Tokaisu kahdesta poliittisluontoisesta fobiasta

Usein ne ihmiset, jotka ovat syyllisiä islamofobiaan, ovat syyllisiä myös kansallissosialismifobiaan.

Tällaisia ihmisiä kutsutaan liberaaleiksi.

Diktatuurin haitoista

Olin alle vuosi sitten julkaissut blogissani merkinnän demokratian eduista diktatuuria vastaan. Nyt ajattelin vielä sanoa sanasen diktatuurin haitoista.

Demokratiassa on vikansa, mutta diktatuuri harvemmin voi olla demokratiaa parempi järjestelmä siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ole olemassa sellaista ryhmää diktatuurin hallitsijoita, joka kykenisi hallitsemaan yleensä viisaasti, myötätuntoisesti ja pitkäjänteisesti omat etunsa unohtaen. Diktatuurin hallitsijaryhmä voi itse kokea olevansa yhteiskunnallista ja moraalista eliittiä, mutta ei se ole.

Miten jouluni meni Herran vuonna 2018

Olin joku viikko aikaisemmin osallistunut yhdistykseni väen kanssa erityisryhmän kirkkotapahtumaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän kirkossa.

Ja viime viikon perjantaina oli pidetty veljeni kotona "esijoulu", kun kokoonnuttiin "samilaisille" syömään ja viettämään aikaa. Paikalle tuli silloin myös äidinpuoleinen serkkutyttöni K.

Mutta jouluaattoa edeltävänä yönä en meinannut saada unen päästä kiinni. Ja silmäpussini olivatkin sitten sen mukaiset. Kissa Karvinen olisi voinut sanoa: "Huh, noita silmiä! Kävisit aikaisemmin nukkumaan." (Lähes kymmeniä vuosia sitten olin 17 vuotta itseäni nuoremmalle pienimmälle pikkuveljelleni Joonakselle tavannut lukea kaikki mahdolliset Karvis-sarjakuvat, jotka kirjastosta löysin.)

Tarpeeksi monta torkkuherätystä kärsittyäni päätin soittaa vanhemmalle pikkuveljelleni Samille. Ensin puheeni taisi olla jonkinlaista jokeltelua. Yritin sitten keskittyä, ja herätä, jotta puheeni olisi ymmärrettävää.

Välillä jouluisin on toimittajakollegani Ritva käyttänyt minua veljeni luona. Ja vienyt sieltä myös takaisin kotiini. Tämä on johtunut siitä, että olen auttanut häntä tietokoneasioissa. Ritvalla on kannettavassa tietokoneessaan Linux, jonka olen siihen asentanut. Hän on siihen hyvin tyytyväinen.

Vuosi sittenkin Ritva oli kuljettanut minua jouluaattona. Tällä kertaa hän oli kuitenkin lomailemassa Espanjassa. Ystäväsiivoojani Virpi olisi mielellään lainannut tutultaan auton kuljettaakseen minua, mutta hän ei onnistunut saamaan autoa lainaksi.

Mahdollisuudesta käyttää bussia päästäkseni veljeni luokse ja myös sieltä takaisin sain tietää vasta viime viikon perjantaina. Jouluaattona siis bussit kulkivat näillä seuduin sunnuntaiaukiolojen mukaan.

Huolimatta huonosti nukutusta yöstä matka veljeni ja hänen perheensä luokse lähi-Espooseen meni mukavasti ilman kummitusoloja. Olin ennen kotoani lähtöä laittanut Samille tekstiviestitse tiedon saapumisestani paikalle pian kahden jälkeen. Ja kuten puhelimessakin oli jo asiasta mainittu, niin Sami kertoi ollessani matkalla lähettämässään vastausviestissä olevansa hakemassa tytärpuoltaan Qiqiä ja pienemmän pikkuveljeni Joonaksen koiraa Johnnya, josta olen perinteisesti käyttänyt nimitystä ihmissyöjäkoira.

Johnny vierastaa miehiä ja lapsia ja suhtautuu suojelevaisesti naisiin. Hän on pelastuskoira Viipurista ja huonosti pentuna sosiaalistettu. Olin aikoinaan itsekin hoitanut häntä, mutta kerran erehdyin hätistämään hänet yöllä sängystäni, ja siitä hän sai syyn vierastaa minua aikaisempaa enemmän. Sen jälkeen ei ollut enää mahdollista minulle hänen hoitamisensa. Se on sääli, sillä pidän periaatteessa koirista.

Viime aikoina Johnny on ollut em. suhteessa jo vähän rauhoittumaan päin.

Toki tieto Johnnyn paikalle tulosta hieman jännitti, mutta ymmärrän kyllä, ettei Qiqi voinut jättää häntä olemaan vaikka kuinka pitkää aikaa yksin asunnossa.

Saavuin "samilaisille". Oli kymmenisen astetta pakkasta, eikä kukaan tullut avaamaan ovea. Tiesin kyllä väkeä olevan paikalla, koska kinkku oli tietojeni mukaan jo uunissa ja koska sisältä näkyi valoa. Soitin sitten Samin vaimolle Weille kertoakseni olevani oven takana. Hän oli ollut perheen lapsen kanssa yläkerrassa, jonne ei ollut kuullut ovikellon soittoa. Parin minuutin kuluttua hän tuli avaamaan oven.

Jossain vaiheessa paikalle saapuivat myös Sami, Qiqi – ja Johnny. Johnnylla oli kuonokoppa, mikä selvästi häiritsi häntä. Mutta jotta kaikki paikalla olivat voisivat kokea olonsa rennoiksi, oli parempi, että hänellä oli kuonokoppa.

Illan aikana Johnny aina välillä hieman murisi minulle, Samille tai lapselle. Qiqiin hän suhtautui enemmän tai vähemmän palvoen.

Joonas on erinomainen koirankasvattaja. Ilman hänen johdonmukaista otettaan Johnnysta olisi tullut vielä huonompi koira.

Joonas ja hänen vaimonsa Jessika eivät päässeet viettämään joulua tänä vuonna kanssamme, mikä on sääli.

Jos ketään kiinnostaa, niin Wei, Qiqi ja Jessika ovat kiinalaisia.

Johnny muuten ei ole kaksikielinen. Hän ei ymmärrä juurikaan kiinaa.

Samin ja Wein lapsi taas on kaksikielinen.

Sami antoi minulle heti alkuun mukillisen mainiota alkoholipitoista glögiä. Sain myös mukillisen kahvia, ja nautin aluksi myös juustokakkua ja omenahillolla varustettuja "hakaristitorttuja", kuten ruotsalaiset sanoisivat. Lapsi oli ollut mukana leipomassa herkkuja.

Myöhemmin Sami antoi minulle tölkillisen Nokian panimon Keisari pils -olutta. Olut oli sopivan maukas. Koska en välitä sellaisesta asiasta kuin väljähtyminen, nautin samaa olutta tuntien ajan.

Sami oli laittanut Bluetooth-kaiuttimisesta soimaan instrumentaaliversioita joululauluista. Kaiutin sijaitsi ruokapöydällä.

Kinkun kypsyminen kesti hyvän aikaa. Lopulta se oli otettu uunista ulos vetäytymään.

Ennen ruokailuun ryhtymistä jaettiin lahjat. Kun lapsi oli siskonsa kanssa yläkerrassa, niin Sami huuteli lapselle, että joulupukki oli käynyt ovella. Ja lapsi ryntäsi alakertaan.

Lapsi sai luonnollisesti varsin runsaasti lahjoja. Itse olin ostanut hänelle paketin legoja. Kyseessä oli lääkintähelikopteri. Hän ryhtyi heti kasaamaan sitä. Qiqi auttoi pyynnöstä häntä siinä.

Itse sain joululahjaksi "kuitutyynyn", tyynyliinan ja rasiallisen Pandan Juhlapöydän konvehteja.

Olin muuten jo viikkoja aikaisemmin saanut kummeiltani, Karilta ja Seijalta, joululahjaksi rasiallisen Fazerin Wiener nougat -konvehteja, jonka olin syönyt putkeen yhtä konvehtia lukuunottamatta, joka oli unohtunut pöydälle. Tämä on aika hyvin diabeetikolta. Laitan konvehdit aina pakkaseen. Tykkään syödä pakastettua suklaata, varsinkin Fazerin Wiener nougata. Kari ja Seija ostavat minulle nykyään saman lahjan joka joulu. Tänä vuonna en ole ostanut itse itselleni rasiallista kertaakaan.

Ruokailuun ryhtyminen osittain viivästyi, koska Samin leikattua joitakin siivuja kinkusta kävi ilmi, ettei se ollutkaan joka paikasta vielä täysin kypsää. Hän laittoi sen takaisin uuniin. Minä ja Wei maistelimme kyllä kinkkua jo pikkaisen. Ja söimme sienisalaattia.

Kun kinkku lopulta lopullisesti valmistui, tuotiin kaikki ruoka-aines pöytään. Oli myös rosollia, perunaa, kahta eri lohta, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, sienisalaattia ja mätiä. Otin ensimmäisenä perunaa, ja kävi ilmi, ettei se ollut ehtinyt kypsyä uunissa tarpeeksi. Joten olin ainoa, joka aluksi söi perunaa. Muut söivät myöhemmin täysin kypsää perunaa.

Kinkku oli kyllä hyvää. Ja voidaan sanoa, että perunaa lukuun ottamatta kaikki oli hyvää.

Sami oli myöskin antanut minulle kyytipojaksi lasillisen punaista alkoholijuomaa, joka saattoi olla jonkinlaista lonkeroa. Huomasin, että Keisari pils sopi sitä paremmin joulun ruokajuomaksi, vaikka punainen juomakin oli hyvää.

Huolimatta väsymyksestäni nautin "samilaisilla" olosta.

Kun lähdin ennen iltakahdeksaa bussipysäkille, Sami lähti mukaan saattamaan Johnnyn kanssa. Johnnylla ei ollut nyt kuonokoppaa. Mutta ihan hyvin hän käyttäytyi, kun odottelimme bussiani viiden minuutin ajan pysäkillä.

Kotimatka meni ihan mukavasti. Ei ollut edelleenkään kummitusoloja. Mikään muu ei hengittänyt niskaan kuin valtionsyyttäjänvirasto.

Ei muuten ollut bussissa sen enempää meno- kuin paluumatkallakaan paljoa väkeä.

Päästyäni kotiin alkoi nk. sähköpostijuopottelu. Siinä on kyse siitä, että kukin osallistuja ryypiskelee haluamiaan erilaisia oluita omassa kodissaan, ja on halutessaan yhteydessä verkoitse muihin tapahtumaan osallistujiin. Tällä kertaa päivitin wanhan kaverini Sarin kanssa tiedot juomistamme Facebook-seinälleni.

Minulla meni kolmen olueni nauttimiseen lähes neljä tuntia. Lopulta tapahtuma päättyi, ja rupesin katsomaan televisiosta Ridiculousness-ohjelmaa. Tällä kertaa jaksot olivat sellaisia, joita en muistanut aikaisemmin nähneeni, joten seurasin ohjelmaa oikein mielelläni. Tosin silmät alkoivat painua huonosta nukkumisesta sekä alkoholin käytöstä johtuen. Tämä oli sääli. Meninkin suhteellisen aikaisin pehkuihin, vaikka en oikein olisi halunnut.

Periaatteessa vierastan joulua siitä syystä, että se pistää viikkokalenterini sekaisin. Ja joulu merkitsee minulle sitäkin ikävää, että en pääse useampaan päivään yhdistykseeni. Mutta onneksi jouluaatto meni hyvin.

Ymmärrän silti, että työllisille ylimääräisillä lomapäivillä on yleensä myönteistä merkitystä.

Joulussa on kannaltani myös se huono puoli, että jouluna tapaa lihoa. Koska syö joulunpyhien aikana jonkin verran tavallista enemmän ja liikkuu jonkin verran tavallista vähemmän.

Ostin muuten jouluksi myös rasiallisen Oivariinia. Pitäähän sitä edes joskus saada veren kolesteroliarvot vituralleen. Edes jouluna.

PS. En havainnut seuraamiltani tv-kanavilta tulleen ainuttakaan Jeesus-elokuvaa jouluaaton ja joulupäivän aikaan. Ihme persenaamoja näillä kanavilla päättäjinä!

On Herran vuoden 2018 Jeesuksen syntymäjuhla, tai se on huomenna siis

Ennen joulua olin mukana erityisryhmän jumalanpalveluksessa ja sitä seuranneessa kahvitus- ja lauleluhetkessä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän kirkossa.

Jumalanpalveluksessa huomasin varsin selvästi, että tosiasiallisesta uskonnottomuudestani huolimatta toinen jalkani on vakaasti kiinni kristinuskossa.

Mutta sääli, että kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin Jeesus oikeasti syntyi. Ja siitä huolimatta huomenna on hänen syntymäjuhlapäivänsä.

Lisäksi minua ottaa päähän se, ettei kristillinen ajanlasku tunne vuotta nolla. Nimittäin Jeesuksen oletetusta syntymävuodesta luetut vuosiluvut kehitti ja otti käyttöön Dionysius Exiguus 500-luvulla jKr. Mutta siihen aikaan oli länsimaissa käytössä vielä roomalainen numerojärjestelmä, joka ei tuntenut nollaa, joten kristillisen ajanlaskun kehittäjä ei osannut ottaa vuoden nolla tarvetta ajanlaskujärjestelmässään huomioon. 1100-luvulla intialainen numerojärjestelmä, joka siis tuntee nollan, alkoi tulla Euroopassa tunnetuksi. Tosin vasta 1400-luvulla kirjapainotaidon ansiosta intialaisten numeroiden käyttö maanosassamme yleistyi.

Mutta hienoa on se, että ainakin täällä Vantaalla näemmä saadaan valkoinen joulu. (Saadaan luultavasti muuallakin.)

Hyvää Jeesuksen syntymäjuhlaa kaikille!

Uneni minusta kolmantena sutena

Näin jokin aika sitten jonkin verran erikoista unta. Siinä oli ennen minua eräs ihminen tullut valituksi ensimmäiseksi sudeksi. Ja pian tämän jälkeen hänen tilalleen valittiin toinen susi. Ja lopulta asiasta päättävät tulivat minun luokseni ilmoittaakseen, että minut on valittu kolmanneksi sudeksi.

Toivoin unessa, että saisin pitää susiuteni pitemmän aikaa kuin kaksi edellistä.

Uneni todennäköisesti jollakin lailla liittyy siihen, että olin lukenut Norman Ohlerin natsi-Saksan, sen asevoimien ja maan diktaattorin Adolf Hitlerin huumeidenkäyttöä käsittelevän suhteellisen uraauurtavan tietoteoksen Hitlerin tabut, josta sitten julkaisin tässä blogissani kirja-arvionkin. Sekä siihen, että vasta äsken olin saanut tietää, että Hitler nimitti itseään sudeksi.

Uni liittyy siihenkin, että olin telkkarista juuri katsonut dokumentin Hitlerin päämajoista, joiden nimissä esiintyy sana "susi".

Mutta jos minä olen kolmas susi, niin oliko Hitler sitten ensimmäinen vaiko toinen susi?

Joka tapauksessa on jotenkin järkyttävää, että Hitler tulee tällä tavoin valepuvussa uniini.

Uneni kristallikallon valtakunnasta

Noin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Kuljin melko vaikeakulkuisessa ja vaarallisessa maastossa. Lopulta törmäsin kolmeen- neljäänkymmeneen moottoripyöräilijään, jotka pitivät taukoa metsän siimeksessä. Erikoista näissä moottoripyöräilijöissä oli se, että heillä oli normaalin pään paikalla sinertävä kristallista tehty kallo, joka loisti. En pitänyt heitä kuitenkaan minkäänlaisena uhkana. Ajattelin, että nyt olen jo lähellä sitä mihin olen ollut menossa.

I PS. George Lucas ja Steven Spielberg raiskasivat Indiana Jonesin. Tässä aiheesta vielä tarkemmin, mutta englannin kielellä.

II PS. Taisin nähdä samana yönä sellaistakin unta, jossa villikoirat ja muut metsän eläimet ajoivat minua takaa ja kävivät kimppuuni. Minulla oli onneksi veitsi, jolla yksi kerrallaan haavoitin ja tapoin elukoita. Ei oikein eläintenystävälle sopiva uni.

Vastallista ŝuismia nyt internetissä!

Jos jokin mediasisältöjä tuottava taho valikoi osan totuudesta julkaistavaksi ja jos se vielä painottaa asioita tuottaakseen halutun vaikutuksen jonkin toisen asian vahingoksi ja jos se vielä samalla esittää olevansa neutraali media, niin tällaista mediaa kutsutaan vastuulliseksi mediaksi.

Mutta nyt meillä ihmisillä on vaihtoehtoja. Ei tarvitse luottaa enää pelkästään Ylen ja vastaavien tahojen Vastuullista journalismia -merkkiin, vaan on olemassa myös yksi uusi vastaavanlainen merkki.

Kyse on vastallisesta vai oliko se vihdallisesta ŝuismista. "Ŝuismi" tulee esperanton kielen sanasta ŝuo, joka tarkoittaa kenkää. Ja sanan "vasta" sinä jo tiennetkin. Ja vastaavan sanan "vihta".

Niin vastuullisia kirjoittajia ja journalisteja ei olekaan muualla kuin siellä, missä näkyy sinisenoloinen Vastallista ŝuismia -merkki. Olet vapaa käyttämään sitä sen kokoisena kuin haluat. Kunhan muistat kunnioittaa totuutta, mitä tahansa sitten julkaisetkin.

Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa!

Kaikilla omilla sivustoillani komeilee nyt Vastallista ŝuismia -merkki. Suomenkielisissä blogeissani se näkyy työpöytäversioissa. Mobiililaitteella katsoessa joutuu siis erikseen avaamaan sivuston työpöytäversiona nähdäkseen kuvan.

Suurempikokoisena löydät sen nettisivujeni yhteyteen perustamaltani sivulta Hyvää, kuohkeaa ŝuismia. Minulla on sellainen periaate ollut tähän päivään asti, että blogijulkaisuihini en sisällytä kuvamateriaalia, joten en sisällytä hyvää merkkiä tähänkään blogimerkintääni.

Kiitoksia joka tapauksessa mielenkiinnostanne tuotteitamme kohtaan!

Ei-rasistien kannattaa käyttää isänmaallisia symboleita

Kyse on orwellilaisesti nimetystä uusnatsien vuoden 2018 itsenäisyyspäivän "Kohti vapautta" -kulkueesta. Uuden Suomen uutisartikkelin mukaan kirjailija Juha Itkonen on lausunut siitä tällaista:

Haluan Suomeni takaisin. Haluan siniristilippuni, haluan leijonavaakunani, palauttakaa ne välittömästi minulle ja meille kaikille, sillä ne on tarkoitettu yhteiseen käyttöön – ei porukalle, joka on valmis marssimaan ihan toisenlaisten lippujen alla. Jo riittää. Jo todellakin riittää. Jättäkää isänmaamme rauhaan

Olen samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että niiden ihmisten, jotka eivät ole rasisteja (ja diktatuurin kannattajia), kannattaa temmata itselleen isänmaallisten symbolien käyttö. Miten tämä sitten tapahtuu? Yksinkertaisesti käyttämällä itse niitä elämässään. Jos ei tätä tee, auttaa rasisteja.

Uusnatsien "Kohti vapautta" -kulkue

Itsenäisyyspäivämme 6.12. tuli ja meni tänä Herran vuonna 2018.

Kuulin, että uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen Suomen osasto olisi pitänyt "Kohti vapautta" -nimisen mielenosoituskulkueen tuolloin.

Mielestäni on hyvä, että pitävät omansa sen sijaan, että he kaikki tuppaantuisivat heitä itseään isänmaallisempien ihmisten joukkoon 612-kulkueeseen.

Mutta uusnatsien kulkueen nimi "Kohti vapautta" ei minua oikein sytytä. Toki nimi olisi hyvä ja kannatettava, mutta vain sellaisen mielenosoituskulkueen nimenä, jossa oikeasti kannatettaisiin vapautta esim. liberalismin tapaan.

"Kohti vapautta" uusnatsien kulkueen nimenä kuulostaa samalta kuin Saksan demokraattinen tasavalta Itä-Saksan virallisena nimenä, Neuvostoliitto Neuvostoliiton nimenä tai "rauhan uskonto" islamin nimityksenä. Vähän kuin Joseph Goebbels tai Sergei Lavrov päästäisivät ääniä suustaan.

Uusnatseja edeltäneet alkuperäiset wanhat kansallissosialistit perustivat Saksassa vuonna 1933 Adolf Hitlerin johdolla totalitaristisen ja hyvin rasistisen diktatuurin, joka kumosi ihmisten perusvapaudet ja yritti lopulta tuhota Euroopan juutalaiset ja romanit sukupuuttoon. Lisäksi maa kävi hyökkäyssotia, joissa se ei kunnioittanut sodankäynnin sääntöjä.

Saksan demokraattinen tasavalta taas kannatti marxismileninismiä, joka on kansallissosialismin tapaan verinen totalitarismia kannattava poliittinen ideologia. "Demokraattinen" luki maan nimessä juuri siitä syystä, että piti uskotella ihmisille maan olevan demokraattinen.

Neuvostoliitto taas oli aito ja alkuperäinen marxismileninismin synnyinmaa. Maan alkutaipaleilla, kun se oli vielä neuvosto-Venäjä, aluksi hallitseva kommunistinen puolue ei kannattanut diktatuuria. Maan poliittinen järjestelmä perustui työläisten ja sotilaiden neuvostoihin. Mutta kävi sitten kuitenkin niin, että kilpailevat poliittiset puolueet kiellettiin ja perustettiin totalitaristinen diktatuuri. Neuvostot lakkautettiin vapaina yksiköinä ja liitettiin osaksi valtio-puolue-apparaattia. Siksi maan nimi oli Neuvostoliitto, koska sillä ei ollut mitään tekemistä enää työläisten ja sotilaiden neuvostojen kanssa.

Islamia muslimit ja jotkut länsimaiset islamin myötäjuoksijat, kuten tämä, nimittävät rauhan uskonnoksi. Tämä on outoa, sillä islam perustettiin olemaan nimen omaan sotilaallis-poliittis-uskonnollinen liike, jonka tehtävä oli valloittaa miekalla maailma islamille. Ja niin sadan vuoden aikana muslimit valloittivatkin miekalla islamille käsittämättömän laajan alueen aina Pyreneiden niemimaalta Intiaan. Uskonnon doktriiniin kuuluu pakkokäännyttäminen. Islamissa nimitys "rauhan uskonto" viittaa siihen, että "rauha" vallitsee sitten, kun koko maailma on miekan avulla valloitettu islamille.

Kirja-arvio: Norman Ohler: Hitlerin tabut

Kansallissosialistisen Saksan (1933-1945) asevoimat käytti huumeita. Saksan kansa suosi huumeita. Ja maata johti sen "armoitettu" Führer Adolf Hitler, joka ryhtyi itsekin jossakin vaiheessa käyttämään huumeita.

Aikaisemmin ei kukaan ollut keksinyt, että voisi kirjoittaa kirjan tai tehdä tutkimuksen natsi-Saksan tärkeästä suhteesta huumeidenkäyttöön. Saksalainen kirjailija Norman Ohler kuitenkin sen lopulta teki, ja siksi hänen kirjoittamaansa vuonna 2015 ilmestynyttä kirjaansa Der totale Rausch voi pitää suorastaan käänteentekevänä. Suomeksi kirja ilmestyi seuraavana vuonna nimellä Hitlerin tabut.

Adolf Hitler oli muuten 1930-luvulla ikäistään nuoremman oloinen mies. Ja sitten huumeisiin.

