Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jossain tontilla, jossa oli ihmisiä. Minun tehtäviini kuului kaikenlainen maalaaminen. Maalasin taloja ja maalasin tauluja. Kerran eräs vanhempi henkilö pyysi minua maalaamaan hänen hiuksensa. Minä sitten vetelin niihin maalisudilla kevyesti silikonipohjaista maalia. Sanoin hänelle, että anna tämän kuivua pari tuntia.
Ja sitten tuli kotiinlähdön aika. Minulle oli periaatteessa varattu paikka eräässä avomallisessa henkilöautossa. Mutta jäin kuitenkin puuhaamaan jotain pientä, minkä takia myöhästyin autosta. Juuri kun olin kävelemässä autolle päin, paikalle kurvasi bussi joka toi uusia kävijöitä paikalle. Jouduin väistämään sitä, kun se rupesi peruuttamaan tontille. Ja autoni ehti lähteä.
Lähdin juoksemaan sen perään. Juoksin kuin tuuli! Huusin autossa olijoille eräällä harvinaisella kielellä, että pysähtyvät. Mutta he eivät kuulleet. Jos olisin päässyt juostessani auton kohdalle, olisi ollut helppo hypätä siihen kyytiin, kun se oli avoauto. Jatkoin juoksemista auton perässä hyvän aikaa, kunnes luovutin.
Kumma juttu muuten. Luulisi kuskin nähdeen peruutuspeilistä minun juoksevan perässä.
Olisin unessa voinut myöskin palata em. tontille ja kysyä, että pääsenkö bussilla sitten johonkin järkevään paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti