä on oikeus vihapuheeseen

Perussuomalaiset-puolueen puheenjohtajaksi Timo Soinin paikalle pyrkimään ryhtynyt Riku Nevanpää on lausunut Ylen uutisen mukaan Facebookissa seuraavaa (korjasin kolme kirjoitusvirhettä):
Miksi Suomessa vihervasemmistolainen mädättäjä(tyhjän)toimittaja saa syyllistyä vihapuheeseen, kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja poliittiseen rasismiin?
Nevanpää on saman uutisen mukaan kysynyt myöskin, että pitäisikö aloittaa lehdistön puhdistukset. Itse en ainakaan kannata lehdistön puhdistuksia, vaikka media täynnä idiootteja mielestäni onkin. Minä sen sijaan kiroan median. Minun kiroukseni ovat voimakkaita.

Itse olen sitä mieltä, että ei pelkästään toimittajilla vaan ihan kaikilla ihmisillä on ja tulee olla oikeus harjoittaa vihapuhetta, kiihottaa kansanryhmää vastaan ja harjoittaa "poliittista rasismia". Mielestäni tällaisilla toimituksilla tulee kuitenkin olla sellainen tärkeä rajoitus, ettei ihmisillä saa olla oikeus kehottaa väkivaltaan tai muuten lakia rikkomaan. Lisäksi varsinkin rankoissa tapauksissa kunnianloukkauslainsäädäntö on myöskin tarpeellinen.

Suomen sananvapauslainsäädäntö on puutteellinen, voidaan sanoa: bysanttilainen. Jos verrataan vaikka Yhdysvaltain lainsäädäntöön, niin sen perustuslaissa säädetään, ettei maan kongressi saa lainsäädännöllä rajoittaa sananvapautta. Suomen perustuslaissa taas sanotaan, että sananvapauden rajoituksista päätetään lainsäädännössä.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Tapaus Sebastian Tynkkynen

Perussuomalaiset-puolueen nuori toivo, homoseksuaali mies nimeltä Sebastian Tynkkynen on joutunut myrskyn silmään. Hän tietää, mitä islam-niminen uskonto, poliittinen ja vihaideologia on mieltä homoseksuaaleista, ja on siksi hieman avautunut siitä, mitä mieltä itse on islamista ja muslimeista.

Niinpä poliisi on aloittanut esitutkinnan hänen nettikirjoituksistaan. Rikosnimikkeenä olisi "kiihottaminen kansanryhmää vastaan". Ja joku toinenkin perussuomalainen on kuulemma syyllistynyt samaan.

Kyseinen pykälä vain sisältää muutakin kuin vain kiihottamisen kansanryhmää vastaan, joten varmaa ei sen perusteella ole, että Tynkkynen olisi kiihottanut jotain kansanryhmää vastaan. Varsinkin kun muslimit eivät ole mikään kansanryhmä.

Kokoomus-puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo haluaa, että hallituksessa keskustellaan perussuomalaisten nettikirjoittelusta. Orpo korosti maanantaina Ylen haastattelussa kyseisessä yhteydessä, ettei hyväksy "rasistisia" puheita.

Mutta muslimit eivät edelleenkään ole kansa, etninen ryhmä, rotu eikä kansanryhmä. He ovat uskonnon suuntaus. Kuten kristityt ja buddhalaiset. Juutalaiset ja viime aikoina paljonpuhutut jesidit ovat paitsi uskonnollisia suuntauksia, niin myös etnisiä ryhmiä.

Islam taas on antisemitistinen uskonto eli se kiihottaa kansanryhmää vastaan ihan oikeasti.

Muistakaa kaikki, että uskonnonvapauteen liittyy vastuu. Uskonnon varjolla ei saa tehdä tai ajaa mitä tahansa.

Voit halutessasi käydä lukemassa Petteri Orpon puoluetoverin Henri Heikkisen blogikirjoituksen Astraalimatkailija Petteri Orpo, joka on kirjoitettu vähän ennen kuin Orpo tuli valituksi Kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi Jyrki Kataisen jälkeen. Voit halutessasi käydä lukemassa lisäksi oman blogimerkintäni Maahanmuuttokriittisyys pähkinänkuoressa, jossa käsittelen myöskin islamin pyhää asemaa monikulturismi-ideologiassa, jota Petteri Orpokin tunnustaa.

maanantai 8. elokuuta 2016

Maahanmuuttokriittisyys ja monikulturismi pähkinänkuoressa

On helppo esittää, mistä maahanmuuttokriittisyydessä on kyse. Kyse on sellaisen maahanmuuttopolitiikan kannattamisesta, joka tuottaa vähiten vahinkoa maalle ja kansalle. Maahanmuuttokriittiselle aatteelle ovat vieraita monikulturismi sekä käsitys uhrihierarkiasta.