Saksalaiset eivät keksineet metamfetamiinia, joka on amfetamiinijohdannainen, mutta Saksassa aine syntetisoitiin vuonna 1934, ja aineelle annettiin kauppanimi Pervitin. Aineen piti olla suhteellisen vaaraton, mutta aluksi ei tosiaankaan ollut tiedossa aineen käytön kaikkia haittatekijöitä. Pervitinistä se kaikki alkoi. Norman Ohler kertoo kirjassaan kaiken alusta alkaen.

Hitlerin tabut on todella mielenkiintoista luettavaa, vaikka kaikki hauskuus kirjassa tulee vain siitä, että kerrotaan tosiasioita.

Tässä välissä voisin kertoa, että kirja-arvioni sisältää jonkin verran juonipaljastuksia. Jos ne eivät haittaa, niin ehkä sinun kannattaa jatkaa lukemista.

Pervitin levisi lyhyessä ajassa tavallisen kansan käyttöön. Ja aineesta kiinnostui myös Saksan asevoimat. Pervitinin piti auttaa sotilasta taistelemaan ilman väsymystä pitempiä aikoja putkeen kuin normaalisti, ja peräänantamattomasti.

Virallinen kansallissosialistinen Saksa suositteli suhteellista raittiutta, mutta käytännössä tämä ei koskenut Pervitinin käyttöä. Saksan lääkintöhallituksen johtaja yritti hyvällä tahdollaan rajoittaa Pervitinin saatavuutta, mutta kukaan ei hänen ohjeistuksiaan ottanut onkeensa. Pervitinistä oli tullut jo liian suosittua.

Vuoden 1939 elokuussa kaksi diktatuuria, natsi-Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, josta on myöhemmin maiden ulkoministereiden mukaan käytetty nimitystä Molotovin-Ribbentropin sopimus. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa sopijat jakoivat välissään olleita maita osaksi omia etupiirejään, joiden suhteen ne saivat menetellä, miten halusivat. Lisäpöytäkirjassa Puolan alue jaettiin osapuolten kesken.

Niinpä natsi-Saksa aloitti syyskuun ensimmäisenä päivänä Herran vuonna 1939 sodan Puolaa vastaan läntisestä Saksasta, Itä-Preussista ja Tshekkoslovakiasta. Neuvostoliitolla oli ensin tekemistä Japanin joukkojen lyömisessä, mutta kun se oli saatu tehtyä, hyökkäsi myös Neuvostoliitto Puolaan syyskuun 17. päivänä. Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska julistivat sodan natsi-Saksalle, mutta unohtivat julistaa sodan toiselle hyökkääjistä. Salaisen lisäpöytäkirjan järjestyksessä toinen uhri oli muuten Suomi, jonne Neuvostoliitto hyökkäsi marraskuun 30. päivä aloittaen näin Talvisodan. Ja hyvänä sopimuskumppanina Saksa yritti estää Italian hävittäjälentokonetoimitukset Suomeen. Mutta jätetään Suomi toistaiseksi pois tästä kirjoituksesta.

Puolan sotaretkellä Saksan asevoimien sotilaat eivät olleet vielä järjestään Pervitinin vaikutuksen alaisia. Eivätkä myöskään seuraavan vuoden 1940 huhtikuussa, jolloin ne hyökkäsivät Tanskaan ja Norjaan.

Toisin oli kuitenkin jo toukokuussa. Silloin Saksa hyökkäsi Ranskaan ja Benelux-maihin. Asevoimien toimijat, niin alemmat sotilasjohtajat kuin ylemmätkin, jakoivat sotilaille Pervitiniä kuin karkkia. Lääkintähuolto oli myös mukana juonessa.

Saksan asevoimien ylijohto oli suunnitellut suorastaan järjettömän uskaliaan suunnitelman sodan voittamiseksi. Sen sijaan että oltaisiin hyökätty suoraan Ranskan massiivista ja varmasti tehokasta linnoiteketjua Maginot-linjaa vastaan tai hyökätty pohjoisempaa Belgian ja Alankomaitten kautta kiertäen, päätettiin hyökätä Maginot-linja pikkaisen kiertäen vuoristoisen ja metsäisen, erittäin vaikeakulkuisen alueen kautta Ranskaan.

Saksan joukkojen keskitys rajan pinnassa meni alussa pieleen, mutta kun siitä vaikeudesta oli päästy eroon, hyökkäys alkoi. Ja eteneminen. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan sellaista etenemisen vauhtia. Ei olisi ollut kovinkaan vaikeaa pysäyttää koko Saksan sotakoneistoa sopivasti sijoitelluilla joukoilla, mutta länsivalloilla ei ollut tarpeeksi joukkoja juuri tällä alueella. Eikä yksikään tiedustelukone tehnyt ajoissa havintoa rynnistävistä teutoneista, jotta oltaisiin saatu varoitus ajoissa.

Tässä hyökkäyksessä joutui kunnolla koetukseen saksalaisten uusi salamasotadoktriini, jossa on kyse siitä, että hyökätään vastustajan syvyyteen ilmavoimien tuella ja saarretaan vihollinen ja pidetään aloite itsellä. Saksalaiset toimivat lännen sotaretkellä juuri näin.

Ja siinä auttoi Pervitin paljon. Saksalaiset kykenivät etenemään huomattavan nopeasti, koska juuri yhdenkään saksalaissotilaan ei tarvinnut nukkua aluksi, eivätkä saksalaiset sotilaat myöskään kokeneet sen ansiosta fyysistä uupumusta. Ranskalaiset ja brittiläiset joukot saivat yhä uudestaan huomata, että saksalaiset olivat juuri siellä, missä heidän ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla.

Ohlerin mielestä Hitler tuli hieman mustasukkaiseksi kenraalien oma-aloitteisuuteen perustuvasta menestyksestä taistelukentillä ja siksi määräsi Saksan panssarikiilat pysähtymään juuri ennen kuin ne olisivat päässeet perääntyneiden brittien, ranskalaisten ja belgialaisten asemien kimppuun Dunkerquessa. Hitler päätti temmata aloitteen käsiinsä ja tuki vanhan kaverinsa, morfiiniin tykästyneen Luftwaffen, Saksan ilmavoimien, komentajan Hermann Göringin ehdotusta tuhota ilmavoimien avulla vihollinen. Toki Luftwaffe sai aikaan paljon tuhoa, mutta vihollisen pääosaa se ei kyennyt silti tuhoamaan. Tehtävä jäi suorittamatta, ja siitä huolimatta Hitler päätti luottaa kaveriinsa jatkossakin. Mutta Hitlerin yllättävän päätöksen vuoksi 26.5.–4.6. Herran vuonna 1940 liittoutuneet onnistuivat evakuoimaan järjettömän määrän erilaisia vesialuksia avulla 338.000 sotilasta Englannin kanaalin ylitse turvaan. Joten sota ei loppunut tähän.

Operaatio Barbarossa eli idän sotaretki Neuvostoliittoa vastaan alkoi 22.6.1941, koska Hitler oli päättänyt pettää parhaan ystävänsä, Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin. Stalin ei ollut uskonut hyökkäyksen tulevan tuolloin, koska Saksan asevoimat ei ollut hankkinut joukoilleen tarvittavaa määrää talvivarusteita. Tämä ei johtunut suinkaan Hitlerin ovelasta juonesta, vaan siitä, että mies uskoi sotaretken olevan ohi jo jouluun mennessä.

Tällä pitkäkestoisella sotaretkellä Pervitinistä ei ollut aivan samaa hyötyä kuin oli ollut lännen sotaretkellä. Pervitin tosin auttoi kestämään rasituksia pitempään ja antoi ylimääräistä itseluottamusta sotilaille, mutta joskus oli univelka kuitenkin nukuttava pois. Pervitin silti kuitenkin joskus aivan tarpeellisissa tilanteissa toi myös hyötyä, jos ilman sitä sotilas olisi jäänyt marssimisen sijaan lumeen kuolemaan. Kuten oli käydä monen saksalaisen sotilaan, kun Stalin oli määrännyt vastahyökkäyksen Moskovan edustalla vuoden 1941 joulukuussa. Saksan joukot melkein lakosivat lumisille lakeuksille, mutta eivät aivan tuhoutuneet. Ehkä suuri ansio tässä oli Pervitinillä.

Voimme myös sanoa, että Pervitinillä todennäköisesti on kyseenalainen ansio siinä, että se helpotti saksalaisten sotilaiden sotarikosten tekoa. Kun Pervitinin ansiosta sotilas koki euforiaa ja koki olevansa voittamaton, niin oli kenties helpompi murhata juutalaisnaisia ja -lapsia tai neuvostoliittolaissiviilejä tai sotavankeja kuin olisi ollut ilman Pervitiniä.

Palaan välillä Adolf Hitleriin. Ennen sotaa, vuonna 1936, hän aivan sattuman kaupalta oli tutustunut ruiskeiden antamisesta pitävään lääkäriin Theo Morelliin. Hitler ei todellakaan mielellään antanut lääkäreiden koskea itseään, ja Morell tekikin häneen unohtumattoman vaikutuksen parantamalla ruiskeillaan hänen vatsavaivansa, jotka oireet tosin saattoivat olla vain psykosomaattisia. Hitler oli jo alkanut epäillä, ettei hän kykenisi vaivojensa vuoksi täysipainoisesti hoitamaan valtionjohtajantointaan, hommaa, jota kukaan muu kuin Hitler itse ei hänen omasta mielestään kykenisi kunnolla hoitamaan. Ja niin Morellista tuli miehen henkilääkäri. Harvaan ihmiseen Hitler luotti jatkossa niin paljon kuin tähän.

Ja välillä palaan myös Suomeen. En tiedä, miten paljon Suomen puolustusvoimissa käytettiin sodan aikana Pervitiniä. Mutta Jukka Piipponen kertoo kirjassaan Sotavänrikki lentäjästä nimeltä Kustaa Kotsalo, joka pudottuaan kerran talvella vihollisen linjojen taakse lähti sivakoimaan takaisin omien puolelle päin suksilla. Vihollinen oli kuitenkin lähettänyt perään etsintäpartion. Mies ei olisi lopulta millään enää jaksanut jatkaa hiihtämistä, mutta nautti sitten mukanaan ollutta Pervitiniä, ja jo alkoi suksi sitten taas luistaa.

Morellin ensimmäinen ruiske Hitleriin koostui vain rypälesokerista ja vitamiineista. Mutta hän oli maailman hellin pistoksien antaja, ja Hitler tykkäsi. Ajan kanssa pistoksien laatu laajeni monenlaiseen. Mukana oli kaiken maailman douping-aineitakin.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Hitlerin vointi kerran heikkeni huomattavasti. Nyt kyseessä oli vakavampi asia, eli punatauti. Mutta mitäs hän eleli lähimmän henkilökuntansa ja vartijoiden kanssa siinä vaiheessa Itä-Preussiin keskelle soita ja metsää perustetussa tukikohdassa. Normaali rypälesokeri-vitamiini-ruiske ei nyt toiminutkaan, joten Morell joutui ensimmäistä kertaa turvautumaan huumeisiin. Hitler kykeni jo seuraavana päivänä ottamaan vastaan neuvonpidon kenraaliensa kanssa, ja Hitler oli ikikiitollinen.

Jopa Hitleriä hermostuneina tapaamaan tulleet kenraalitkin rupesivat ottamaan pistoksia Morellilta. Myös Hitlerin tyttöystävä Eva Braun rupesi ottamaan niitä, jotta pääsisi olemaan samalla aallonpituudella poikaystävänsä kanssa. Morell lääkitsi myös Hitlerin lähimpää henkilökuntaa.

Samalla kun Hitler sulki itsensä kemiallisen palomuurin sisälle, hänen arvostelukykynsä heikkeni. Samaan aikaan kun Stalin alkoi yhä enemmän antaa vastuuta kenraaleilleen, niin Hitler meni toiseen suuntaan ja alkoi yhä enemmän sekaantua sodanjohtoon, mistä oli Saksan sotakoneen toiminnalle kohtuuttomia seurauksia. Mutta kun Hitler oli diktaattori, niin ei häntä voinut kovin kiivaasti kenraalikaan vastustaa. Jos vastusti miehen sotilaallisia määräyksiä kovin paljon, niin tuli siirretyksi syrjään. Kuten kävi myös kenraali Mansteinillekin, jota Hitler kuitenkin periaatteessa arvosti.

