lauantai 7. lokakuuta 2017

Suomen kielen sukupuolineutraalius on hieno juttu!

Aamulehti oli jokin aika sitten tehnyt päätöksen, että ammattihenkilöistä aletaan jatkossa käyttämään toimituksessa sukupuolineutraaleja nimityksiä. Tämän jälkeen Ylen Sanna Ukkola, jonka ulostuloja usein arvostan, oli Ylen blogissaan ilmaissut, että hänen mielestään vakiintuneita ammattitermejä ei pidä heittää roviolle. Oli jopa puhunut orwellilaisuudesta asian yhteydessä. En ole itse asiasta hänen kanssaan samaa mieltä, mutta Ukkola on mielestäni kuitenkin oikeassa sanoessaan, että jos pyritään täyteen sukupuolineutraaliuteen sanonnoissa, niin ei pidä sitten myöskään käyttää sukupuolitettua nimitystä "asemies".

Myöskin Ylen sivuilla julkaistussa uutisartikkelissa kerrotaan, että Ruotsissa on alkanut yleistyä uuden sukupuolineutraalin hän-pronominin hen käyttö.

Olen itse niin pitkälle kuin muistini kantaa suhtautunut vieroksuen sellaiseen joissakin kielissä olevaan malliin, että jos sana tarkoittaa sukupuolista olentoa, niin silloin sen perusmuoto tarkoittaa mies- tai urospuolista, ja jos halutaan sanan merkitsevän nais- tai naaraspuolista, niin sitten lisätään sanaan feminiinin pääte.

Aikoinaan eräs naispuolinen seurakuntatuttuni ihmetteli hiukan tätä asennoitumistani. Hän sanoi, että minähän olen mies.

Olen myöskin vierastanut sellaista, että kielessä on kaksi hän-sanaa, yksi kummallekin sukupuolelle, jos kielessä ei ole kolmatta, sukupuolisesti neutraalia, hän-sanaa.

Mielestäni romaaniset kielet melko yleisesti ovat syvältä, koska niissä on vallalla tällainen sukupuolisovinistinen malli. Sama pätee niiden äitikieleen latinaan. Ja mikä on melko pahaa myös, niin se pätee myöskin esperantoon, kaikkien aikojen suosituimpaan kansainväliseksi apukieleksi kehitettyyn kieleen.

Latina tosin on tavallaan vielä tytärkieliään ja esperantoakin sukupuolisovinistisempi, sillä muinaiset roomalaiset ennen 200-lukua jKr. antoivat tyttärilleen etunimen isän sukunimen mukaan. Eli jos isän sukunimi oli Julius, niin tyttären nimeksi tuli Julia. Jos tyttäriä oli useampia kuin yksi, niin voitiin sanoa, että Julia nuorempi ja Julia vanhempi. Tai Julioista voitiin käyttää järjestysnumeroa. Eikä siinä vielä kaikki. Latinan kieleen kuuluu vokatiivi eli puhuttelusija. Roomalaisessa kulttuurissa vain miehiä voitiin puhutella puhuttelusijalla. Marcus oli tällöin Marce ja Lucius Lucii. Julia taas oli vain Julia.

Kiitän keisari Caracallaa, joka antoi vuonna 212 ediktin, jonka perusteella melkein kaikki Rooman valtakunnan alueella asuvat vapaat miehet saivat Rooman kansalaisuuden. Keisarin uudistus nimittäin myöskin romutti roomalaisen nimijärjestelmän.

Oletan, että suomen kielen suhteellisen vähäinen sukupuolisovinistisuus jollakin tavalla liittyy muinoin jollakin lailla vallinneeseen suhteelliseen sukupuolten tasa-arvoisuuteen.

Minusta meidän tulee olla ylpeitä suomen kielen suhteellisesta sukupuolineutraaliudesta ja vaalia sitä. Minulle itselleni käy varsin hyvin, että palomiestä nimitetään palohenkilöksi, eduskunnan puhemiestä puhehenkilöksi ja tiedemiestä tiedehenkilöksi tai tutkijaksi. Olen jopa tekemässäni novial-suomi -sanastossa käyttänyt varsin runsaasti sukupuolineutraaleja ilmaisuja.

Jos tarve kuitenkin niin vaatii, niin voidaan aina liittää etuliite mies- tai nais- ammattihenkilöä tarkoittavan nimityksen eteen. Siis: miespoliisi, naispoliisi. Mielestäni tämä on oikein, kaunista ja tasa-arvoista.

4 kommenttia:

  1. Ei kannata tehdä ongelmaa siitä, missä ongelmaa ei ole. Sanoilla on aivan tavallisesti useita merkityksiä. Nelikirjaiminen ilmaisu: m-i-e-s. ei tee poikkeusta. Suomea äidinkielnään puhuvat ovat jo kauan sitten, kenties alunperinkin mieltäneet tuon ilmaisun neutraaliksi, kun ei puhuta sukupuoliasioista. Hyvänä esimerkkinä lause: "Anopista voi saada hyvän ystävän tai pahan vihamiehen". Tuskin kellekään aiheuttaa hämmennystä lopun nelikirjaiminen ilmaus (paitsi teeskentelelijöille).

    Keinotekoisella pyrkimysksellä rajata kyseinen, perinteisesti suomenkieleen kuuluva ilmaus ahtaaseen sukupuolikarsinaan ei ole mitään tekemistä "sukupuolineutraalisuuden" kanssa. Pikemminkin pyrkimyksenä on ideologiaa palveleva äidinkielen raiskaus.

    Armaan äidinkielemme hallinta kuuluu kaikille sitä käyttäville ja toteutuu aina kun sitä puhumme. Se ei kuulu jollekin päätoimittajalle tai muullekaan omatekoiselle "kielipoliisille", jotka vain haluavat korostaa omaa tärkeyttään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sana 'vihamies' on yhdyssanan toisesta puoliskostaan huolimatta kyllä yllättävän sukupuolineutraalin kuuloinen. Johtuu varmaan siitä, että sitä on käytetty tähän tapaan todella pitkän aikaa. Ja sanaa käyttäessä joutuu erikseen kertomaan, onko kyseessä mies vai nainen.

      Itse en olisi pakottamassa ammattinimikkeitä koskevia sukupuolineutraalisuuksia kenenkään kurkusta alas.

      Anteeksi, että vastasin näin myöhään.

      Poista
  2. En tiedä miten nämä sukupuoliseikat ilmenevät kelttiläisissä kielissä, mutta gallialaiset tiettävästi olivat hämmästyneitä, kun heille selvisi roomalaisten pitävän heitä barbaareina.

    Gallialaisten silmissä kun asia oli toisinpäin, esim. juuri sukupuolieroissa: gallialaismiehille heidän naisensa olivat rakkaita omaisia, jotka olivat melkoisen tasa-arvoisia miesten kanssa. Itseään sivistyneinä pitäville roomalaismiehille heidän naisensa olivat pelkkää irtainta omaisuutta, jota saattoi kohdella miten huonosti tahansa. Niinpä roomalaisella perheenisällä oli oikeus tappaa vaimonsa ja lapsensa, jos jostain syystä siltä tuntui.

    Gallialaiset eivät voineet mitenkään ymmärtää tuollaista barbariaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi jo tasavallan loppuaikoina roomalainen kulttuuri oli muuttumassa naisia kohtaan ystävällismielisemmäksi.

      Poista