maanantai 31. lokakuuta 2016

Suomen poliisijärjestöjen liiton tulisi tehdä kantansa sananvapauteen selväksi

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto (SPJL) on suomalainen poliisin ja oikeushallinnon alan ammattiliitto. Siihen kuuluu suuri osa suomalaisista poliiseista.

Suomen poliisin tulisi mielestäni puolustaa ihmisoikeuksia, vaikka eduskunnan enemmistöä sellainen ei kiinnostaisikaan. Tällä hetkellä pahin ihmisoikeusongelma Suomessa on sananvapauden rajoittaminen. Suomessa voi joutua virkavallan kanssa tekemisiin yksinkertaisesti ilmaisemalla mielipiteensä jostakin asiasta, myös silloin kun kyse ei ole kunnianloukkauksesta tai kehotuksesta väkivaltaan tai muuhun lain rikkomiseen.

Mielestäni SPJL:n tulisi ottaa ihmisoikeuksien puolesta vahva rooli. Se voisi tehdä sellaisen ryhmäpäätöksen, että sen jäsenet eivät jatkossa olisi enää mukana sellaisessa, kun syyttäjälaitos ja poliisi yrittävät saada sananvapauden käyttäjän käpälälautaan. Poliisit eivät voi tässä vedota ylemmiltään saamiinsa käskyihin. Niihin eivät voineet vedota natsisotarikollisetkaan.

Hannu Salaman jumalanpilkkatuomiosta on 50 vuotta aikaa, Jussi Halla-ahon jumalanpilkkatuomiosta vain neljä vuotta.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Olen melkein kuin tohtori House

Olin vaihtamassa tutun kannettavaan tietokoneeseen Linuxia Windows Vistan tilalle.

Kone vaikutti melko vastahakoiselta suostumaan yrityksiini, joita kertyi monta. Tein diagnoosin siitä.

Konetta koskevassa luulossani oli kuitenkin sellainen vika, että se tavallaan toi yhtälöön yliluonnollisen tekijän, koska en mitenkään voinut käsittää sitä, että miten vain tietty Linux-järjestelmä toimisi koneessa.

Lopulta pääsin oikeaan diagnoosiin. Siinä vaiheessa vertailin itseäni tohtori Houseen. Tohtori Gregory House on fiktiivinen henkilö, joka työskentelee New Jerseyssä sijaitsevan opetussairaala Princeton-Plainsboron vaikeita tapauksia ratkovan lääkäriryhmän johdossa. Häntä esittää House-nimisessä yhdysvaltalaisessa tv-sarjassa englantilainen näyttelijä Hugh Laurie, joka on varhemmilta ajoilta tuttu suomalaisillekin televisionkatsojille sarjasta 'Kyllä Jeeves hoitaa' (Jeeves and Wooster), jossa hän esitti höhlää mutta iloista nuorta yläluokan miestä.

Minusta on myöskin järjettömällä tavalla hauska sarjan melko yleinen kuvio, että melkein aina Gregory Housen potilas on vähällä kuolla. Ja se, että kauheasti aina arvotaan sairauksia, joista jokin potilaalla on. Tai ei ole.

Itse en valitettavasti osaa arvioida sarjan autenttisuutta lääketieteen ja sen käytäntöjen kannalta, koska en ole lääketieteen harjoittaja, vaan tietokonetohtori. Ja siinäkin työssä minulla on valitettavia rajoituksia. Mutta Linuxin osaan asentaa tietokoneeseen melkein silmät peitettyinä ja toinen käsi selän taakse sidottuna. Osaan asentaa tietokoneeseen myös Windowsin. Ja tämä ei sitten ole mainos.

torstai 27. lokakuuta 2016

En kannata sukupuolten tasa-arvoa

Täytyy myöntää, että en kannata sukupuolten tasa-arvoa. Mutta kannatan ihmisten ihmisarvoista kohtelemista riippumatta heidän sukupuolestaan.

Sukupuolten tasa-arvo on abstraktio. Sitä ei ihminen pysty edes tosissaan ajamaan. Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää.

Mutta on minullakin ollut asiaan liittyen hassuja näkemyksiä. Kerran yhtenä vuonna julkaisin aprillipäivänä blogimerkinnän, jossa esitin, että naisilla tulee olla vähemmän ääniä valtiollisissa vaaleissa kuin miehillä. Joku vuosi myöhemmin uusin tempun, mutta silloin ei edes ollut aprillipäivä. Ja tulin siihen tulokseen, että nyt olen mennyt liian pitkälle. Saa olla hassu, muttei typerä. Naisten äänioikeuden rajoittaminen johtaisi luultavasti tarkoittamattomiin yhteiskunnallisiin sivuvaikutuksiin.

Ehdotan kuitenkin pientä parannusta asiaintilaan. Minusta olisi hyvä, jos kaikki sellaiset ideologiat, joiden nimessä on feminiiniä tai maskuliinia merkitsevä ilmaisu, kiellettäisiin, jos ne sanoisivat kannattavansa sukupuolten tasa-arvoa. Näin siis kaikissa niissä tapauksissa, kun ko. ideologian nimessä ei ole molempia, siis sekä feminiiniä että maskuliinia merkitseviä ilmaisuja.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Pakolaisleirien hypoteettiset uusnatsit

Kansallissosialismi on hirviömäinen aate. Kyseessä on patologisen rasistinen, kiihkonationalistinen ja demokratian ja oikeusvaltion vastainen aate, jolle poliittisen väkivallan käyttö on luonteva toimintatapa.

Ajatellaanpa hypoteettista tilannetta, että pakolaisleireillä olisi runsain mitoin asukkaina uusnatseja. Tulisiko meidän ottaa oma osamme näistä ihmisistä ja suoda heille turvapaikka Suomesta?

Suvaitsevaiset ihmiset tietenkin sanoisivat, että tavalliset uusnatsit ovat ihmisiä ihan kuin mekin ja äärinatsismia kannattaa uusnatseista vain hyvin pieni osa. Tätä näkemystä voisi tietenkin perustella sillä, että toisen maailmansodan aikana, kun Adolf Hitler puolueineen ja kumppaneineen harrasti juutalaisten joukkotuhoamista eli holokaustia, niin he pitivät Saksan kansalta tämän asian mahdollisimman hyvin salassa. Tämä ei johtunut pelkästään siitä, että kansallissosialistien johto pelkäsi tiedon leviävän ulkomaille, vaan myös siitä, että vaikka moni saksalainen oli ainakin jossain määrin, osittain valtion propagandan tuloksena, viehtynyt inhoamaan juutalaista etnisyyttä, niin laajat joukot kansalaisten piirissä tai edes puolueen jäsenissä tuskin olisivat kauheasti pitäneet siitä, että kokonainen etninen ryhmä nimeltä juutalaiset tuhottaisiin fyysisesti. Moni saksalainen piti kansallissosialismia pohjaltaan terveenä aatteena, jota värittivät välillä ylilyönnit. Monet saksalaisista olivat liittyneet puolueen jäseniksi siksi, että jäsenyys toi etuja ja auttoi etenemään uralla. Toisen diktatuurin Neuvostoliiton hallitseva kommunistinen puoluekin tunsi karriäärikommunistit. Mutta laajoissa saksalaisissa kansalaispiireissä oltaisiin varmasti vihastuttu maan johtoon, jos holokausti, kansanmurha, olisi tullut julki. Siksi asia piti pitää salassa! Natsit teloittivat mielisairaitakin ja kehitysvammaisia salassa. Miksi eivät sitten juutalaisia.

Ernst Jünger oli ensimmäisen maailmansodan veteraani ja kirjailija, jonka aatemaailma liippasi jossain määrin läheltä kansallissosialistisen Saksan diktaattorin ideologiaa. Siitä huolimatta hänellä oli juutalaisia ystäviä ja hän ryhtyi myöhemmin jopa hallitsevan puolueen aktiiviseksi vastustajaksi. Voit lukea hänestä täältä. Monilla tavallisilla saksalaisilla oli siihen aikaan varmaankin melko samantapainen mielenmaisema kuin Jüngerillä. Jünger erosi useimmista heistä vain siinä, että hän oli urhea ja selkärankainen, jollainen ei hirveästi ollut edes "katuva natsi" Albert Speer, natsi-Saksan virallinen arkkitehti, josta myöhemmin tuli joksikin aikaa maan varusteluministeri ja joka on muistelmissaan sanonut: "Jos Hitlerillä olisi ollut ystäviä, minä olisin ollut hänen ystävänsä."

Palaan takaisin uusnatsien turvapaikkakysymykseen. Uusnatsiryhmittymissä lienee nykyään jonkin verran enemmän vakaumuksellisia natseja kuin puolueessa oli ollut Hitlerin vallassaolon aikaan, koska maailmansodan jälkeen natsiksi on ryhdytty yleensä vakaumuksesta. Uusnatseilla ei myöskään tietääkseni ole samanlaista käytäntöä kuin uskonnon ja vihaideologian islamin kannattajilla muslimeilla, että uskosta luopuja tapetaan, tai jos on lempeämpi tulkinta islamista, niin heitetään vankilaan, mikä kaikki lisää islamin piirissä nimellisten uskon tunnustajien määrää. Islamin piirissä elää paljon uskonnottomia, kristittyjä, bahaiuskoisia ja zarathustralaisia, jotka pitävät matalaa profiilia omasta vakaumuksestaan, jotteivät joutuisi vaikeuksiin. Näin vahvaa uskosta luopumisen estojärjestelmää ei uusnatseilla ole.

En siltikään luottaisi siihen, että uusnatsit varsinkaan jos heitä otettaisiin vastaan enemmän, eivät aiheuttaisi ongelmia. Todennäköisesti monet heistä Suomessa ajaisivat oppiaan julkaisutoiminnan ja poliittisen väkivallan avulla. Ja ne jotka eivät olisi näissä asioissa aktiivisia, tukisivat uskossa vankempia tovereitaan hengessä ja monet jopa taloudellisesti.

Minusta pakolaisleireille tulisi luoda järjestelmä, joka jakaisi uusnatsismin piirissä viihtyneistä todellisiksi pakolaisiksi todetut kahteen erilliseen joukkoon. Toiseen kuuluisivat ne, jotka eivät vaikuta kauhean vakaumuksellisilta natseilta. Toiseen taas vakaumuksellisemmat natsit. Pakolaisleireissä pidettäisiin yllä lujaa kuria ja järjestystä ja pyrittäisiin siihen, että ennen pitkää mahdollisimman moni uusnatseista luopuisi uskostaan. Jos vähemmän vakaumuksellisten natsien joukosta ennen pitkää löytyisi niitä, jotka ovat luopuneet kansallissosialismista, näille voitaisiin suoda turvapaikka Suomessa. Mutta heille tehtäisiin alusta alkaen selväksi, että minkäänlaista väkivaltaa, perseilyä tai hulinointia ei hyväksytä ja että sellainen johtaa turvapaikka-aseman menettämiseen ja siirtoon Naurulle tai vaihtoehtoisesti pysyväluonteisesti vankilaan, jossa olisi työpakko. Suomen kansalaisuuden he voisivat saada aikanaan, mutta se vaatisi usean vuoden nuhteetonta elämää Suomessa ja halua kotoutua, mihin tulisi liittyä suomen kielen opettelemisen, työhalun ja tarvittaessa opiskelemisen ja Suomen, suomalaisten ja suomalaisen kulttuurin kunnioittamisen. Kansalaisuuden voisi myös menettää.