Hitlerin sotilaallisesta diletantismista saattoi – ihan vahingossa – olla todellista hyötyäkin, kun suunniteltiin lännen sotaretkeä. Mutta Hitlerillä ei ollut yleisesikuntaupseerin koulutusta, joten hänen jatkuva puuttumisensa sodanjohdon yksityiskohtiin saattoi vain heikentää tilannetta Saksan kannalta.

Mutta lääkitys puri. Kun 1930-luvulla Hitler oli ollut ikäistään nuoremman oloinen, niin 1940-luvulla hänestä tuli lopulta ikäistään vanhemman oloinen. Eva Braun jossain vaiheessa arvosteli poikaystäväänsä tämän kumarasta ryhdistä, jolloin Hitler sanoi takkinsa taskussa olevan painavan avainnipun.

Theo Morell myös perusti mahtavan lääketeollisuusimperiumin käskyttämällä Führerin nimissä saksalaisia siviili- ja sotilasviranomaisia. Hänestä tuli omapäisten toimiensa ansiosta joksikin aikaa hyvin rikas. Hänen liiketoimensa olivat välillä myös vakava uhka Saksan asevoimien rautatie- ja maantiekuljetuksille. Lisäksi häntä ei liiemmälti haitannut, jos osa hänelle lähetetyistä rauhaskuljetuksista oli ehtinyt pilaantua sodan vuoksi matkan varrella. Niistä tehtiin kuitenkin lääkkeitä – Saksan kansalle – ja Hitlerille.

Morell myös koki suhteensa Hitleriin olevan sen verran vahvan, että uskalsi kieltäytyä suorasta määräyksestä, kun Saksan turvallisuusviranomaiset vaativat häntä yhdessä vaiheessa pitämään tiukkaa kirjaa Hitlerille antamastaan lääkityksestä.

Hitler ei halunnut tulla riippuvaiseksi yhdestä ainoasta huumeesta, joten henkilääkäri aina vaihteli reseptejään.

Adolf Hitler yritettiin murhata itse asiassa useamman kerran. Mutta ainoastaan yksi näistä yrityksistä melkein onnistui, nimittäin se mitä tapahtui vuonna 1944 heinäkuun 20. päivänä. Mutta jo ennen sitä Hitlerin jalat olivat alkaneet jatkuvan vapinan. Poissa oli myös se aika, jolloin mies kykeni pitämään oikeaa kättään Hitler-tervehdyksessä parhaimmillaan tuntien ajan.

Heinäkuun 20. päivän murhayritys heikensi Hitlerin kuuloa. Itse asiassa hänen korviensa tärykalvot puhkesivat. Ja pommin sirpaleita piti onkia hänen ihostaan. Puhumattakaan iskun aiheuttamista henkisistä vaurioista.

Iskun jälkeen Hitlerissä otti nyt vallan itsetuhoisen voimakas taipumus käyttää huumeita. Tosin sen verran täytyy Hitleriä "puolustaa", että hän otti sisäänsä vain sellaisia "lääkkeitä", jotka lääkäri määräsi. Aivan kuten Elvis Presleykin teki myöhemmin. Hitler oli saarnannut raittiutta Saksan kansalle, ja Elvis taas tuli osallistumaan Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin huumeidenvastaiseen kampanjaan. Tosin paljonko Morellilla oli tässä vaiheessa enää valinnanvaraa. Kun diktaattori vaati, niin hän sai.

Hitleriä vaivasi tässä vaiheessa jo kaikkien jäsenten itsepintainen vapina.

Eräs asiantuntijalääkäri tutki Hitlerin tämän murhayrityksen jälkeen. Asiaan liittyi se, että mies penslasi Hitlerin röörejä kokaiinipitoisella liuoksella. Potilas ei olisi halunnut lopettaa penslaamista ollenkaan, vaikka röörit oli lopulta todettu puhtaiksi. Lääkäri suostui jatkamaan hommaa vielä jonkin aikaa, sillä ehdolla, että Führer suostuisi täydelliseen lääkärintarkastukseen. Ja kokaiininhimossaan Hitler suostui jopa riisuutumaan alastomaksi lääkärin edessä, mikä oli häneltä vallan tavatonta.

Onnettoman huonona sotilasjohtajana Hitler vielä päätti, huomattuaan, ettei hän voi enää voittaa sotilaallisesti Neuvostoliittoa, että on aika suurhyökkäykselle vuoden 1944 kesäkuussa Ranskaan maihinnousun tehneitä länsiliittoutuneita vastaan. Hyökkäys tapahtui joulukuussa. Huono sää esti aluksi liittoutuneiden ilmaherruuden vaikutuksen alueella, ja liittoutuneilla oli laittaa saksalaisten joukkojen tulpaksi ainoastaan sittemmin kuuluisaksi tullut 101. maahanlaskudivisioona. Se jäi puolustamaan Bastognea, joka oli tärkeä liikenteellinen solmukohta. Puolustajilla ei ollut edes talvivaatteita, mutta he onnistuivat pitämään Bastognen. Koska saksalaiset eivät kyenneet valtaamaan liittoutuneiden polttoainevarastoja ja koska Luftwaffe ei kyennyt enää kovin tehokkaaseen operointiin, liittoutuneet löivät Saksan hyökkäysjoukot heti kun ilma oli seljennyt ja kun oli saatu uusia joukkoja ja kalustoa kuljetettua paikalle ja saatu myös huolto toimimaan.

Vuoden 1944 loppumetreillä liittoutuneet olivat onnistuneet melko tehokkaasti myöskin tuhoamaan Saksan lääketehtaat. Niinpä kun sota jatkui vuoden 1945 puolella, niin pikku hiljaa yksi toisensa jälkeen Hitlerin huumeet yksinkertaisesti loppuivat. Morell yritti haalia varastoja, mistä sai. Mutta lopulta kaikki tai melkein kaikki loppui. Ruiskumestari oli käyttänyt ruiskeisiinsa Saksan valtakunnan kuolemattomaan johtajaan Adolf Hitleriin näiden vuosien aikana yli kahdeksaakymmentä eri tuotetta.

Koska Hitler ei kokenut enää euforiaa, poissa oli myös miehen entinen sytyttävä olemus. Hän ei kyennyt enää vangitsemaan kuulijoittensa mielenkiintoa muusta kuin siitä syystä, että hän edelleen sattui olemaan Saksan diktaattori.

Koska Hitler ei saanut enää huumeita, hän siirtyi sokerin ystäväksi. Myöskin hänen hampaansa tippuivat pois. Tämä saattoi tietysti osaltaan johtua siirtymisestä sokeriin, mutta pääsyy lienee metamfetamiini. Mies laahasi jalkojaan perässään. Parhaimmillaan hän herätti sääliä läsnäolijoissa. Hänen aivojensa dopamiini- ja serotoniinitasot olivat aivan pielessä.

Theo Morell sai lopulta potkut, juuri ennen sodan loppua. Mihin Hitler olisikaan tarvinnut diileriä, joka ei kyennyt enää toimittamaan huumeita.

Hitlerin vuoden 1945 päätöksiin kuului myös käsky tuhota kokonaisuudessaan Saksan kansan tulevat elinmahdollisuudet. Tätä päätöstä oli onneksi miehen myötäjuoksijoiden hankala toteuttaa kyseisessä maailmantilanteessa.

Hitlerin lempiarkkitehti ja kansallissosialistisen Saksan varusteluministeri vuodesta 1942 Albert Speer väitti muistelmateoksessaan, että paitsi että hän olisi sabotoinut johtajansa käskyä Saksan kansan elinmahdollisuuksien tuhoamisesta, niin hän olisi myös mennyt Berliiniin Führer-bunkkeriin tapaamaan Hitleriä ja olisi tuolloin tunnustanut Hitlerille menetelleensä näin. Hitler ei kuitenkaan antanut teloittaa kaveria.

Norman Ohler vaatimattomasti kieltäytyy nimittämästä kirjaansa Hitlerin tabut tutkimukseksi. Kirjan lopussa seisoo kuitenkin varsin kunnioitettavanpaksuinen lähdeluettelo. Mies oli viihtynyt Theo Morellin työhön liittyvien arkistomateriaalien parissa.

Veikkaan, että kirja puolustaa paikkaansa tärkeänä, uutta tietoakin tuovana puheenvuorona. Ja tämä taitaa myös olla ensimmäinen tämän aiheen kokonaisesitys.

Luulen silti löytäneeni huonoa suomennoslaatua sieltä täältä kirjasta. Esim. epäilen, ettei Ohler kirjassaan puhu Saksan "puolustusvoimista". Luulisi, että mies olisi käyttänyt sen sijaan ilmaisua "asevoimat", varsinkin, kun mies ei suhtaudu erityisen myötämielisesti natsi-Saksaan.

Kirjan yksi päähenkilöistä, aikaisemmin varsin nuorekas Adolf Hitler, oli romahtanut psyykkisesti ja fyysisesti 1940-luvulla. Douping-aineiden ja huumeiden käyttönsä vuoksi. Mutta kun tietää Hitlerin rikosten suuruuden, niin ei oikeastaan käy häntä kauheasti surku...

PS. (myöhemmin saman vuorokauden sisällä): Ja kuten lukijakommentoijani huomautti, niin Wehrmacht on suomeksi puolustusvoimat. Eli saatan todellakin olla erehtynyt asiassa, ja Ohler onkin siinä tapauksessa käyttänyt saksankielisessä kirjassaan puolustusvoimia tarkoittavaa nimitystä. Oma mokani, kun sanakirjakin on keksitty.

...

II PS. 17.10.2020: Lienee asiallista pistää tähän linkki kirjoittamaani runoon Sudensuojelijanarkkari.

Ei tiedetä, onko Andalusiassa menestynyt Vox äärioikeistolainen vaiko pelkästään "äärioikeistolainen" puolue

Joitakin päiviä takaperin pidetyissa eteläespanjalaisen Andalusian vapaissa aluevaaleissa on "äärioikeistolainen" puolue nimeltä Vox napannut 12 paikkaa 109-paikkaisesta alueparlamentista. Puolueen äänisaalis oli ollut 10,9 prosenttia.

Pistin "äärioikeistolaisen" lainausmerkkeihin, koska sanalla voidaan nykyään tarkoittaa melkein mitä vain.

Yle ainakin valittaa vaalien tuloksesta tässä uutisartikkelissa. Mutta kun useinkaan ei tiedä, mitä nimitys oikeasti merkitsee. Tässäkään artikkelissa.

Siinä tuodaan esille Espanjan aikaisempi vuosikymmeniä kestänyt äärioikeistolainen ja (epämodernistinen) Francisco Francon ja kumppaneiden diktatuuri, joka sorti paitsi ihmisten demokraattisia oikeuksia niin myöskin vähemmistöetnisyyksiä kieltämällä näiden oman kielen puhumisen.

Diktaattorin kuoltua miehen itselleen valitsema seuraaja, kuningas Juan Carlos teki onneksi Francolle tempun siirtämällä maan demokratiaan.

Siteeraan tässä välissä ko. Ylen artikkelia pariin otteeseen:

Neljä vuotta sitten perustettu Vox on onnistunut kasvattamaan kannatustaan etenkin maahanmuuttokriittisillä puheillaan ja kovalla linjallaan Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin."

Islamia vastustava puolue haluaa luvattoman maahanmuuton kuriin ja se karkottaisi paperittomia siirtolaisia. Puolueen johtajat ovat Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tapaan kuvanneet maahanmuuttoa "invaasioksi".

Eivät nämä lainaukset osoita mitään natsismia tai vastaavaa Vox-puolueen aatteessa olevan. Islamin pyhää sotaa taas vastustavat kaikki liberaalitkin. Toki maahanmuuton kuvaaminen "invaasioksi" vähän särähtää korvaan. Mutta jos ja kun Espanjaan on suuntautunut myös laajaa laitonta maahanmuuttoa, niin toki sellaista pitää saada nimitettyä invaasioksi, jos haluaa. Espanja on espanjalaisten maa, ja he saavat toimia maahanmuuton suhteen miten haluavat.