Monikulturismissa on kyse ideologiasta, joka kannattaa julkisen vallan tukea monikulttuurisuudelle. Monikulttuurisuudessa on kyse asiaintilasta, jossa ihmisillä ei ole paljoa yhteistä, ei yhteistä arvomaailmaa, ei yhteistä kulttuuria eikä yhteistä uskontoa. Monikulttuurisuuden vallitessa ihmiset kyräilevät toisiaan. Keskinäinen luottamus yhteiskunnassa on heikko. Yhteiskunnassa vallitsee vähintäänkin matalan intensiteetin sotatila.

Monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuuri, vaan kulttuuri, jossa on vähimmäissäännöt, joiden mukaan kaikki tai melkein kaikki ihmiset yhteiskunnassa elävät ja toimivat.

Uhrihierarkia on monikulturismiin liittyvä ajatus, että ihmisen oikeudet yhteiskunnassa riippuvat hänen asemastaan uhrihierarkiassa. Tämän ajattelun mukaan naiset ovat korkeammalla uhrihierarkiassa kuin miehet, muslimit korkeammalla kuin kristityt, homoseksuaalit korkeammalla kuin heteroseksuaalit ja tummaihoiset korkeammalla kuin vaaleaihoiset. Rodullisessa suhteessa negridit sijoittuvat uhrihierarkiassa korkeimmalle ja valkoiset matalimmalle. Kaikista korkeimmalle uhrihierarkiassa kuitenkin jostain syystä sijoittuu vaaleaihoista tummempi-ihoisempi heteroseksuaalinen muslimimies. Hän on jostain syystä tässä ideologiassa kaikkivaltias jokeri, jonka oikeudet asetetaan korkeammalle kuin naisten, homoseksuaalien ja juutalaisten. Muslimimiehellä on tämän ideologian mukaan oikeus halutessaan polkea kaikkia muita ihmisiä, ja jos joku siitä valittaa, niin tämä ihminen julistetaan sitten rasistiksi. Rasismi on monikulturismissa paitsi toisen ihmisen ihmisarvon kyseenalaistamista tämän rodun tai etnisen alkuperän perusteella, niin myös kulttuurin ja uskonnon arvostelemista, jos ko. kulttuurin tai uskonnon edustajat sijoittuvat korkealle uhrihierarkiassa.

Monikulturismin mukaan uhrihierarkiassa korkealla olevalla on oikeus omaan kansalliseen, etniseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen identiteettiin, kun taas siinä matalalla olevilla ei samaa oikeutta ole.

Jos joku uhrihierarkiassa korkealla oleva syyllistyy väkivaltarikokseen, se johtuu monikulturismin mukaan siitä, että yhteiskunnan rakenteet ja uhrihierarkiassa matalalla olevat ovat sortaneet häntä. Hänellä itsellään ei ole mitään vastuuta elämästään. Sen sijaan uhrihierarkiassa matalalla olevilla on kaikki vastuu omasta elämästään, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Uhrihierarkiassa korkealla oleva sen sijaan nostetaan jalustalle ja häntä palvotaan. Hän on toteemi ja hänen arvostelemisensa on tabu.

Uhrihierarkia-ajatteluun liittyy biologian evoluutioteorian tosiasiallinen hylkääminen. Ajatus nykyisen biodiversiteetin synnystä evoluution kautta voidaan hyväksyä, mutta kielletään se, että evoluutiolla olisi mitään tekemistä sen kanssa, miten ihmisen psyyke toimii. Itse kutsun tästä syystä monikulturisteja uuskreationisteiksi.

Älykäs vasemmistolainen kirjailija George Orwell kuvasi totalitarismin todellisuutta fiktiivisessä romaanissaan 'Vuonna 1984.' Orwell keksi sellaiset uudissanat kuin 'ajatuspysähdys', 'kaksoisajattelu' ja 'uuskieli', jotka löytyvät tästä romaanista. Ne ovat myös tärkeitä asioita monikulturismi-ideologian sisäistäneille.

Monikulturismi on eräänlainen uskonnon korvike. Kun kristinusko on länsimaissa laajalti menettänyt otteensa ihmisistä, niin monen ihmisen kohdalla monikulturismi on täyttänyt kristinuskon jälkeensä jättämän tyhjiön. Ennen Itä-Euroopan ns. kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton romahdusta tämänkaltaisista ihmisistä monet olisivat kannattaneet marxismileninismiä, kommunististen puolueitten totalitarismia kannattavaa ideologiaa.