PS Voit halutessasi käydä lukemassa liberaalin blogimerkintäni Mitä mieltä olen kansallissosialismista. Voit myöskin niin halutessasi käydä lukemassa liberaalin Tuukka Kurun blogimerkinnän Pieni katsaus kansallissosialismiin, jossa käsitellään kansallissosialistisen ideologian kehitystä ennen ja nyt.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Jumalan talouspaperi (hyvin lyhyt teksti)

Talouspaperimainokset ovat jumalanpilkkaa. Ainoastaan Jumala kykenee valmistamaan todella imukykyistä talouspaperia!!!1!!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Uni kristinuskon ja gnostilaisuuden yhdistämisen yrittämisestä

Näin tässä jokin aika sitten sellaista unta, että olin touhuamassa kaikkea muuta ja samalla ihan vakavasti yritin kehitellä mielessäni jonkinlaista hybridimallia normaalista kristinuskosta ja gnostilaisuudesta. Gnostilaisuus on ennen kaikkea 200-luvulla vaikuttanut uskonnollinen oppijärjestelmä, jonka mukaan kaikkeus on pahan tai tietämättömän alemman luojajumalan luomus, ja pelastus viittaa pelastavaan tietoon ihmisen jumalallisesta alkuperästä ja sielun vapautumiseen ruumiin vankilasta. Kuuluisa Tuomaan evankeliumi on jossain määrin gnostissävyinen kirjoitus, ja se on kirjoitettu toisen kristillisen vuosisadan jälkipuoliskolla.

Mutta, siis, en minä tuollaisia valvetilassa koskaan mietiskele. Sen sijaan olen kehittänyt mielessäni kristinuskon ja skeptismin toimivan synteesin.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Viimeinen, todella viimeinen, sana tärkeimmästä seksuaalivähemmistöstä

Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä.

Mutta kaikkein lopullisin ja oikeasti viimeisin näkemykseni homoseksuaalisuudesta on se, että kaikkien puolueiden tulee sitoutua siihen näkemykseen, että heteroseksuaalisuuden oikeudet ovat suuremmat kuin homoseksuaalisuuden oikeudet, sillä perusteella, että heteroseksuaalisuuden avulla ihmiskunta on tähän asti jatkanut elämäänsä. Lisäksi niiden tulee sitoutua siihen näkemykseen, että homoseksuaaleja ei saa tappaa, ei laittaa vankilaan eikä syrjiä seksuaalisen suuntautumisen takia.

torstai 20. lokakuuta 2016

Uni siitä, että minusta oli tuleva Varustelekan toimitusjohtaja

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että vanhempani eivät olleet kuolleet ja he omistivat Varustelekan, joka on armeijatyyppisiä vaatteita ja varusteita sekä retkeilytavaroita myyvä kauppa. Siinä oli sellainen jännä juoni, että vanhempani olivat aikeissa nimittää minut jossain vaiheessa liikkeen toimitusjohtajaksi. Unessa olin jonkin verran tyytyväinen siitä, että minulle oli nyt tiedossa loppuelämän ura, vaikka asia jännittikin enkä ollut itse ehdottoman varma vielä omista kyvyistäni.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Vaikka Jumalaa ei olisikaan

Objektiivisia todisteita kristinuskon totuudesta minulla ei ole. Subjektiivisia todisteita on ainakin pikkaisen.

Oma suhteeni kristinuskoon on ennen kaikkea instrumentaalinen. Kristinusko toimii. Suhteensa Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön perustava ihminen saa Jumalalta voiman elää kristittynä. Vaikka Jumalaa ei olisikaan.

Näytän perustaneen vahingossa uudenlaisen elämänfilosofian, jolla on ainakin yksi kannattaja. Taidan kutsua sitä nimellä uskonnoton kristinusko. Natseja vastustanut saksalainen luterilainen pastori Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) pohti aikoinaan vakavasti sitä kysymystä, että miten kristinusko voi pärjätä uskonnottomassa maailmassa ja miten kristinusko voitaisiin esittää ei-uskonnollisesti. Tällaista ajatuskudelmaa kuin minulla hänellä ei kuitenkaan tainnut olla silloin mielessään.

...
PS:

Tämän merkinnän jollakin toisella kielellä kirjoitettu rinnakkaisversio löytyy täältä.

Tälle merkinnälle on jatkoa.

Tämä merkintä on jatkoa edelliselle.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Nauru on turvapaikanhakijoille paha paikka, mutta...

Ylen mukaan Amnesty International -ihmisoikeusjärjestö kertoo, että Australia pistää turvapaikanhakijat kärsimään Naurun saarella. Kun Australia ei päästä turvapaikanhakijoita enää noin vain omalle mantereelleen, ja se on vuokrannut Naurulta turvapaikanhakijoiden pito-oikeuden.

Tietysti nuo tarinat pistävät kyyneltä silmään, eikä minua haittaisi yhtään, jos turvapaikanhakijoiden asemaa Naurulla parannettaisiin.

Mutta tässä täytyy kuitenkin toivoa ihmisiltä ja Amnestyltä realismia. Nykyään pakolaisuus on yhä useammin massapakolaisuutta, eikä millään yhteiskunnalla ole varaa ottaa vastaan miten paljon ja millaisia pakolaisia tahansa. Yksikään rikas länsimaa, jossa on olemassa jonkinlainen kattava sosiaaliturvajärjestelmä, ei kykene ottamaan vastaan suurta määrää sellaisia pakolaisia osaksi yhteiskuntaansa, jotka ovat luku- ja kirjoitustaidottomia tai jos eivät aina sitä, niin kuitenkin vailla sellaista koulutusta ja ammattitaitoa, joille nykyaikaisessa yhteiskunnassa olisi kysyntää. Yhdysvallat ja Kanada esim. voivat ottaa vastaan myös kouluttamatonta väkeä, koska näissä maissa ei ole olemassa kattavaa sosiaaliturvaa, joten tulijat aiheuttavat lähinnä sosiaalisia ongelmia, joista ei kyllä myöskään yksikään vastaanottava maa hirveästi pidä. Tai no tiedostavat väestönosat pitävät vammaisina pitämistään ihmislemmikeistä aina, mutta suurin osa muista länsimaiden ihmisistä ei tähän väestöön kuulu.