Itse en kuitenkaan kannata joidenkin katalaanien kannattaman itsenäisyyshankkeen väkivaltaista tukahduttamista. Vaikka Espanja desentralisoitiin Francon jälkeen ja alueille suotiin laaja myös kulttuurinen itsehallinto, niin on jokaisen kansan oma asia, haluaako olla osa monikansallista liittovaltiota. Tämä oikeus on katalaaneillakin.

Tämä Ylenkin usein artikkelissaan harrastama käsitteiden leväperäinen käyttäminen johtunee halusta sotkea asioita orwellilaiseen tapaan. Se joka hallitsee kieltä, hallitsee ihmisten mieltä.

PS. Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa mahdollisesti omaperäisen blogimerkintäni Äärioikeistolaisuuden määrittelyä.

Mistä tuntee sananvapauden kannattajan

Sananvapauden kannattajan tuntee siitä, että hän sallii sananvapauden myös niille, jotka hänen mielestään ovat väärässä.

Tässä yhteydessä voisin siteerata Rosa Luxemburgia, yhtä harvoista suhteellisen hyvistä kommunisteista:

Sananvapaus on aina toisinajattelijan vapautta.

Ja:

Vain hallinnon jäsenille, vain Puolueen jäsenille tarkoitettu vapaus – vaikka heitä on melko paljon – ei ole vapautta ollenkaan.

Erikoinen uneni yksityisetsivänä olemisesta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin yksityisetsivä. Muut uneni yksityiskohdat ovat jääneet hieman hämäriksi, mutta yhdessä kohtaa sitä olin autossa kollegan kanssa, ja autossa oli myös ruumis. Mietin unessa, että alkaako tuo kohta haista.

Ja mikä riemukkainta, niin unessani oli mitä mukavin tunnelma.

Uneni olemisesta erinomainen sotilas

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin sotilas ja oli sota. En tiedä, minkämaalaisia minun puoleni oli. Vihollinen oli jonkin matkan päässä, ja meidän joukkomme oli määrä lyödä se. Olin sotilaana vihreä, ja olin ensin epävarma, että miten toimia tilanteessa. Mutta sitten ryntäsin matalana eteenpäin. Edessä jylläsi minua kohti syvässä liejussa brittisotilas, jolla oli käytössään klassinen Lee-Enfield -pulttilukkokivääri. Jostain syystä tilanteessa ei käytetty luoteja. Minun kiväärissäni oli kiinni pistin, mutta vihollissotilaan kiväärissä ei. Jonkin aikaa vääntelimme kiväärejämme toisiaan vasten, kunnes sain osuttua häneen muutaman kerran pistimellä.

Vihollinen lopulta antautui. Ja kas kummaa, myös sotilas, johon olin osunut pistimellä, oli edelleen suhteellisen vetreässä kunnossa.

Komentava upseeri sanoi minulle taistelun jälkeen, että olen todella erinomainen sotilas.

Taisi kuulua samaan unisikermään sellainenkin, että pestini sotilaana oli kestänyt kovin lyhyen aikaa. Ylläni oli vihreä ja omasta mielestäni varsin käytännöllinen sotilasunivormu, vaikka en enää ollutkaan osa tämän valtakunnan asevoimia. Ajattelin, että palautan univormuni seuraavana päivänä, jolloin otan käyttööni siivilivaatteet.

Mikä on konservatismi

Konservatismi on poliittinen ideologia. Se kunnioittaa uskontoa ja perinteitä ja varsinkin itselleen sopivanlaisia auktoriteetteja. Konservatismi suhtautuu kriittisesti ajatukseen ihmisestä pohjimmiltaan hyvänä olentona.

Aatteen nimeen liittyy se, että konservatismi pyrkii säilyttämään kaiken hyvän. Konservatismi hylkää vallankumouksen ja kannattaa vähittäisiä tolkullisena pidettäviä muutoksia olemassaolevan yhteiskunnan ja järjestelmän sisällä. Tämä voidaan esittää vastakohtaparilla:

evoluutio <> revoluutio

Joskus konservatiivit voivat myös pyrkiä palauttamaan aiemmin vallinnutta järjestelmää.

Toisaalta konservatiivit voivat esittää, että joskus on hyvä suostua uudistuksiin, jotta voi pelastaa mahdollisimman paljon hyvää yhteiskunnassa. Konservatiivisena voidaan myös pitää periaatetta, jonka mukaan politiikassa tulee aina pyrkiä siihen, ettei poliittisista päätöksistä seuraa tahattomasti mitään ikävää tai vahingollista.

Konservatismin mukaan vähäosaisista tulee pitää huolta. Toisaalta aatteen määritelmään ei kuulu se, missä määrin kunnollista ja tehokasta tämän huolenpidon tulee olla.

Konservatismia on ollut olemassa historian aikana monenlaista. Pahimmillaan kyseessä on äärivanhoillinen oppi, joka kieltää uskonnonvapauden, painaa vähäväkiset alas ja hallitsee pelolla. Toisaalta konservatismi voi myöskin olla sopusoinnussa demokraattisten arvojen kanssa.

Poliittisessa keskustelussa on aiheuttanut sekaannusta se, että 1930-luvulta alkaen on Yhdysvalloissa nimitetty liberalismiksi kaikenlaista suhteellista edistyksellisyyttä tai vasemmistolaisuutta. Maassa "konservatismi" ja "liberalismi" esitetään toistensa vastakohtina, mitä ne eivät alkuperäisen määritelmän mukaan ole (liberalismista olen julkaissut blogimerkinnän aikaisemmin).

...

PS. 28.6.2022: Olen myöhemmin julkaissut tästä tekstistä Lingua Franca Novan kielisen version.

Kiireeni vuoksi petin unessani sotilastoverini

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin jossain etelän maassa turistimatkalla. Ja kuten unessa usein sattuu, niin tässäkin unessa oli eräs järjetön asia, joka unessa kuitenkin vaikutti täysin tolkulliselta. Nimittäin unessani ao. maa käytti turisteja sotilaallisiin tehtäviin.

Ao. paikan turistien oli määrä piakkoin lähteä suorittamaan tehtävää. Minulla oli jokin kiireellinen asia, joka piti katsoa läpi, ja sen vuoksi myöhästyin sotilaskulkuneuvosta.

Muille turisteille kyseinen sotilastehtävä osoittautui rankaksi ja vaaralliseksi.

Kun turistit palasivat tukikohtaan, niin olin erittäin pahoillani. Tunsin pettäneeni sotilastoverini, kun useat näistä palasivat haavoittuneina tai ruumispussissa.

Ilmoitin esimiehelleni olevani valmis lähtemään mihin tahansa vastaavaan tehtävään, mutta tämä sanoi, että meillä ei taida olla enää miesvoimaa sellaisiin.

Ensimmäinen maailmansota päättyi yli sata vuotta sitten, ja Ylen rakastama nationalismi-aihe

11. marraskuuta Herran vuonna 2018 oli ensimmäisen maailmansodan päättymisen satavuotispäivä. Pariisissa satavuotisjuhlallisuudet jatkuivat valtiojohtajien rauhanfoorumilla. Yle julkaisi aiheeseen liittyen sen tyyliä kuvaavalla tavalla otsikoidun uutisartikkelin Macron ja Merkel tuomitsivat nationalismin rauhanfoorumissa. Artikkelissa sanotaan mm.:

Kolmipäiväisen rauhanfoorumin avanneet Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel tuomitsivat kansalliskiihkon.

Macron totesi nationalismin, rasismin, antisemitismin ja ääriajattelun uhkaavan maailman vakautta yhtä lailla kuin talouteen, ympäristöön ja siirtolaisuuteen liittyvät haasteet uhkaavat sitä.

Mielestäni ääri-ihmisten muuttoliike valtioiden rajojen yli tulisi tukahduttaa. Muuttoliikkeen rajoittaminen on kuitenkin vastoin EU:n epävirallista valtionuskontoa monikulturismia, joten en pidätä hengitystäni odotellessani tuota.

Oma mielipiteeni asiasta on, että rasismi, antisemitismi ja ääriajattelu uhkaavat maailman vakautta. Mutta nationalismi vain kiihkonationalismin muodossa. Ja ihan oikeinhan artikkelissa sanotaankin, että presidentti Macron ja pääministeri Merkel tuomitsivat kansalliskiihkon, eivät sinänsä nationalismia. Yle oli vain hieman vetänyt mutkat suoriksi otsikointia artikkelille tehdessään. Tiedetään, mikä on Ylen lempiaihe. Se on nationalismi ja sen kauheus.

Ylen sivuillaan usein harrastamasta kaiken nationalismin vastustamisesta sanoisin, että hullua olisi kieltää ukrainalaisia ajattelemasta, että he ovat Venäjän kansasta erillinen kansansa. Tai ollut kieltää vuonna 1804 haitilaisia itsenäistymästä Ranskasta sillä perusteella, että he eivät ole oma kansansa. Tai vaikka kieltää nykyäään Palestiinan arabeja muodostamasta omaa kansakuntaansa. (Palestiinan tapaus on kyllä sikäli kinkkinen, että jotta kiisteltyjen alueiden palestiinalaisten itsenäistyminen voisi tapahtua, niin heidän ja arabimaailman on ensin taattava Israelille turvalliset ja tunnustetut rajat.) Hullua olisi myös ajatella, että ei olisi haitannut yhtään, että virolaiset olisivat vaihtaneet kielensä venäjään ja sulautuneet isokokoisempaan kansanryhmään.

Yhtä hullua kuin vastustaa kaikkea nationalismia on vastustaa kaikkea sosialismia sillä perusteella, että Adolf Hitler ja Pol Pot olivat sosialisteja.

PS. Ylen rakastamaan nationalismi-aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa blogistani kirjoitukseni Antinationalisteista ja Heikko nationalismi ja vahva nationalismi. Jos haluat lukea nationalismin patologisemmasta muodosta, niin voit lukea kirjoitukseni Lempinatsini Oskar Schindler, kansanmurhan vaikeuttaja ja Ernst Jünger, demokratiaa vastustava kansalliskonservatiivi. Jälkimmäiseen kirjoitukseen liittyen mainitsen tässä vielä, että vaikka Ernst Jünger oli antidemokraatti, niin hän ei ollut antisemiitti, mitä taas natsit olivat.

Uskonnon merkityksestä

Kyllä minä ymmärrän ihmisten taipumuksen uskontoon. Uskonto auttaa ihmistä kestämään mahdottomissa tilanteissa. Minä ymmärrän ihmisten tuskan.

Ja samalla minun tulee ymmärtää myös oma janoni Suurta kertomusta kohtaan, vaikka uskonto on minusta pitkälle kulunut pois aikojen saatossa.

Entä jos valittamisen sijaan Suomessa olisi siivoojalla varaa käyttää palveluita?

Kokoomushenkisen Verkkouutiset-verkkosivuston sivuilla julkaistun uutisartikkelin mukaan Kokoomuksen kansanedustajan Elina Lepomäen mielestä suomalaisilla tulisi olla paremmat mahdollisuudet palvelujen hyödyntämiseen:

HS kirjoittaa kotitaloustyön taakasta. Entä jos valittamisen sijaan Suomessa olisi ihmisen varaa käyttää palveluita? Ravintolailtaa varten ei pitäisi säästää eikä insinöörin kannattaisi mankeloida lakanoita itse. Palvelutalous myös ekologinen tapa nostaa tuottavuutta!

Itse en täysin ymmärrä, miten palvelutalous pelkästään tässä auttaisi. Insinöörit eivät ole ainoita, jotka voisivat tarvita mankelointia. Ehdotankin, että taloudellisesti huonoimmassa asemassa olevien suomalaisten palkkoja nostataan riittävälle tasolle, jotta heilläkin olisi varaa siihen, mihin insinööreillä. Lastentarhojen työntekijät, siivoojat ja lähihoitajat olisivat iki-innoissaan, mikäli heillä olisi varaa ravintolailtoihin ja siivoajien palkkaamiseen kotejaan varten. Sitten kun meillä on palvelutalous.