Maahanmuuttokriittisille ihmisille uskontokriitikot ovatkin luonnollisia liittolaisia. Alkuperäiseen sosialidemokraattiseen aatteeseen uskontokriittisyys kuului luonnollisena osana, mutta nykyajan sosialidemokratiassa uskontokriittisyyttä pidetään rasismina, jos se kohdistuu sen kannalta väärään uskontoon.

Välttämätön edellytys ihmisten vapautumiselle on nykyajan sosialidemokratian kritiikki.

Kaipaisin alkuperäisen sosialidemokratian henkiinherättämistä, tosin ainoastaan sen bernsteinilaisessa muodossa. "Sosialismin lopullinen päämäärä, mitä se lieneekin, ei merkitse mitään. Liike on kaikki." Utopismi on jo niin nähty.

Aave kummittelee Euroopassa – nuivuuden aave.

lauantai 6. elokuuta 2016

Henkisesti kammottava painajaisuni

Yhtenä aamuna olin onnistunut lämäyttämään kännykästäni torkkuherätyksen pois päältä ja sen jälkeen nukahtanut uudelleen. Näin sitten kamalaa painajaista. Se oli seuraavanlainen:

Olin joidenkin tuttujen kanssa kävelemässä lumisessa metsäkkeessä kohti kauempana sijaitsevaa kapakkaa. Siellä täällä kulki lumeen muodostuneita polkuja. Yhdessä niiden risteyksessä olin jossain määrin varma, että tulisi jatkaa suoraan eteenpäin. Mutta kukaan meistä ei tiennyt varmasti. Päätin kääntyä sitten oikealle, josta tiesin löytäväni kävelytielle.

Kävi ilmi, että kyseinen kapakka oli tätä kautta kulkiessa vielä melko pitkän matkan päässä.

Lähemmäksi kapakkaa päästyäni rupesin sitten miettimään valuuttapuolta, että millä minä maksaisin kapakassa juomiseni. Lompakkoni oli rahasta tyhjä, mutta siellä oli vasta saamani uusi pankkikortti, jota en ollut vielä ottanut käyttöön. Otin tunnusluvun sisältävän lappusen pois lompakosta. Ohi meni joku tyyppi, joka ainakin melkein oli ilmeen perusteella nähnyt tunnuslukuni. Joka tapauksessa tiesi, että kyseessä oli pankkikorttini tunnusluku.

Yritin opetella ulkoa tunnusluvun. Mutta se oli vaikeaa. Ja asia meni sitten vielä monimutkaisemmaksi. Yllättäen tunnusluku olikin muuttunut nelinumeroisesta kuusinumeroiseksi. Selailin lompakossani olleita papereita. Siellä oli jossain tunnus, jossa oli yli kymmenen merkkiä. Mietin, että tämä on menossa vähän hulluun suuntaan.

Tiesin, että lähellä olisi pankkini konttori. Ajattelin, että voisin mennä pyytämään sieltä uuden kortin tunnuslukuineen. Mutta sitten mieleeni tuli sellainen ajatus, että jos ei minua aivan kädestä pitäen auteta, niin uuden kortin tunnuslukuineen saaminen ei auttaisi minua ollenkaan.

Kun näytti siltä, että kapakkareissu nyt peruuntuu osaltani, mieleeni tuli, että pitäisi käydä kaupassa. Oli lauantai, ja tiesin, että ko. paikassa kannattaisi käydä ostoksilla, sillä oli jokin juhlapäivä, minkä vuoksi kaupat menisivät kiinni aikaisemmin enkä ehtisi käydä kaupassa kotitanhuvilla.

Mutta ei ollut käteistä eikä pankkikorttia, jonka saisin toimimaan.

Päätin sitten mennä suoraan kotiin, vaikka viikonloppuna joutuisi sitten syömään pelkästään hapankorppua. Unessa ei kyllä käynyt ilmi, että miten maanantai sitten olisi lauantaita yhtään viisaampi.

...Mitä tulee valvetilaan, niin olisi muuten kannattanut nousta ylös heti, kun olin tajunnut sohaisseeni torkkuherätyksen pois päältä, tai laittaa päälle uusi herätys esim. kymmenen minuutin päähän, niin olisin säästynyt tältä unelta.

Heräsin lopullisesti hieman liian myöhään, joten en ehtinyt kaikkia aamu-urheilujani hoitaa.

Kun myöhemmin päivällä olin menossa rahannostoautomaatille, jotta pääsisin käymään kaupassa, niin painajaisuneni oli mielessäni vielä sen verran elävänä, että oli vahvasti epämukava tunne mielessäni. Mutta raha tuli automaatista normaalisti, ja pääsin menemään sitten kauppaan.