Itse kannatan sellaista, että pakolaiset asutetaan aluksi pakolaisleireihin, joista länsimaat käyvät noutamassa itselleen turvapaikanhakijoista niitä, jotka ovat oikeasti olleet henkilökohtaisen vainon kohteena elikkä siis täyttävät pakolaisen määritelmän. Ja näistäkin pitäisi seuloa pois vihaideologian kannattajat.

Jos ihminen haluaa muuttaa kehitys- tai muusta hankalasta maasta rikkaaseen länsimaahan tekemään töitä, niin sitä varten on olemassa viralliset väylät. Ihmisten tulisi käyttää niitä. Heidän tulee osoittaa vastaanottavalle yhteiskunnalle, että heillä on tällainen ja tällainen koulutus ja ammattitaito sekä kielitaito joita teillä tarvitaan ja että he eivät tule aiheuttamaan harmia uudessa asuinmaassaan.

Siirtolaisten samoin kuin työtä tehdä haluavien mutta kouluttamattomien ja ammattitaidottomien tai sosiaaliturvan perässä olevien piiloutuminen pakolaisten joukkoon on oikeasti ongelma. Se vaikeuttaa mahdollisuuksia ottaa vastaan oikeita pakolaisia.

Mitä tulee vihaideologioiden kannattajiin turvapaikanhakijoiden keskuudessa, niin heitä varten tulisi perustaa todellakin kunnollinen seulontajärjestelmä. Murhaaminen, raiskaaminen, syrjiminen ja pahoinpiteleminen rodun tai uskonnon perusteella, homoseksuaalien ja juutalaisten vainoaminen, naisten ja tyttöjen sorto sekä yli-ihmisasenne vastaanottavan yhteiskunnan jäseniä kohtaan tulee seuloa pois. Jos joukossa olisi uusnatseja, niin heidätkin tulee jättää rannalle.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Tuomiojan mielestä se ei sinänsä merkitse pahaa, jos joku on samassa valokuvassa vihaideologian edustajien kanssa

”Lelusalakuljettajana” tunnetulla SDP:n jäseneksi liittyneellä Rami Adhamilla on Helsingin sanomien mukaan tiiviitä yhteyksiä islamilaisen pyhän sodan kannattajiin. Islam on 600-luvulla jKr. syntynyt profeetta Muhammadin perustama uskonto ja vihaideologia. Islamin mukaan naisten ihmisarvo on pienempi kuin miesten ja ei-muslimien ihmisarvo pienempi kuin muslimien eli islamin kannattajien.

SDP:n Grand Old Man (anteeksi anglismi) Erkki Tuomioja on ko. Hesarin artikkelin mukaan sanonut, että kenenkään ihmisarvoa tai ihmisoikeuksia ei saa kieltää millään perusteilla ja että jos Adham on mielipiteillään tai toiminnallaan tukenut islamistisia ääriliikkeitä, se on tuomittavaa. Tuomioja on nyt sanonut myös:
Kaiken kaikkiaan tämä on asia, jossa Adhamin omat näkemykset on syytä kuulla ja palata sitten asiaan, jos tarvetta on. Jos joku on Syyrian kaltaisissa sekavissa oloissa samassa valokuvassa jonkun kanssa, ei siitä voi vielä kauheasti vetää johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.
Oletan, että hän tarkoittaa tässä myös sitä, että ei siitäkään voi kauheasti vetää johtopäätöksiä mihinkään suuntaan, että Perussuomalaisten Olli Immonen on sattunut olemaan samassa valokuvassa joidenkin uusnatsien kanssa. Ja vaikka ei olisikaan, niin Guilt by association on joka tapauksessa nyt ja aina argumentointivirhe. Tarvitaan enemmän ihmisen osoittamisessa vihaideologian kannattajaksi.

Palataanpa Rami Adhaniin. Ao. Hesarin uutisartikkelissa hänestä on se vika, että se näyttää olevan maksumuurin takana. Mutta onnistuin lukemaan sen kännykälläni. Voit halutessasi käydä lukemassa siihen perustuvan Ylen artikkelin.

Hesari kertoo uutisartikkelissaan myös, että Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta ovat sitä mieltä, että piirit, joissa Rami Adham liikkuu, ovat islamistisia ja että ne ajavat islamilaiseen sharia-lakiin perustuvaa valtiota, eivät maallista demokratiaa.

Juusolan mukaan yhteydet islamisteihin eivät ole ongelmallisin asia miehessä. Sillä jos haluaa päästä Aleppoon ja toimia alueella, on pakko mennä islamististen järjestöjen kautta.

"Ongelmallisempia ovat hänen kommenttinsa. Ne ovat hyvin jyrkän uskonnollisen ääri-ihmisen kommentteja. Hyvin voimakkaasti shiiamuslimien vastaisia", Juusola sanoo. Hän sanoo myös: "Adham näkee Syyrian konfliktin hyvin selvästi uskonnollisena sotana ja hänelle shiiat ovat harhaoppista roskaväkeä."

Hesari kertoo, että Juusolan ja Alarannan mielestä suomalainen lehdistö ja Sdp eivät ole olleet riittävän kriittisiä Adhamia kohtaan. Adhamin islamistiyhteyksiä ei ole tuotu juuri esiin, HS:n vuonna 2014 kirjoittamaa juttua lukuun ottamatta.

Olli Immosen esiintymisestä aikoinaan vihaideologian kannattajien kanssa samassa valokuvassa oli syntynyt suuri huuto. Mutta Immonen eroaa Adhamista siinä, että hän ei ole itse ryhtynyt vihaideologian kannattajaksi.

...
PS 18.10.2016: Rami Adham on sittemmin eronnut SDP:stä. Ylen uutisessa kerrotaan myöskin, että mies joutuu oikeuteen veropetoksesta ja pahoinpitelystä ja että häntä syytetään myös törkeästä dopingrikoksesta. Mutta uskon, ettei SDP tiennyt etukäteen näistäkään rikoksista.