Kirja-arvostelu: Robert Harris: Salaliitto

Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr.) oli roomalainen lakimies, kirjailija ja poliitikko. Hän oli erittäin taitava puhuja, ja vaikutti Rooman valtakunnan hallinnon korkeimmassa päättävässä elimessä senaatissa pitkään.

Cicero oli ensimmäinen senaattiin päässyt suvussaan. Siksi hän oli homo novus, ja vanhojen senaattorisukujen jäsenet suhtautuivat häneen kriittisesti. Hänellä oli erityisesti tämän vuoksi elämässään näytön paikka.

Cicero loi ensimaineensa lakimiehenä ja puhujana kolmannen orjasodan (73-71 eKr.) jälkeen vuonna 70 eKr. Silloin hän toimi syyttäjänä jutussa, jossa syytettynä oli Sisilian entinen maaherra Gaius Verres, jota saaren asukkaat olivat syyttäneet kohtuuttomasta riistosta. Verres joutui lähtemään maanpakoon Ciceron ansiosta.

Vaikka Verres oli roomalaiselta kantilta hirvittävä mäntti, niin hänen hyväkseen roomalaisten olisi täytynyt kuitenkin lukea se, että mies vahvisti saaren linnoituksia silloin, kun mannermaalla riehui kolmas orjasota (juuri se sota, jossa kuuluisa entinen gladiaattori Spartacus vaikutti).

Tasavallan aikaisessa Rooman valtakunnassa maan korkeimmat virkamiehet olivat kaksi konsulia. Cicero toimi konsulina vuoden 63 eKr. Virkakautensa aikana hän kukisti tasavaltaa uhanneen Catilinan salaliiton. Tämä on keskiössä englantilaisen kirjailijan Robert Harrisin vuonna 2009 ilmestyneessä historiallisessa romaanissa Salaliitto (suomennos ilmestyi vuotta myöhemmin).

Lucius Sergius Catilina oli hyvin rumaksi sanottu roomalainen poliitikko ja kyseisen salaliiton päätekijä. Hän kuului kansanomaiseen populaarien puolueeseen ja julisti radikaalia ohjelmaa harvainvallan lopettamisesta ja velkojen mitätöinnistä. Häntä kannattivat myös monet sotaveteraanit.

Cicero kuului optimaatteihin eli vanhan aristokratian kannattajiin, vaikka hän oli myös valmis uudistuksiin säilyttääkseen tasavallan eheänä.

Kirja on toinen osa Harrisin Ciceron elämää käsittelevässä kolmiosaisessa Rooma-kirjasarjassa. Osat voi lukea myös erillisinä kirjoina, kuten minä teen. Sarjan ensimmäinen osa oli ollut vuonna 2006 ilmestynyt Imperium ja kolmas osa on vuonna 2015 ilmestynyt Diktaattori.

Salaliitto-romaanissa tasavalta on vaarassa, ja laillisuuden puolella tähän asti ollut Cicero joutuu vakavasti pohtimaan sitä, mitä asioita on moraalista tai välttämätöntä tehdä tasavallan pelastamiseksi sen vihollisilta. Ja pelastaakseen oman henkensä.

Kirjassa myös annetaan pieni vihje siitä, mikä on voinut olla ensiaskel Marcus Antoniuksen vuosia myöhemmin selväksi käyneelle antipatialle Ciceroa kohtaan.

Kirjan kertojana toimii Ciceron orja ja sihteeri Tiro, mies, joka muuten keksi pikakirjoituksen, jotta hänen olisi helpompi saada kirjoitettua muistiin herransa merkittäviä puheita.

Robert Harris on kirjoittanut romaaninsa verevästi. Minun oli helppo uppoutua sen maailmaan, ja itse asiassa lukiessa sitä rupesin jopa miettimään, millaista elämäni olisi ollut Rooman senaatin jäsenenä kirjan kuvaamana aikana. Olisin ollut roomalaiselta kantilta katsoen ääripopulaari, mutta kuitenkin kyennyt olemaan yhteistyössä Ciceron kanssa. En olisi mennyt mukaan Catilinan salaliittoon.

Kirjassa ei ollut kerrassaan mitään vikaa. En paljasta kaikkea juonesta, vaikka tarpeeksi suuren osan siitä voi lukea ihan historiankirjoista.

Olin aikaisemmin lukenut Harrisilta ainoastaan Kolmannen valtakunnan salaisuuden, joka sijoittuu vaihtoehtohistoriaan, jossa natsi-Saksa oli voittanut toisen maailmansodan. (Jos ketään kiinnostaa, niin siinä on päähenkilönä SS:ään kuuluva poliisimies, jota alkaa kiinnostaa se, mihin kaikki juutalaiset ovat kadonneet.)

Ääriliikkeiden tasa-arvosta

Yksi syy siihen, miksi mainitsen natsismin blogissani niin usein, on se, että kannatan kaikkien ääriliikkeiden tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa.

Toinen tärkeä syy tälle on se, että jos puhuu islamista, niin voi saada valtionsyyttäjänviraston kimppuunsa. Olen katsonut, että natseista ja natsismista puhuminen on sikäli turvallisempaa.

Ja koska kannatan ääriliikkeiden tasa-arvoa, niin hassuttelen välillä puhumalla natsismista tai natseista samalla lailla halaten kuin jotkut oikeinajattelijat puhuvat islamista. Matkin oikein näitä ihannoijia.

Yhdysvaltain välivaaleissa kongressin edustajainhuoneeseen tuli valituksi kaksi uusnatsinaista

Yhdysvalloissa pidettiin viime viikon tiistaina 6.11. herran vuonna 2018 välivaalit. Minnesotassa ja Michiganissa valittiin kongressin alempaan kamariin edustajainhuoneeseen Yhdysvaltain ensimmäiset uusnatsinaiset, Heidi Flick ja Ilse Hagen. He kuuluvat Demokraattiseen puolueeseen, joka näissä vaaleissa onnistui valtaamaan edustajainhuoneeseen enemmistön.

– Presidentti Trumpista huolimatta maassamme on tervetulleesti lisääntynyt moninaisuus, toteaa vaaleissa äänestänyt minnesotalainen Herbert Mock ja lähtee raahustamaan kohti paikallista Demokraattisen puolueen päämajaa, kurjaa talorähjää.

Suomen kielestä lähes tasa-arvoinen kieli Pohjoismaiden neuvostoon

Tämän tapahtumista olisi ollut minun vielä vähän aikaa aikaisemmin vaikea uskoa. Sitä, että 31.10. ja 1.11.2018 Pohjoismaiden neuvosto oli kokoontunut yhteen Oslossa, ja kokouksessa oli päätetty suomen ja islannin kielten aseman selkeästä parantamisesta.

Tästä alkaen siis myös suomen ja islannin kielet ovat tasavertaisia kieliä ruotsin, tanskan ja norjan kielien rinnalla neuvoston kokouksissa.

Ainoa miinus tässä on se, että ruotsi, tanska ja norja säilyvät edelleen Pohjoismaiden neuvoston sihteeristön työkielinä, eli sellaisiksi eivät pääse suomi ja islanti. Jatkossa on kuitenkin neuvoston sihteeristön kokoonpanon aina oltava sellainen, että henkilöstössä on kunkin Pohjoismaan kielen perusteellisesti osaavia työntekijöitä.

Olisiko ollut kauhean suuri kustannus, jos olisi järjestetty sihteeristön kokouksiin tulkit?

Mutta olen kuitenkin kauhean tyytyväinen tapahtuneeseen. Nyt Suomi ja suomen kieli eivät ole enää ollenkaan lapsipuolen asemassa Pohjoismaiden neuvostossa. Olemme nyt lähes tasa-arvoisessa asemassa.

Olen monituiset viime vuodet kertonut kaikille, jotka ovat halunneet kuunnella, että olen periaatteessa osaamatta ruotsin kieltä niin kauan kuin suomen kieli (pidän myös islannin kielen tasa-arvoisuutta tärkeänä, koska olen kansallisliberaali) ei ole tasa-arvoinen kieli Pohjoismaiden neuvostossa ja niin kauan kuin Suomessa on olemassa sellainen instituutio kuin pakkoruotsi.

Nyt on toinen näistä kurjista asioista enimmäkseen häipynyt. Joten nyt vain odottelemaan pakkoruotsin poistamista Suomen kouluista.

Asiaan liittyy se, että aion myöskin ruveta kertaamaan ruotsin kieltä heti, kun molemmat vaatimukseni ovat riittävässä määrin tyydytetty. Tulen myös ostamaan silloin ruotsin kielen oppikirjoja, sanakirjan ja kieliopin.

PS. Pakkoruotsin tarpeellisuutta on perusteltu sillä, että ruotsinkielisten kansalaisten tulee voida saada palveluja äidinkielellään niillä alueilla, joilla asuu merkittävässä määrin ruotsinkielisiä. Itse kannatan ruotsinkielisten kansalaisten kielellisten palveluiden turvaamista lämpimästi. Mutta pakkoruotsi on siihen asiaan väärä lääke. Voimaperäinen ruotsin kielen tunkeminen koululaisten ja opiskelijoiden kurkusta alas on saanut aikaan sen, että vain noin prosentti suomenkielisistä osaa riittävässä määrin ruotsin kieltä kyetäkseen palvelemaan ruotsinkielisiä kansalaisia. Toisaalta monet ovat pakkoruotsin tuputtamisen vuoksi saaneet kielestä kylläkseen ja inhoavat sitä. Ruotsin kielen merkitys maailmalla on mikroskooppisen pieni. Vain vähän isompi kuin suomen kielen merkitys. Itse ehdottaisin sellaista, että pakkoruotsi lopetetaan kouluista ja ruotsinkielisen kansanosan tulee itse tuottaa mahdollisimman paljon ruotsin kieltä osaavia asiakaspalvelijoita. Toiseksi ehdotukseeni kuuluu myös se, että virastojen työntekijöille maksetaan enemmän palkkaa, jos he kykenevät palvelemaan myös sillä kielellä, jonka osaajista on pulaa. Näin toimitaan Kanadassakin kahden tärkeimmän puhutun kielen, englannin ja ranskan, osaajien suhteen.

Kaksi erilaista suhtautumistapaa aborttiin

Abortin vastustaminen on kaikkien mistä hyvänsä syystä tehtävien aborttien vastustamista, ja abortin kannattaminen taas merkitsee sitä, että kuola valuu suusta abortin ollessa mielessä.

PS. Onko olemassa muita tapoja suhtautua aborttiin kuin nämä kaksi?

Halla-ahon ja juutalaisuuden suhteesta

Juutalaisuus on paitsi uskonto, niin myös uskonnon ympärille syntynyt etninen ryhmä. Juutalainen ei ole pelkästään juutalaista uskontoa kannattava ihminen, vaan myös jokainen juutalaisen naisen lapsi on juutalainen vakaumuksestaan riippumatta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on käsittääkseni sionisti, eli hän kannattaa kansallista kotimaata juutalaisille. Ja sehän on nykyään olemassa, nimittäin Israel.

Halla-aho ei ole joillekin tarpeeksi natsi, vaikka joidenkin mielestä hän on liikaa natsi.

Taannoin minua nauratti, kun Twitterissä käydyssä keskustelussa joku yritti vääntää Hallista juutalaisista, kun luuli tämän olevan antisemiitti.

Lopetan sekä Twitterin että Gabin käytön

Nykyään pidän kolmesta neljään blogia, kun valikoimaan syntyi Elämän julo piina maanantaina. Osaksi tästä syystä olen päättänyt lopettaa pienviestipalveluiden Twitter ja Gab käytön, koska nyt minun pitää virtaviivaistaa elämääni. Enkä ole oikein löytänyt hyvää muotoa palveluiden käytölle, vaikka niiden merkkimäärärajoitus on tätä nykyä paljon suurempi kuin mitä ne olivat olleet aikaisemmin. Kun näiden lisäksi olen käyttänyt Diasporaa ja Facebookia, joissa merkkimäärärajoitus on huomattavan paljon suurempi, ja on ikävä aina yrittää tehdä viesteistään erikokoisia versioita, josa haluaa jotain julkaista samasta asiasta.