Mutta ei kestänyt kuin pari päivää, niin postiluukusta kolahti pankin uusi pankkikortti! Tässä voisi höpöttää jotain klassikkopsykiatri C.G. Jungin lanseeraamasta käsitteestä synkronisiteetti, mutta todennäköisesti paras selitys yhteensattumalle on kuitenkin se, että vaikka minä en muistanut vanhan korttini lakkautumisaikaa, niin aivoni kuitenkin muistivat. Muistakaa: me käytämme vain 100 prosenttia aivoistamme, mutta kaikkea emme tosin tietoisesti.

Eilen testasin uutta korttiani, ja se toimi kuten pitikin.

perjantai 5. elokuuta 2016

Olen vitaalinen

Olin aikaisemmin blogissani verrannut itseäni suureen venäläiseen kirjailijaan Leo Tolstoihin ja valittanut sitä, että olen kovin vähän vitaalinen häneen verrattuna.

Sittemmin on kehitystä tapahtunut. Tätä nykyä tunnen olevani jo jossain määrin vitaalinen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Vitaaliveljien kanssa, jotka olivat 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alussa Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttaneita merirosvoja ja kaappareita.

Sana vitaalinen on latinalaina. Se tulee elämää tarkoittavasta sanasta "vita", jonka jälkeen tulee -al-pääte, joka merkitsee sanan ilmaisemaan asiaan kuuluvaa tai liittyvää. Latinassa sana kokonaisuudessaan kuuluisi "vitalis", mutta -is-loppupääte korvautuu suomen kielessä -inen-päätteellä.

Minulla menee ihan hyvin. Sääli kuitenkin, että yhdestä kaupasta ostamani kaksi T-paitaa osoittautuivat huonolaatuisiksi.

torstai 4. elokuuta 2016

Fiktiivisiä roolimallejani

Olin kolme vuotta sitten julkaissut blogissani merkinnän sankareistani (tuosta listasta puuttuvat muuten Myytinmurtajien vetäjät James "Jamie" Hyneman ja Adam Savage, näin jälkikäteen ajatellen, ja oikeastaan vielä myös heidän tärkeät avustajansa Kari Byron, Salvatore "Tory" Belleci ja Grant Imahara). Ja nyt olin päättänyt, että minun pitäisi julkaista samassa paikassa listaus fiktiivisistä roolimalleistani. Joten tässä olisi:

John Sheridan. Hän oli yksi takavuosien (1990-luku) viisivuotisen Babylon 5 -tieteissarjan samannimisen jättimäisen avaruusaseman sotilaskuvernööreistä. Erään lajien välisestä väärinkäsityksestä aiheutuneen sodan vuoksi ihmiskunta oli joutunut sukupuuton partaalle. Sota päättyi kuitenkin viime hetkellä salaperäisesti. Babylon 5 rakennettiin lisäämään lajien välistä ymmärrystä ja estämään vastaavanlaiset konfliktit. Se tuli olemaan puolueettomalle vyöhykkeelle sijoitettu diplomatian, kaupankäynnin ja turismin keskus. Asemalla oli toteutettu keinopainovoima siten, että asema pyöri hitaasti pituusakselinsa ympäri. Aseman hallinnoiminen oli annettu maapallolaisten vastuulle. John Sheridan on minusta sotilaaksi varsin täysipäinen yksilö.

Babylon 5:n versionumero on 5, koska sitä ennen oli rakennettu neljä avaruusasemaa, joille kaikille oli sattunut jotain sellaista, minkä vuoksi yksikään niistä ei päässyt alun perin ajateltuun tehtäväänsä.

Olen John Sheridanilta omaksunut maneereita.

Jokin aika sitten sarjassa aseman turvallisuuspäällikkö Michael Garibaldia näytellyt Jerry Doyle oli kuollut. Tämä oli minulle jonkinlainen isku, mikä myös alleviivaa sitä, miten tärkeä sarja on ollut minulle. Ostin jopa DVD:llä aikoinaan sen kaikki tuotantokaudet, ja siihen perustuvat elokuvat, ja katsoin sarjan alusta uudestaan.

...Star Trek -sarjasta oli tehty Deep Space Nine -niminen osasarja, jonka tekijät kuulemma olivat varastaneet Babylon 5 -sarjasta konseptin. Tämäkin sarja tapahtuu ennen kaikkea avaruusasemalla ja sen keinopainovoima on toteutettu samalla tavalla kuin Babylon 5:n. Mutta tästä sarjasta en pitänyt.

Komisario George Gently on päähenkilö brittiläisessä poliisisarjassa George Gentlyn tutkimukset (Inspector George Gently), jota BBC on tuottanut vuodesta 2007 alkaen. Gentlyn työparina toimii rikosylikonstaapeli John Bacchus. Sarjassa tapahtumien aikakausi on 1960-luku, ja ne sijoittuvat koillis-Englantiin.