PS 19.10.2016: Yle on sittemmin korjannut uutistaan ilmoittamalla, että Adhamia ei syytetä törkeästä vaan tavallisesta dopingrikoksesta.

PS 21.10.2016:  Yle kertoo uutisartikkelissaan, että Adhamin väitetään lavastaneen haavoittumisensa Aleppossa ja että lisäksi toimitettuihin avustussummiin liittyy epäselvyyksiä. Yle viittaa jutussaan Hesarin uutiseen, jossa sanotaan suoraan, että Adham on rankasti johtanut ihmisiä harhaan. Yle oli itse aikoinaan kertonut miehen "haavoittumisesta". Tosin kyllä Hesarikin. Jos maksumuuri ei estä, voit käydä lukemassa myös Hesarin päätoimittajan Antero Mukan kirjoituksen siitä, että sodan uhrien hädällä ratsastaminen on törkeää. Kirjoituksessa käsitellään laajemminkin luottamusta ja kysytään itsemediakriittisesti, että olisiko ollut perusteltuja syitä epäillä miehen tarinaa jo alun perinkin. Ja lopuksi linkitän tähän vielä Ylen uutisen siitä, että koska Adhamiin henkilöitynyt Syyria-yhteisö on rikkonut rahankeräysehtoja, poliisi on kehottanut lopettamaan rahan keräämisen.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Uni siitä, että maalasin kaikkea

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jossain tontilla, jossa oli ihmisiä. Minun tehtäviini kuului kaikenlainen maalaaminen. Maalasin taloja ja maalasin tauluja. Kerran eräs vanhempi henkilö pyysi minua maalaamaan hänen hiuksensa. Minä sitten vetelin niihin maalisudilla kevyesti silikonipohjaista maalia. Sanoin hänelle, että anna tämän kuivua pari tuntia.

Ja sitten tuli kotiinlähdön aika. Minulle oli periaatteessa varattu paikka eräässä avomallisessa henkilöautossa. Mutta jäin kuitenkin puuhaamaan jotain pientä, minkä takia myöhästyin autosta. Juuri kun olin kävelemässä autolle päin, paikalle kurvasi bussi joka toi uusia kävijöitä paikalle. Jouduin väistämään sitä, kun se rupesi peruuttamaan tontille. Ja autoni ehti lähteä.

Lähdin juoksemaan sen perään. Juoksin kuin tuuli! Huusin autossa olijoille eräällä harvinaisella kielellä, että pysähtyvät. Mutta he eivät kuulleet. Jos olisin päässyt juostessani auton kohdalle, olisi ollut helppo hypätä siihen kyytiin, kun se oli avoauto. Jatkoin juoksemista auton perässä hyvän aikaa, kunnes luovutin.

Kumma juttu muuten. Luulisi kuskin nähdeen peruutuspeilistä minun juoksevan perässä.

Olisin unessa voinut myöskin palata em. tontille ja kysyä, että pääsenkö bussilla sitten johonkin järkevään paikkaan.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Lyhyt satu Jeesuksesta

Jeesuksen sädekehä aiheutti hänelle usein harmia. Hän päivitteli: "En saanut TAASKAAN hattua päähäni!"

torstai 13. lokakuuta 2016

Olen melkein kuin Mark Twain! (tokaisu)

Ongelmani on se, että haluan kirjoittaa vakavista asioista vakavasti, olla suuri humoristi ja lisäksi trollata ihmisiä. Ja kaikkea samaan aikaan!

Kyllä elämä on vaikeaa.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Heittelin unessa Jatkosodassa käsikranaatteja

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että oli sota ja olin suomalainen sotilas. Unen lumettomuudesta ja muusta päättelin kyseessä olevan Jatkosota. Minä ja sotilastoverini käytimme paljon käsikranaatteja. Käsikranaatit oli pakattu laatikkoon, jossa ne olivat paperitotteröitten sisässä. Olin itse raahannut ne paikalle ja ojentelin niitä välillä sotilastovereilleni. Tötteröt muistuttivat niitä, joiden sisässä kulttuurielämäntuntijakollegani tuo oluet repussaan kulttuurielämätapahtumaan lauantaisin.

Jossain vaiheessa unta, kun taistelutoiminta oli minun ja sotilastovereitteni osalta tauolla, aloin nähdä osittaista selkounta ja mieleeni tuli, että ehkä olen liian vanha sotimaan sotamiehen arvoisena. Mietin, että mikä upseerinarvo sopisi minulle. Ajattelin, että kun olin juuri ollut etulinjassa paiskomassa käsikranaatteja, niin ehkä korkea upseerinarvo ei olisi realistinen. Ehdin ajatella myös, että olen liian vanha kuitenkin vänrikiksi. Mieleeni ei kuitenkaan juolahtanut sellainen, että voisin olla komppanianvääpeli. Tai sodan loppuvaiheen nostomies.

Kun heräsin, unen muisto oli vielä vahvana mielessäni. Oli jostain syystä tyytyväinen olo. Se on sairasta.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Terhi Kiemunki ei ole kiihottanut kansanryhmää vastaan

Valtakunnansyyttäjänvirasto on nostanut syytteen Perussuomalaisten Terhi Kiemunkia vastaan lain kiihottamisesta kansanryhmää vastaan nojalla sen vuoksi, että hän oli puhunut tuhmasti islamista ja muslimeista esittämällä näiden olevan turvallisuusuhka Uuden Suomen Puheenvuoro-blogialustalla olleen bloginsa merkinnässä 'Kun unelma on saavutettu, on myöhäistä katua'. En voi linkittää ko. kirjoitukseen, koska Uusi Suomi on valtakunnansyyttäjänviraston uskollisena juoksupoikana poistanut sen.