Eli palveluiden käytön lopettamiseni johtuu ihan käytännön syistä. Toki tämä osuu nyt hyvään saumaan, kun olen juuri aloittanut uuden blogin Elämän julo piina pitämisen, ja Gab on myös tällä hetkellä sattuneista syistä väliaikaisesti alhaalla.

Niin, pidän tätä nykyä laskentatavasta riippuen kolmesta neljään blogia. Se vaatii jonkin verran aikaa, vaivaa ja keskittymistä.

Elämän julo piina oli vähällä aiheuttaa minulle ylimääräistä stressiä. Mutta minun kannattaa aina muistaa, että ei ole mikään pakko koko ajan julkaista siellä jotain.

Ja lopuksi seuraa pitkä Post Scriptum aiheena Gab-palvelu:

Gabia on aikaisemmin syytetty ääriaineksien hyysäämisestä. Ja syytetään edelleen. Mutta tämä on ainakin pitkälle näköharha. Jos palvelussa vallitsee aito sananvapaus, niin silloin sana on vapaa kaikille: tällöin anarkisti syyttää palvelua fasistiseksi tai konservatiiviseksi ja (ääri)konservatiivi tai fasisti anarkistiseksi, marxilaiseksi tai liian liberaaliksi.

Gabin hurjasta maineesta huolimatta ei Gabissakaan sananvapaus ole ollut ääretön. Palvelun käyttöehdoissa nimittäin kielletään väkivallalla uhkaileminen, terrorismin tukeminen, lapsiporno, kostoporno ja "doksaus" eli toisten ihmisten henkilötietojen etsiminen ja luvaton jakeleminen julkisuuteen. Nämä ovat kaikki mielestäni järkeviä rajoituksia, joita kuka tahansa tolkullinen ihminen voi kannattaa.

Viikko sitten oli Yhdysvalloissa tapahtunut isommanoloinen terrori-isku synagogaan. Oletan, että Gabia syytetään nyt siitä, että terroristilla oli ollut käyttäjätili siinä eikä miehen palvelussa julkaisemia tosifasistisia viestejä ollut saatu poistettua ajoissa. Kun nyt kaiken maailman tekniikan ja rahoituksen puolella vaikutusvaltaiset tahot ovat nimittäin ruvenneet kampittamaan palvelua, ja nyt se on ollut useiden päivien ajan pääsemättömissä. Minusta reaktio tuntuu kuitenkin pikkaisen oudolta, kun suomalaisen median tietojen mukaan miehellä oli ollut Facebookissa kolme tiliä ja Twitterissä kaksi.

Me tarvitsemme kuitenkin vapaata sanaa, vapaampaa kuin mitä Facebook ja Twitter voivat tarjota. Gabilla ei tietenkään ole yhtä paljon taloudellisia resursseja valvoa käyttäjiensä julkaisuja kuin Facebookilla, sillä mainoksista elävällä Facebookilla on noin kaksi miljardia käyttäjää. Gabilla on 465.000 käyttäjää eli 2000 kertaa vähemmän. Olisiko ratkaisuna aikaansaada jonkinlainen vapaaehtoisten valvojien armeija? En tiedä. En tiedä, olisiko sellainen näin paljon pienemmässä palvelussa mahdollistakaan. Hurjemmalta tuntuisi vielä tässä vaiheessa se, että Gab rupeaisi sensuroimaan Facebookin ja Twitterin tapaan varmuuden vuoksi ihmisten julkaisuja.

Jos puhutaan siitä, minkälaisten viestien tulisi internetissä olla lailla sallittuja ja minkä kiellettyjä, niin minusta väkivaltaan yllyttäminen ja sillä uhkaileminen menee rajan yli. Mutta sen sijaan jos vain puhuu, että minusta se ja se on paska ihmisryhmä, niin sen tulisi olla sallittua.

Tulisiko poliittiset lakot kieltää?

Poliittisia lakkoja. Poliittisia lakkoja. Niitä oli. Äskettäin päästiin niistä taas maassamme eroon, kun hallitus tuli jonkin verran vastaan lakkoilijoita.

Mutta ennen kuin se tapahtui, niin Ylen sivuilla julkaistui poliittisiin lakkoihin liittyen uutisartikkeli Lakkoilu kertoo siitä, että Suomessa ei ymmärretä työn muutosta – talousnobelisti Bengt Holmström kehottaa ay-liikettä heräämään uuteen maailmaan.

Talousnobelisti Holmströmin mielestä Suomen kansantalous tarvitsee myös maahanmuuttoa, koska kansakunta eläköityy ja työllisyysastetta pitää nostaa. Ongelma tässä on vain se, että Suomi ei houkuttele kovin hyvin sellaisia työntekijöitä, joille maksetaan sen verran suurta palkkaa, että he maksavat veroja enemmän kuin kuluttavat julkisia varoja. Suomessa verot ovat suuret ja palkat Yhdysvaltoihin ja Kanadaan verrattuna pienet. Ja ilmasto on mitä on. Ja ei suomen kieli eikä myöskään toinen kansalliskielemme ruotsi kuulu suurten maailmankielien joukkoon. Mutta Kanadalla on enemmän vetovoimatekijöitä kovapalkkaisille asiantuntijoille.

Ja ne maahanmuuttajat eivät myöskään työllisty hyvin, joilla ei riittävää osaamista tai asenne kohdallaan.

Holmström antaisi ulkomailta tuleville mahdollisuuden tehdä työtä työehtosopimuksia huonommilla ehdoilla – siis suomalaisia pienemmällä palkalla ja huonommalla sosiaaliturvalla.

– Se diili kelpaa heille. Sillä lailla he pääsisivät etenemään tikkaita pitkin, eikä se ärsyttäisi suomalaisia niin paljon, Holmström sanoo. Hänen mielestään monesta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun maahanmuuttajat pääsevät suoraan kiinni Suomen "kymmenien vuosien saatossa rakennettuun kattavaan sosiaaliseen järjestelmään."

Minusta tämäkään ajatus ei ole – kokonaan – talousnobelistin arvon mukainen. Jos Suomessa aletaan maksaa ulkomaalaisperäisille asukkaille pienempää palkkaa kuin kanta-asukeille, niin se myös ajaa kantasuomalaisten palkkoja alaspäin.

Tämä on juuri se asia, joka muodostaa oikeistosta ja vasemmistosta liittouman. Oikeisto haluaa ulkomailta muuttavan Suomeen huonommin koulutettuja ihmisiä, jotta nämä polkisivat kantasuomalaisten palkkoja alaspäin, ja näin yritysten omistajat saisivat enemmän voittoa. Vasemmisto taas haluaa samoja ihmisiä maahan, koska välttämättömyys ja luonnollisuus, ja jos ei, niin rasismista on kyse. Ja näin on muodostettu epätodennäköinen liittolaisuus.

Sen sijaan minulle kyllä kävisi se, että vasta maahan tulleiden sosiaaliturva olisi jonkin verran pienempi kuin kantasuomalaisilla. Jos tähän ei ryhdytä, niin Suomi houkuttelee jatkossakin enemmän huonosti työllistyviä ihmisiä, eli sellaisia, joita kantasuomalaiset joutuvat sitten elättämään verorahoillaan.

Mielestäni Suomeen tulisi lähinnä päästää sellaisia työperäisiä ihmisiä, joille maksetaan enemmän palkkaa kuin kantasuomalaisille keskimäärin. Näin nämä maahanmuuttajat kilpailisivat kantasuomalaisten asiantuntijoiden kanssa, ja näistä tulisi rasisteja.

Mitä tulee poliittisiin lakkoihin, niin minusta ne olisi pääsääntöisesti hyvä kieltää. Poliittisista lakoista on varsin usein haittaa niille yrityksille, joilla ei ole mitään tekemistä ao. kiistakysymyksen kanssa. Ja se haittaa Suomen taloutta. Mutta hyväksyisin toki poliittiset lakot siinä tapauksessa, että lakkoilijat maksaisivat täyden hinnan lakkoilustaan siitä kärsimään joutuneille yrityksille.

Kannatan kuitenkin periaatteessa yleissitovuutta, kunhan siinä on jokin tolkku.

Mitä tulee ammattiyhdistysliikkeeseen yleensä, niin minusta sen jäsenyydet tulisi avata myös työttömille. Talousnobelisti Holmströmkin kiinnittää asiaan huomiota lausumalla:

On itsekästä, että vain he, jotka ovat päässeet järjestelmään ja pysyneet siinä mukana, voivat olla äänessä. Sen sijaan liittoon kuulumattomilla tai esimerkiksi työttömillä ei ole ääntä.

Kannatan myös sitä, että ammattiyhdistysjäsenyyden hinnan verovähennysoikeus lopetettaisiin. Kyllä ammattiliittoon kuulutaan, jos siitä koetaan olevan hyötyä. Ja ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on löytää itsestään se hyöty.

Kannatan samanlaista kohtelua luonnollisesti myös työnantajajärjestöille.

Kannattaisin myös ammattiliittojen kanneoikeutta.

Kannatan myöskin työttömyysturvan peruspäivärahan antamista samanlaisena kaikille työttömäksi jääville. Lisäturvasta pitäisi mielestäni kunkin maksaa erikseen.

Israelin uudesta kansalaisuuslaista

Israelin uusi kansalaisuuslaki toteaa Israelin olevan juutalainen maa. Ja se toteaa myös heprean olevan maan ainoa virallinen kieli. Aikaisemmin myös arabia ja englanti ovat olleet maassa virallisia kieliä.

Laissa on erikseen maininta, että valtio tukee juutalaisten yhteisöjen perustamista. Jotkut tulkitsevat tämän tahdoksi perustaa lisää siirtokuntia kiistellyille alueille.

Yle julkaisi asiasta nuivan uutisartikkelin. Ja oli saanut haastatella artikkelia varten nimensä Andre perusteella kristinuskotaustaista Israelin arabia.

Israelin siirtokuntien asemasta tullaan muuten säätämään sitten, kun Israelin ja Palestiinan palestiinalaisten alueen kesken tehdään sopimus. Ennen kuin sopimukseen voidaan päästä, tulee Palestiinan palestiinalaisten yhdessä ympäröivän arabimaailman kanssa taata Israelille turvalliset ja tunnustetut rajat. Ilman tätä Israelin on turha ajatella voivan suostuvan Palestiinan valtion perustamiseen. Israelin juutalaiset eivät halua joutua enää siihen tilanteeseen, että he ovat poljettuja toisen luokan kansalaisia.

Sopimukseen pääsyä eivät auta moskeijoissa harjoitettava vihanlietsonta ja terrorihyökkäykset juutalaisia vastaan.

Miksi arabian tulisi olla Israelissa virallinen kieli, kun Jordaniassa heprea ei ole koskaan ollut sitä, ja sitä paitsi Israelin itänaapurin lain mukaan juutalaiset eivät saa edes asua koko maassa? Yhdistynyt kuningaskunta oli noin sata vuotta sitten irrottanut Palestiinan mandaatista (tuohon aikaan nimitystä "palestiinalainen" käytettiin alueella asuvista juutalaisista) nykyisen Jordanian alueen maaksi, jossa juutalaiset eivät saa edes asua. Juutalaisuushan on paitsi uskonto, niin myös uskonnon ympärille syntynyt etninen ryhmä, joten Jordania on tällä perusteella rasistinen maa..

Ja jos olen käsittänyt asian oikein, niin uusi mahdollisesti tulevaisuudessa perustettavissa oleva Palestiinan valtio ei nykytiedon valossa tulisi myöskään sallimaan juutalaisten asumista alueellaan.

Käsittääkseni Israelin uusi kansalaisuuslaki tähtää juutalaisen kulttuurin ja juutalaisten suojelemiseen yhdessä pienessä pisteessä maailmassa. Se ei ole huono liike.