En ole toistaiseksi omaksunut George Gentlyltä maneereita.

Jarod oli päähenkilö takavuosien sarjassa Kameleontti (engl. Pretender). Jarod oli viety vanhemmiltaan, kun hän oli lapsi. Hänelle oli valehdeltu, että hänen nämä olivat kuolleet. Hänet kasvatettiin salaperäisessä Keskuksena (The Centre) tunnetussa ajatushautomossa. Huippuälykkään Jarodin saama koulutus Keskuksessa tähtäsi yhteen ainoaan päämäärään: hänestä tulisi kameleontti, joka pystyy omaksumaan minkä tahansa ihmisen roolin, ammatin tai taidon. Ei ihmisten tapojen ulkopuolelle asettunut Jarod sai selville, että Keskus myi salaa hänen toteuttamiaan nk. simulaatioita eniten tarjoavalle. Hän pakeni Keskuksesta ja matkusti ympäri Yhdysvaltoja omaksuen erilaisia identiteettejä ja etsien vastauksia häntä piinanneisiin kysymyksiin. Samalla Jarod käytti taitojaan auttaakseen hädänalaisia ihmisiä.

Jarodilta en ole omaksunut maneereita, muistaakseni, mutta hänestä pidän ehkä eniten tässä esittelemistäni fiktiivisistä henkilöhahmoista.

Konstaapeli Benton Fraser oli takavuosina päähenkilö komediallisessa draamasarjassa Chicagon ratsupoliisi (engl. Due South) ja kuului Kanadan kuninkaalliseen ratsupoliisiin (Royal Canadian Mounted Police eli RCMP). RCMP toimii Kanadassa liittovaltion poliisina ja lisäksi sillä on useimpien maan provinssien kanssa sopimus, jonka perusteella se hoitaa niiden poliisitoimen. Se hoitaa myöskin kaikkien territorioitten ja monien kuntien poliisitoimen. Sarjassa maalaispoika Fraser joutui lähtemään kotimaastaan ja asettumaan suuren eteläisen naapurimaan Yhdysvaltain Kanadan rajan lähettyvillä sijaitsevassa suurkaupungissa Chicagossa sijaitsevan suurlähetystön yhteystoimihenkilöksi. Hän tutustui pian paikallisen poliisin rikosylikonstaapeliin Ray Vecchioon, jonka kanssa sitten ratkaisi rikoksia ja muita ongelmia. Fraserilla oli mukanaan koiransa, aikaisemman Kanadan pääministerin mukaan nimetty Diefenbaker, joka oli oikeastaan susi. Ja joka osasi lukea kaikenlaisia karttoja. Benton Fraseristä oli tehty sarjaan eräänlainen supermies. Sarjassa heitettiin usein vitsiä Yhdysvaltain ja Kanadan eroista. Melkein kaiken aikaa Fraser pääsi/joutui pitämään työssään RCMP:n nykyistä paraatiunivormua, jossa klassinen punainen takki ja suoralierinen lierihattu, ja sarjassa RCMP:n jäsenet hieman todellisuutta kuvaamattomasti laajemminkin pitivät sitä päällään.

Chicagon ratsupoliisi aiheutti minussa aikoinaan melko pysyvänlaatuisen Kanada-innostuksen.

Olen omaksunut Benton Fraserilta maneereita.

Christopher Foyle on/oli rikosylitarkastaja brittiläisessä draamasarjassa Foylen sota (engl. Foyle's War), joka ajallisesti sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Foylen mieli paloi päästä sotatantereille, jonne hän joutui lähettämään oman poikansa. Taitava poliisi haluttiin pitää kotirintamalla poliisivoimia johtamassa. Niinpä Foyle jäi johtamaan Englannin kanaalin rannalla sijaitsevan Hastingsin poliisivoimia. Hänen apunaan ovat nuoret apulaiset ylikonstaapeli Paul Milner ja autonkuljettaja Samantha Stewart. Tuotannon kohtaamien ongelmien takia sarjassa on suuria ajallisia aukkoja. Kun sarja oli jo kääntymässä iltaansa kohti, tehtiin vielä joitakin jaksoja, jotka sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin Christopher Foyle liittyy Yhdistyneessä kuningaskunnassa sisäisestä turvallisuudesta vastaavaan MI5:een. Nämä jaksot eivät minusta ole niin kivoja.

Olen omaksunut Christopher Foyleltakin maneereita.