Lain kiihottamisesta kansanryhmää vastaan perusteella voi nostaa syytteen muustakin kuin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Oikeastaan riittää, että valtakunnansyyttäjä ei pidä jostain ihmisestä jollakin perusteella. Laista on tarkoituksella tehty löysästi muotoiltu, jotta se mahdollistaa tämän. Sananvapaudesta on tehty halpa arvo.

Oikeasti Terhi Kiemunki ei ole edes periaatteessa millään mahdollisella tavalla voinut kiihottaa ko. tapauksessa kansanryhmää vastaan, sillä muslimit eivät ole kansanryhmä. Jos he olisivat kansanryhmä, niin uusnatsitkin olisivat sitä. Jos uusnatsismin muodostamasta turvallisuusuhasta puhuminen on sallittua, pitäisi olla sallittua puhua myös islamin muodostamasta turvallisuusuhasta. Tästä näkee nyt valtakunnansyyttäjänviraston kaksinaamaisuuden.

Kirjoitukseni lopuksi siteeraan muutamia tahoja asiaan liittyen:

Nimimerkki 'Nuivanlinna' oli lausunut 5.8.2011 ilkeän ja pahanlaatuisen Hommaforum-keskustelupalstan ketjussa Avoin kutsu Hommafoorumin jäsenille keskustelemaan vihapuheesta , jonka muuten oli aloittanut nettipoliisi Marko "Fobba" Forss, seuraavaa:
Minun mielestäni vihapuheen raja menee siinä, että kehoitetaanko puheessa väkivaltaan jotain yksittäistä ihmistä taikka ihmisryhmää vastaan rotuun ja kulttuuritaustaan katsomatta.
Rajaa ollaan vetämässä puheen ja vittuilun välille kun sen pitää kulkea vittuilun ja väkivaltaan kehoittamisen välillä.
Husein Muhammed, etninen kurdi, oli lausunut 6.7.2016 Uuden Suomen Puheenvuoro-blogialustan bloginsa merkinnässä Sananvapaus on hieno asia, vaikka sillä myös loukataan seuraavaa – ja on muuten mielenkiintoista, että kukkahattutätimäinen Uusi Suomi säilytti ko. kirjoituksen eikä valtionsyyttäjänvirasto myöskään nostanut siitä syytettä:
Islamia, muslimeja ja muslimimaita saa – ja pitää – kritisoida esimerkiksi tasa-arvon puutteesta naisten ja miesten välillä, kehnosta ihmisoikeustilanteesta muslimimaissa, sharian epäinhimillisistä rangaistussäännöistä, monen muslimin tarrautumisesta liiaksi menneisyyteen ja jopa tuonpuoleiseen nykyaikaisen kehityksen kustannuksella. Myös muslimienemmistö pitää tällaista kritiikkiä paitsi oikeutettuna ja tuiki tarpeellisena.
Nimimerkki 'EL SID' oli lausunut 13.7.2010 ilkeän ja pahanlaatuisen Hommaforum-keskustelupalstan ketjussa James Hirvisaari käräjille kiihotuksesta seuraavaa:
Niin naivilta kun se raadollisella nykyajalla kuulostaa, niin, jos on olemassa hyvä ja paha, sananvapauden puolesta kamppailevat ovat aina "hyvien puolella", marttyyreja, jotka voivat mennä nukkumaan omatunto puhtaana, tietäen olevansa oikeassa.
Ja nimimerkki 'Eino P. Keravalta' oli lausunut 9.7.2010 ilkeän ja pahanlaatuisen Hommaforum-keskustelupalstan ketjussa "Kriitikoilta" puuttuu moraali seuraavaa:
Aloitus oli sen verran hassu provo, että kyllä se ansaitsee vastauksen.

Me kriitikothan nimenomaan edustamme korkeaa moraalia. Puolustamme esimerkiksi demokratiaa, sananvapautta, ihmisoikeuksia, alkuperäiskansojen oikeuksia, paikallista kulttuuria, globaalia monikulttuuria, työnteon ihannetta, vastuuta omista teoistaan, homojen oikeuksia, naisten oikeuksia, väestönkasvun rajua hillitsemistä ja luonnonsuojelua muutenkin, yksilön kunnioitusta, hyvinvointivaltiota, vastuullista rahanjakoa, keskustelua konfliktien ratkaisuna, länsimaista oikeuskäsitystä, huumoria, tiedettä, älyllistä kyseenalaistamista, kompromissien tekoa ja yhteiskunnan ja yksilön kehittymistä.

Hyysärit sen sijaan hätkähdyttävässä moraalittomuudessaan ja epäinhimillisyydessään puolustavat fasistisia uskontoja, naisten ja tyttöjen silpomista, sensuuria, hyvinvointivaltion alasajoa, pommi-iskuja, slummiutumista, naisten alistamista, katuväkivaltaa, homojen vainoa, totalitarismia, ekologisen jalanjäljen kasvattamista, naisten kivitystä, joukkoraiskauksia, eläinten kiduttamista, paikallisen kulttuurin tuhoamista, globaalia kulttuureiden tappamista, näytösoikeudenkäyntejä, toisinajattelijoiden vainoa, taantumista keskiaikaisiin myytteihin, väkivaltaa konfliktien ratkaisuna ja tieteen ja kehityksen hylkäämistä sekä itsenäisen ajattelun ja kyseenalaistamisen tuomitsemista.
PS Muuten olen sitä mieltä, että ainoastaan sellaisille ihmisoikeusjärjestöinä esiintyville järjestöille tulisi suoda ihmisoikeusjärjestön status, jotka kannattavat sananvapautta.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Intialaisen sadun krokotiili tapaa poliisin

Tämä on oma mukaelmani intialaisesta sadusta:

Sammakko halusi päästä joen toiselle puolelle. Krokotiili lupasi viedä hänet sinne selässään. Kun he olivat päässeet keskelle virtaa, krokotiili sanoi sammakolle: "Lupasin vaimolleni, että vien sydämesi hänelle syötäväksi." Sammakko vastasi hänelle: "Voi, voi, kun minä olen poliisi."