Patrick Jane on/oli päähenkilö yhdysvaltalaisessa sarjassa Mentalist (engl. The Mentalist). Eräs rikollinen oli tappanut hänen koko perheensä, ja hän ryhtyy sitten itsenäiseksi konsultiksi Kalifornian osavaltion rikostutkintavirastolle CBI:lle (California Bureau of Investigation) saadakseen murhaajan kiinni. Jane on itse asiassa pitkän linjan silmänkääntäjä ja psyykikko, ja vaikka sarjassa ei sitä kauheasti tuoda esille, niin myös skeptikko, joka muistaa aina sanoa, että oikeasti psyykikkoja ei ole olemassa. Arvostan hänessä hänen rehellistä otettaan todellisuuteen.

Olen omaksunut Patrick Janelta maneereita.

Angus MacGyver oli päähenkilö nuoruuteni sarjassa Ihmemies (engl. MacGyver). MacGyver työskentelee Pete Thorntonin alaisena Phoenix-säätiössä, joka on voittoa tavoittelematon ajatushautomo, joka toimii lähinnä urakoitsijana valtiolle erilaisissa hankkeissa, kuten etsiväoperaatioissa, huumekaupan tainnuttamisessa ja ympäristönsuojelussa. Osin työnsä vuoksi MacGyver ajautuu usein erilaisiin tiukkoihin tilanteisiin, mutta ylivertaisen nokkeluutensa sekä muun muassa ilmastointiteipin ja linkkuveitsen avulla hän selvittää itsensä täpäristä tilanteista. Hän osaa aina käyttää käsillä olevia tarvikkeita selviytyäkseen kiperistä tilanteita. MacGyver ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta käytä ampuma-aseita, ja yleensä hän kieltäytyy alkoholista. Rakastamassani tv-ohjelmassa Myytinmurtajat, jossa tutkitaan kaupunkilegendojen ynnä sananlaskujen ja lentävien lauseitten totuutta kokeellisesti, on useamman kerran tutkittu temppuja ja keinoja, joihin MacGyver oli turvautunut. Toinen Myytinmurtajien vetäjistä Adam Savage on samaa ikäluokkaa kuin minä, ja hänkin oli kasvanut Ihmemiehen parissa.

Olisi kiva, jos olisin omaksunut maneereita MacGyverilta.

Ihmemiehessä MacGyveria esittänyt Richard Dean Anderson esitti paljon myöhemmin Tähtiportti-sarjassa (engl. Stargate SG-1) eversti Jack O'Neilliä, mutta näyttelijä oli minusta aivan liian letkeänoloinen tyyppi siihen rooliin.

Varmaan pitää joku naispuolinen henkilö myöskin pistää joukkoon mukaan, vaikka jostain syystä naispuolisia ihmisiä minun on vaikea pitää roolimalleina.

Valitsen täten joukkoon kuuluvaksi Delennin. Tämä oli yksi pääosahenkilöistä Babylon 5:ssä. Hän kuuluu minbaarit-lajiin, joka oli se laji, joka oli meinannut vuosikymmen aikaisemmin tuhota koko ihmiskunnan.

En ole Delenniltä omaksunut maneereita.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Uhraan neitsyen Baalille!

Olen viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana haukkunut itseäni lukemattomia kertoja paskapääksi, kusipääksi ja idootiksi. Varmaan olen joskus käyttänyt itseeni muitakin haukkumasanoja.

Olen pitkään kannattanut ajatusta, että tulisi olla olemassa jokin kansallisesti puolueeton kieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli ja jota ihmiset voisivat käyttää kansainvälisissä suhteissa ja yleensä erikielisten ihmisten kanssa keskustellessaan.

Siihen sekä tuohon puolivuotiseen itseni haukkumiseen liittyen kerronpa nyt yhdestä harrastuksestani. Se on kielet-harrastukseni alaosasto, ja siinä on kyse siitä, että ihastun johonkin kansainväliseksi apukieleksi kehitettyyn kieleen, ja sen jälkeen löydän ko. kielestä kuitenkin minua loukkaavia piirteitä. Jotka korjaan omassa versiossani kielestä. Ja myöhemmin ihastun taas toiseen kansainväliseksi apukieleksi kehitettyyn kieleen. Voit lukea tämän harrastukseni historiasta enemmän täältä.

Vastoin tapojani julkaisen tämän blogimerkintäni klo 20.00. En jaa tätä Facebookissa, Google Plussassa enkä Diasporassa. En lähetä linkkiä blogimerkintääni sähköpostitse kenellekään. En puhu asiasta kenellekään, ellei joku varta vasten kysy siitä tai mainitse sitä. Ja jo seuraavana aamuna julkaisen pitkän blogimerkinnän jostain toisesta aiheesta. Jotta mahdollisimman moni lukijoistani ja potentiaalisista lukijoistani olisi huomaamatta tätä.

Mutta miksi sitten julkaisen tämän? Lienen ottanut tosissani väitteen, että blogi on oikeastaan nettipäiväkirja.

Minua hävettää niin. Kyseessä kun on suuremmanluokan järjettömyys.