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Lihankorvikkeita, njam!

Viime viikon maanantaina lähdin tutun naisen ja tämän ystävättären kanssa jälkimmäisen autolla käymään Myyrmäessä. Palautin siellä kirjastoon etologi Richard Dawkinsin tietoteoksen Maailman hienoin esitys. Seuralaiseni lähtivät sitten käymään paikallisessa kaupassa, ja minä menin mukana.

Kaupassa meni porukalla yllättävän pitkään, mutta minä löysin sen myyntiartikkeleista yllättäen kaksi lihankorviketta, joista muistin lukeneeni jostain. Molemmat ovat tuoreita keksintöjä: Härkis-härkäpapuvalmiste ja paistettava ruokarae Mifú. Tein niistä heräteostoksen. Kirjoitin niitten löytämisestä toiseen blogiini lyhyesti.

Tiistaina rupesin valmistamaan ruokaa Härkiksestä. Ennen siihen ryhtymistä maistoin tuotetta. Sillä oli yllättävän hyvä rakenne, eikä maku ollut kauhea. Yllätyin iloisesti. Julistin Härkiksen ruoaksi.

Viskasin noin puolet Härkiksestä paistinpannulle. Samalla rupesin keittämään spagettia.

Härkis ei olisi välttämättä tarvinnut grillaamista pannulla öljyssä. Ruoasta tuli kuitenkin ihan hyvää. Kastiketta jäin kaipaamaan kyllä. Sekoitin ruokaan jonkin verran voimakkaan tulista ketsuppia.

Suhtaudun jonkin verran kriittisesti valmiskastikkeisiin. Toisaalta en viitsi kuitenkaan koskaan valmistaa itse kastiketta. Siinä on jonkin verran työtä, ja kun arkipäivisin saan syödä hyvää kotiruokaa lounaaksi yhdistyksessäni, niin muutenkin "oikean" ruoan laittaminen kotosalla on ollut vähän kortilla.

Mutta kastiketta tämä ruoka olisi silti vaatinut palanpainikkeeksi.

Keskiviikkona valmistin ruokaa Mifústa. Keitin tälläkin kertaa spagettia sen seuraksi. Mifú on muuten tosiasiassa raejuustoa, jossa on uutta tuotekehittelyä se, että tuote ei hajoa pannulla käytettäessä.

Niin, ja tämä ostamani Mifún versio on "meksikolaista". Eli sen ilmeisesti pitäisi olla tulisempaa laatua. Tämän lisäksi Mifúa on kahta muutakin lajia.

Mifún paistaminen pannulla oli mielenkiintoista. Netistä löytämäni ohjeen mukaan olisi kannattanut ennen ruoanlaittoon ryhtymistä ravistaa pakettia, mutta sen unohdin tehdä. Tarkoitus siinä on, että paketin sisältämä pieni määrä maustekastiketta sekoittuisi tavaraan hyvin.

Kesti melko pitkään ennen kuin Mifú suostui alkamaan ruskistua. Ja mikä hauskinta, niin rakeet alkoivat lopulta pomppia. Tuskin yksikään niistä pomppasi kuitenkaan paistinpannun reunojen yli. Pidin silmällä niitä paistinlasta kädessä, ettei tule siivoamista.

Ja kun tuote oli mielestäni ruskistunut tarpeeksi, niin sitten lopuksi söin Mifúnkin spagetin kera. Ja voimakkaan tulisen ketsupin. Mífú tuntui minusta vielä paremmalta keksinnöltä kuin Härkis. Sen rakenne tuntui pannulla hieman käristettynä kuin leipäjuuston ja jauhelihan välimuodolta. Nimittäisin keksintöä hauskaksi. Mutta Mifúnkin kanssa olisin kaivannut kastiketta.

Tosin en maistanut tuotteessa mitään erityistä tulisuutta. Ajattelin, että se varmaankin johtuu osaltaan siitä, että en ollut ravistanut pakettia ennen avaamista.

Ja sitten pidin näitten kanssa yhden päivän väliä.

Torstaina laitoin loput spagetit keittymään ja pannulle kehittymään loput Mifút. Tällä kertaa mukana tosiaankin oli enemmän mukana tullutta kastiketta, mutta sitä oli kovin vähän, ja se kaikki imeytyi rakeisiin. Se varmaan on niiden tarkoituskin.

Kun rakeet alkoivat olla jossain määrin jo valmiita, kaadoin joukkoon jäljelläolevan Härkiksen. Kun ne olivat mielestäni siinä ehtineet lämmetä, julistin ruoan valmiiksi. Lisäsin joukkoon voimakkaan tulista ketsuppia.

Jostain syystä Härkis ja Mifú yhdessä ja samassa ruoassa oli enemmän kuin niiden summa. Ne sopivat mielestäni erinomaisesti yhteen. Tällä kertaa en niin kauheasti kaivannut kastiketta. Niin, ja tällä kertaa ruokaa syntyi sen verran vahvasti, että siitä oli kahteen ateriaan. Toisen söin yöpalaksi. Tein kuitenkin myös päätelmän, että ruoan tulisuuden taso johtui suuressa määrin ketsupistani. Mifú on näköjään valmistettu "suomalaisen maun mukaan", eli siinä ei saa olla vahvaa tulisuutta.

En tiedä, milloin tulen seuraavan kerran näitä ostamaan. Mutta ovat nämä mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

PS:

Kolme vuotta sitten olin julkaissut blogissani merkinnän uudesta keksinnöstä, koeputkilihasta. Ensimmäisen koeputkilihapihvin valmistaminen maksoi hunajaa, sillä se tehtiin käsityönä. Koeputkiliha valmistetaan eläimen lihaksesta otetuista kantasoluista, eli eläimiä ei tarvitse siinä prosessissa kauheasti sortaa. Vaikka tuotantotapa tuntuu minusta jonkin verran luonnottomalta, niin ajattelen, että vaikka en olekaan vakaumuksellinen vihreä, niin koeputkiliha olisi hyvä asia tuotantoeläinten ja niitten kohtelun kannalta. Luin jostain, että vielä tällä hetkellä ollaan projektissa siinä vaiheessa, että ei ole saatu lisättyä tuotteeseen sidekudosta ja rasvaa, joten se on vielä jonkin verran epäluonnollisen oloista tämä. Koeputkilihan sarjatuotantokin tuo mukanaan omat ongelmansa, kuten sen, että miten voidaan estää tautien leviäminen koeputkilihaan. Laboratoriossa koeputkilihan valmistaminen on toki turvallista, mutta sillä lailla siitä ei saada niin halpaa, että kuluttajilla olisi todellinen mahdollisuus ostaa sitä usein. Tällä hetkellä näyttää olevan koeputkilihan tulevaisuus avoin. Varmaankin sen valmistamisen hintaa saadaan pudotettua tuntuvasti, mutta missä vaiheessa se tulee sitten olemaan valmis kuluttajatuote. Kuka tietää!

Saattaapi koeputkilihan synty olla ihmiskunnankin etujen mukaista, mutta lähinnä ajattelen tässä eläinten kunnioittamista ja niiden kärsimyksen ja hyväksikäytön vähentämistä...

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kiinalaisen riisiviinan synkeä salaisuus

Joskus kauan aikaa sitten eli aikaisemmin tänä vuonna olin saanut eräältä sukulaiseltani lahjaksi puolen litran pullon kiinalaista riisiviinaa.

Pullon etiketin tiedoista on melkein kaikki kiinaksi, jota en osaa. Joten ilmeisesti pullo on peräisin suoraan sylttytehtaalta. Todennäköisesti juoma on kuitenkin tehdasvalmisteista. Niin, ja juoma on 55-prosenttista.

Tämä riisiviina maistuu maailman kauheimmalle. Olen pyrkinyt pakottamaan kaikkia kämpilläni vierailleita ihmisiä maistamaan sitä yhden kerran. Melkein jokainen on maistanut. Kerran.

En ole itse viitsinyt myöskään nauttia loppuja pullon sisuksia itsekseni, koska tunnen korkeakulttuurin ja pidän siitä kiinni. Kiinalainen kulttuuri voi olla 5000 vuotta vanhaa, mutta se ei tarkoita, että kenelläkään siinä maassa tulisi olla oikeutta valmistaa tällaista kammotusta.

Vuosia sitten, kun eräs tuttu kirjailija oli siihen aikaan naimisissa bulgarialaisen naisen kanssa, sain heidän luoksensa kerran pistäydyttyäni maistettua heidän Suomeen tuottamaansa pullollista bulgarialaista pontikkaa. Se oli täydellisen hirveää. Kun tulimme kaikki kolme sen todenneeksi, niin lisäsimme laseihimme vettä. Maku ei siitä kuitenkaan parantunut, vaan kurkkuun kaadettavaa juomaa vain oli nyt monin verroin enemmän. Kokemus jäi mieleen.

Pontikka ei sitä paitsi ollut tehdasvalmisteista. Se on ainakin suurin piirtein samaa hirveysluokkaa kiinalaisen riisiviinani kanssa, mutta oletan, että jälkimmäisessä on vähemmän epäpuhtauksia, koska se on kerran tehdasvalmisteista. Tosin Kiinassa valmistetuista juomatuotteista ei koskaan tiedä, mitä niihin on lisätty. Tärkeintä on kuitenkin se, että siinä on metanolia vähemmän kuin etanolia. En minä eikä yksikään näistä tutuistani ole menettänyt juoman vuoksi näköään.

Minä ja lauantaiseen kulttuurielämätapahtumaani osaa ottavat ihmiset päätimme kuitenkin tässä jokin aika sitten, että olisi jo korkea aika saada riisiviinapulloni pinta alenemaan, mutta mieluiten suhteellisen miellyttävällä tavalla. Sovimme silloin, että riisiviinan kanssa yhteen tullaan sekoittamaan sellaisia juomia, joissa on itsessään sellaista makua, joka peittää mahdollisimman hyvin riisiviinan kammottavuutta.

Noh, äsken kuluneen viikon lauantaina me sitten kokoonnuimme peijaisiin. Kulttuurielämäntuntijakollegani oli hankkinut hankkeen toteuttamista varten ison pullon alkoholitonta punertavanväristä Russian Tonic -juomaa sekä jonkin verran 5,5-prosenttista Long Drink -juomaa.

Kollegani mittasi omistamallaan aikoinaan Alkon myymälästä ostamallaan mitalla yhden mitallisen eli kolme senttilitraa aitoa kiinalaista riisiviinaa laseihin. Vallitsi kuolemanhiljaisuus. Sen jälkeen hän kaatoi päälle runsaasti Russian Tonicia ja mausteeksi päälle vielä Long Drinkiä.

Meitä oli kolme henkilöä, jotka nautimme juoman alusta loppuun. Yksi meistä maistoi sekoitusta, ja sen jälkeen jänisti. Hänen juomansa jäi melkein koskemattomaksi.

Täytyy sanoa, että juoma ei ollut varsinaisesti pahaa. Sekoitteet melko hyvin pitivät riisiviinan maun aisoissa. Ainoastaan häiritsi pieni siitä jälkeen jäänyt jälkimaku.

Kun juomat oli saatu alas, jatkoimme alkuiltaa oluitten nautiskelulla. Se vei pois riisiviinan maun jäänteet juomiselimistä. Minä ja kulttuurielämätapahtumakollegani nautimme nyt puoliksi kuusi erilaista olutta. Kaksi muuta osallistujaa nauttivat omia oluitaan. Mutta kauan vieraitteni kotiin lähdön jälkeen eli joskus alkuyöstä minulle tuli sellainen asia mieleen, että riisiviina tuntuu juomiselimissä taas jotenkin...