Tasan puoli vuotta sitten 3. helmikuuta 2016 rupesin lukemaan tanskalaisen kielitieteilijän Otto Jespersenin (1860-1943) vuonna 1928 julkaistun kirjan An International Language vuonna 1931 julkaistua suomennosta 'Kansainvälinen kieli'. Kirjassa esitellään Jespersenin aatos siitä, millainen kansainvälisen apukielen tulisi olla. Kielen nimi on novial, joka tulee uutta tarkoittavasta kielen sanasta 'nov' ja kansainvälistä apukieltä tarkoittavan novialinkielisen ilmaisun International Auxiliari Lingue lyhenteestä. Vuonna 1930 Jespersen julkaisi vielä kielen sanakirjan nimellä 'Novial lexike'.

Jespersen perustelee kirjassaan kieleensä valitsemat piirteet mielestäni hyvin.

Olin jo ensimmäisenä päivänä sitä lukiessani myyty. Luin kymmeniä sivuja sitä saman tien.

Novial on kuin esperanto, mutta parempi. Novial on kuin englannin kieli, mutta parempi.

Novial on luonnonmukaisempi kieli kuin esperanto, helpompi kieli kuin interlingua ja sekakielenä parempi kuin germaaninen kieli englanti, jonka sanastosta enemmistö tulee normanniranskasta ja latinasta, mutta kielioppi on puhtaasti germaaninen.

Novial muistuttaa paljon englannin kieltä niissä suhteissa, että sen kielioppi on saanut suuria vaikutteita siitä ja sen sanasto on peräisin ennen kaikkea romaanisista kielistä ja latinasta.

Novialissa sanapaino sijoittuu melko samantapaisesti kuin romaanisissa kielissä, eli tavallisesti sanan viimeistä konsonanttia edeltävälle vokaalille.

Jätän sen tässä huomiotta, että englanti on luonnollinen kieli ja novial keksitty kieli, mutta englannin kieli on novialia huonompi siinä tärkeässä suhteessa, että sen sanasto on täydellinen sekasotku erilaisia ääntämistapoja ja lukemattomia synonyymeja ja puolisynonyymeja ja ilmaisuja. Kun yhteen aikaan olin eräässä koulutuksessa, niin australialainen englannin kielen opettajani sanoi omasta äidinkielestään, että se tulisi laittaa poikki ja pinoon ja kasata järkevämmin uudestaan. Olen samaa mieltä asiasta hänen kanssaan.

Esim. saksa, toinen germaaninen kieli, on englannin kieltä loogisempi ja selkeämpi.

Pidän novialissa myöskin siitä, että substantiivien oletuspääte näyttää oleva -e, mutta silti substantiivi saa päättyä muihinkin vokaaleihin, paitsi ei mielellään -i:hin. Mielestäni se on hyvä innovaatio, että -i on valittu adjektiivien päätteeksi. Sekin on minusta mukavaa, että substantiivien ja pronominien sukupuolisuus merkitään maskuliineille -o:lla ja feminiineille -a:lla. -E:tä käytetään sukupuolisesti neutraalina nk. yhteissuvun päätteenä.

Sekin miellyttää minua suuresti, ettei novialissa ole moniarvoisia konsonantteja, konsonantteja, joiden ääntäminen riippuisi jälkeen tulevasta vokaalista. Pidän kielen äännemaailmasta muutenkin.

Lisäksi pidän kielessä siitä, että siinä pääsanan adjektiivimääritteet sijaitsevat ennen pääsanaa. Vastakkaisen, romaanisten kielten ja latinan määritesanajärjestyksen pystyn täydestä sydämestäni hyväksymään ainoastaan latinan kielessä, koska klassinen latina kuulostaa niin kovin uljaalta.

Olen viimeisten noin viiden kuukauden ajan kirjoittanut novial-suomi -sanakirjaa. Se ei ole vielä ihan valmis, mutta valmistunee jouluksi. Siinä on ollut ihan älytön työ, ja se sisältää jo käsittämättömän määrän sellaisia sanoja, joita suomen kielessä sanotaan sivistyssanoiksi.

Novialissa on ehkä vähän liikaakin kansainvälistä sanastoa, mutta pidän siitä silti.

Silti, kuten hyvä tapa kuuluu minun elämässäni, löysin novialistakin piirteitä, joita en hyväksy. Julkaisen selvityksen siitä myöhemmin.

Novialin kieltä minun on suhteellisen helppo opiskella osaltaan siksi, että siitä on olemassa ainakin jossain määrin laaja kansainvälinen sanasto.

Tulen jossain vaiheessa myöskin julkaisemaan novialinkielisen blogin.

Tästä pääset tarkastelemaan kirjoittamaani suomenkielistä novialin kielioppia. Se perustuu Jespersenin kirjan suomennokseen 'Kansainvälinen kieli' sekä englanninkielisen Wikipedian artikkeliin novialin kielestä. Jespersenin kirjan pääset lukemaan alkukielellä englanniksi täältä.

Novial-suomi -sanakirjani perustuu verkosta löytämääni Novial lexike -julkaisuun, joka lienee melko lailla sama kuin Jespersenin alkuperäinen vuonna 1930 julkaisema sanakirja. Sanastoon näyttää olevan lisätty myös jonkin verran vuotta 1930 tuoreempaa sanastoa. Sen pahin puute on mielestäni se, että paljon käytettyä verbiä "lentää" ei löytynyt siitä. Jouduin tekemään asian vuoksi jonkin verran etsiväntyötä. Lopulta sain selville, että "lentää" on novialiksi "vola". "Haluta, tahtoa" taas on novialiksi muuten "voli".

Vielä epävalmista sanakirjaani pääset tarkastelemaan täältä.

Kansainvälisiä apukieliä koskeva harrastukseni – pakko tässä puhua kielistä monikossa – on kuin sairastaisi alkoholismia. En ole voinut itselleni mitään. Siksi lupaankin nyt pyhästi, että jos viimeisin apukieliharrastukseni vaihtuu taas uuden apukielen harrastukseksi seuraavien puolen vuoden kuluessa, niin uhraan neitsyen Baalille!

Toivottavasti minun ei tarvitse uhrata neitsyttä Baalille...

...
PS 21.12.2016: Novialinkielinen blogini Volante bareles (Lentävät tynnyrit) löytyy täältä.

PS 11.8.2017: Sanakirjani on sittemmin valmistunut.

Haluaisin päästä susipöytään

Taitaa sellainen olla harvinaista herkkua, mutta haluaisin päästä joskus syömään susipöytään. Se on niin uljas eläin, että varmaankin sen lihakin olisi herkkua.

Adolf Hitler aikoinaan rauhoitti suden metsästykseltä Saksassa. Jos joku nyt rupeaa nipottamaan, että ei susia saa syödä, niin minä kysyn häneltä, että haluaako hän todella toimia niin kuin Hitler.

maanantai 1. elokuuta 2016

Esplanadin puistossa turistit kertoivat, mikä Suomessa ja suomalaisissa kiinnittää heidän huomiotaan

Suomalaisia kiinnostaa aina tietää, mitä mieltä ulkomaanelävät ovat Suomesta ja suomalaisista. Ylen sivuilla julkaistuikin äsken videonpätkä, jossa turistit kertovat Esplanadin puistossa Helsingissä, mikä Suomessa ja suomalaisissa kiinnittää heidän huomiotaan.

Olen purkanut videolla sanotun tähän:

Laurince Ranskasta (vieressä Thierry, joka ilmeisesti tämän mies tms.): "Joidenkin naisten hiusten väri. Vihreää, keltaista, pinkkiä, lilaa. Meillä ei ole tällaista Ranskassa."

Paco Espanjasta: "Olimme menossa hotellille ja näimme kaksi jänistä keskellä tietä. Autoja ei kulkenut, ja se oli shokeeraava näky."

Silvia Sveitsistä: "Jotkut ihmiset täällä ovat hyvin ujoja, mitta se ei haittaa. Pidän siitä. Olen itsekin joskus ujo."

joku äijä jostain: "Olen Sibelius-fani. Pidän erityisesti sinfonia nro 2:sta."

Sandra Australiasta: "Mielestäni täällä on hieman kallista."

taas se äijä jostain: "Olimme kahvilassa ja näimme listalla olevan lohikeittoa. En ole kuullut siitä ennen."

Thierry Ranskasta (vieressä Laurince, joka ilmeisesti tämän vaimo tms.): "Kun haluatte ylittää kadun, odotatte vihreää valoa. Me emme tee niin Ranskassa. Ei meillä ole aikaa. Olemme liian stressaantuneita."

Dennis Saksasta: "Suomalaiset ovat aika rauhallisia, mutta kun he saavat vaikka yhden oluen, niin he ovat hauskoja ja kiinnostavia ihmisiä. Luulen, että kun sanoo suomalaista ystäväksi, hän todella on ystäväsi."

sama Paco Espanjasta: "En tiedä, näytetäänkö tätä Latvian televisiossa, mutta ihmiset ovat siellä hieman tylyjä. Täällä ihmiset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan ulkomaalaisia. Pidän siitä todella paljon."

Olisin ollut hyvin iloinen, mikäli Yle olisi antanut haastateltavien maistettavaksi salmiakkia

Videolla Yle ei promonnut monikulturismia, mikä on myönteistä.