Veikkaan Israelin druusien olevan sitä mieltä, että laki ei vie heiltä mitään pois. Druusit ovat olleet aina lojaaleja maalleen. Uskon heidän olevan sitä jatkossakin.

Uskon myös, että Israel takaa kansalaistensa, muidenkin kuin hepreaa äidinkielenään puhuvien, kielelliset oikeudet.

Toinen asia on sitten islam. Islam on aina ollut uskontona ksenofobian ja naisten ja homoseksuaalien syrjimisen korkea veisu. Näistä opeistaan islam ei ole tähän päivään mennessäkään luopunut. Joten voi sanoa, että arabimuslimit ovat Israelille uhka. Kristityt arabit eivät ole ainakaan sikäli, että heidän uskontoonsa ei ole sisäänkirjoitettuna pyhä sota "vääräuskoisia" vastaan. Myöskään druusit eivät ole uhka Israelille.

Juutalaisen kulttuurin suojeleminen merkitsee myös sen piirissä asuville arabeille aivan toisen tason vapauksia ja turvallisuutta kuin ympäröivissä maissa.

Lähi-Idän homoseksuaalien Mekka on Israelin Tel-Aviv, ei mikään kaupungeista islamilaisessa tai arabimaailmassa.

Näkisin Lähi-idän epätasa-arvon juontavan alueen islamilaisessa kulttuurissa esiintyvistä totalitaristisista piirteistä, jotka muistuttavat natsismin ja fasismin ajoista Euroopassa.

Mutta koska islamin arvosteleminen ei ole poliittisesti korrektia, ei monestikaan haluta nähdä sitä, että Gazan kaistaakin kuristaa Hamas-niminen terroristijärjestö, ei Israel.

Ja mitä tulee ihmisyyden ja tasa-arvon kunnioittamiseen, niin ainakaan enää ei kyseessä ole valkoisen miehen taakka, vaan kieroutunut kulttuuri itsessään.

Vaikka viime vuosisadalla maailman siihen asti tieteellisesti korkeatasoisin osa ajautui mielipuoliseen hulluuteen, Lähi-idässä samankaltaista hulluutta ei haluta nähdä.

Ainoa uhka, mikä Israelin juutalaisissa itsessään voi olla alueella asuvien ihmisoikeuksien toteutumiselle, on ortodoksi- ja varsinkin ääriortodoksijuutalaiset, jotka lisääntyvät tätä nykyä suhteellisen tehokkaasti. Kunpa tähän asiaan saataisiin vaikutettua jotenkin kuristamatta liikaa näiden ihmisten uskonnonvapautta. Mutta onneksi ääriortoksijuutalaisetkaan eivät kannata pyhää sotaa toisuskoisia kohtaan eivätkä pakkokäännyttämistä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on mennyt sekaisin

Helsingin sanomat -lehdessä 26.10.2018 julkaistussa uutisartikkelissa sanotaan seuraavaa:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt päätöksen, jonka mukaan profeetta Muhammedin solvaaminen ei kuulu ilmaisunvapauden piiriin. Tuomioistuin teki päätöksensä torstaina.

Linjaus koskee tapausta, jossa itävaltalainen nainen oli julkisessa seminaarissa sanonut, että islamin profeetalla oli pedofiilisia taipumuksia.

Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaan profeetan halventaminen ”ylittää objektiivisen keskustelun sallitut rajat” ja ”voi lietsoa ennakkoluuloja ja vaarantaa uskonrauhan”, kerrotaan lehdistötiedotteessa.

Tuomioistuimen seitsemän tuomarin kokoonpano teki päätöksen yksimielisesti.

Hieman outo päätös liberaalilta kannalta katsottuna. Yksikään liberaali ei tuollaista niele.

Jos islamin 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla perustanut profeetta Muhammad on niin pyhä, ettei häntä saa kritisoida, niin eikö saman tulisi koskea myös muita pyhiä hahmoja. Esim kansallissosialismin perustajaa ja natsi-Saksan diktaattoria Adolf Hitleriä.

Kuka tahansa varmaan osaa sanoa, että Hitler on pyhä hahmo kansallissosialisteille. Hän on yhtä pyhä hahmo kuin profeetta Muhammad.

Jotkut tietysti nyt sanoisivat, että kansallissosialismi on poliittinen ideologia kun taas islam on uskonto, joten se tarvitsee erilaatuisen suojan kuin poliittinen ideologia.

Mutta tässä on sellainen ongelma, että tämä ei ole totta. Islam syntyi paitsi uskontona, niin myös poliittisena ideologiana, jonka opinkappaleisiin on alusta alkaen kuulunut maailman valloittaminen miekalla islamille, muslimien valta ei-muslimien yli, ei-muslimien polkeminen, jotta nämä kääntyisivät islamiin ja islamin, sen profeetan ja Jumalan haukkumisen ja myös perustellun kritisoimisen kieltäminen kuolemantuomion uhalla.

Jos tämä ei ole poliittinen oppi, niin mikä sitten! Ja otetaan nyt huomioon se, että kansallissosialisteillakin on suhde pyhään.

Jos joku nyt perustaisi uskonnon, jonka perustaja panisi lapsia ja joka uskonto kieltäisi tämän henkilön arvostelun, niin tulisiko tämän henkilön arvosteleminen kieltää lailla?

Ja veikkaan, että jos olisi tiedossa, että Adolf Hitler olisi pannut 6-vuotiasta lasta, niin asiaan kiinnitettäisiin huolestunutta ja järkyttynyttä huomiota.

Jussi Halla-aho oli muuten useita vuosia sitten syyllistynyt samaan kuin mihin tämä uutisessa mainittu nainen. Ja vasta vähän aikaa sitten olin palannut itse aiheeseen julkaisemalla blogissani merkinnän MTV teki saman kuin Halla-aho.

Huomattakoon kuitenkin, että niin muslimiperheeseen kuin kansallissosialistiperheeseen syntyneistä löytyy aivan kunnon ihmisiä. Joskus jopa aatteeseen kääntyneistä, esim. sellainen heppu kuin Oskar Schindler.

Mutta uutinen on kyllä hieman järkyttänyt minua. Ei siitä ole edes kovin pitkä aika, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli lausunut kannanottonaan, että sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestönosaa.

Itse uskon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nyt valitsema linja perustuu silkkaan pelkoon. He pelkäävät, että muslimit katkaisevat heidän kaulansa ennemmin eikä myöhemmin, jos he eivät lausu "rauhan" sanoja. Kansallissosialistit taas ovat sen verran pieni poppoo, että ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit eivät koe heitä itselleen uhkana. Siksi heitä ei tarvitse yrittää miellyttää.

Mutta ennen pitkää kaikki liberalismi on Euroopasta kuollut.

Päätän kirjoitukseni George Orwellin kirjassa Eläinten vallankumous (Animal Farm) lausuttuihin sanoihin: "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." Ja pitää ihan pikaisesti siteerata lopuksi vielä sosiaalisen liberalismin klassikkoa John Stuart Milliäkin:

"Kieltäytyminen kuuntelemasta jotain mielipidettä sen tähden, että on vakuuttunut sen virheellisyydestä, on yhtä kuin otaksuminen, että oma varmuus on sama kuin ehdoton varmuus. Kaikki keskustelun vaientaminen on oman erehtymättömyyden otaksumista."

Lubuntu 18.10:tä uudella LXQt-työpöytäympäristöllä hieman testattu

Jo vuosien ajan oli puolikevyellä Linuxin (linkin takaa löytyy neljän vyoden takainen blogimerkintäni) levitysversiolla | Lubuntulla ollut käynnissä siirtymä LXQt-työpöytäympäristöön. Lubuntussa oli ennen kuluvan Herran vuoden 2018 lokakuuta ollut käytössä LXDE-työpöytäympäristö, ja LXQt:n oli määrä olla LXDE:n ja erään toisen kevyehkön työpöytäympäristön Razor-qt:n yhteensulauma. Lubuntu pääsisi näin tietyllä tavalla eteenpäin teknologisessa kehittyneisyydessään.

Razor-qt:n kehittäminen on muuten jo kokonaan lopetettu. LXDE:tä ilmeisesti periaatteessa kehitetään vielä.

Olin odottanut Siirtymän toteutumista kieli pitkällä varsin pitkän aikaa. Mutta Lubuntulla ei vain meinannut tulla valmista.

Lubuntu perustuu Canonical-yhtiön lippulaivaan Ubuntuun. Ubuntulla on rinnakkaisversioita, joissa on oletuksena käytössä eri työpöytäympäristöt. Kuten Lubuntu. Nämä kaikki Linuxin levitysversiot julkaistaan kaksi kertaa vuodessa eli huhtikuussa ja lokakuussa. Levitysversion versionumerossa näkyvät julkaisuvuosi ja -kuukausi. Esim. nyt kuluvan Herran vuoden 2018 lokakuussa ilmestyneet versiot ovat versionumeroltaan 18.10. Osa julkaistavista versioista on LTS- eli pitemmän tuen versioita.

Lubuntu rinnakkaisversioidensa ja monen muun Linuxin levitysversion tapaan sisältää nk. live-DVD (aikaisemmin live-CD) -mahdollisuuden, eli järjestelmää pääsee tarkastelemaan ilman kiintolevylle asentamista sen kautta.

Testasin hieman Lubuntu 18.10:tä uudella LXQt-työpöytäympäristöllä torstaina.
Asennuslevyltä latautui työpöytä melko pikaista vauhtia, mikä olikin odotettavissa, koska kyseessä kerran on suhteellisen kevyt, sanotaanko nyt puolikevyt, Linuxin levitysversio.

Kun työpöytä oli latautunut, edessä avautui näkymä varsin siistiin uuteen Lubuntuun. Jonkin verran kielipuolinen se oli, koska olin valinnut asennus-DVD:n pistettyäni levyasemaan näyttökieleksi suomen eikä live-levylle mahdu kaikkia mahdollisia kielipaketteja.

Asennusohjelma oli erittäin kielipuolinen. Suorastaan hämmästyttävässä määrin. Valitsin siinä järjestelmän kieleksi suomen joka tapauksessa.

Asennusohjelmassa oli se vika, kun olin osiointikohdassa, että se ei osannut näyttää oikein jo tekemääni valintaa, että tämä tietty osio nyt alustetaan. Kuitenkin asennusohjelma oli asian pistänyt muistilokeroihinsa ja teki homman juuri niin kuin pitääkin.

Koska kyseessä oli Lubuntu, asennus ei kestänyt pitkään. Hyvä jos kesti live-DVD:n työpöydän latautuminen mukaan laskettuna 18 minuuttia yhteensä.

Hyvää Lubuntun asennusohjelmassa oli se, että sai laittaa jo heti alussa omat tietonsa asianomaisille paikoille, joten asennusohjelma ei keskeyttänyt asian vuoksi myöhemmin asennusta odottaakseen käyttäjän toimia.

Valmis järjestelmä oli ihan siistin näköinen ja oloinen ottaen huomioon, että Lubuntu on nk. karvahattumalli täysipainoiseksi Linuxin työpöytälevitysversioksi.

Mutta kielipuolisuus jatkui melko paljon valmiin asennetun järjestelmän työpöydälläkin.

Asensin päivitykset tarkasteltuani jonkin aikaa uutta järjestelmää. Alapalkkiin ei ilmestynyt päivityskuvaketta, vaan jouduin kaivamaan sovellustenasentimen ohjelmavalikon kautta esiin. Se löytyi kuitenkin suhteellisen nopeasti, koska Lubuntussa, kuten yleensäkin Linuxin työpöytäversioissa, asennetut ohjelmistot on jaettu kategorioihin käyttötarkoituksensa mukaan.

Sovellustenasennin muistutti jonkin verran minulle tuttua Synaptic Package Manageria, mutta oli selvästi kevyempi ja nopeampi, mikä miellytti minua.

Mutta sääli, ettei järjestelmästä löytynyt automaattisen päivitysilmoittimen lisäksi myöskään isompaa hallinta- ja asetussovellusta ohjelmistopuolelle.

Päivitysten tekeminen kesti vain hyvin lyhyen aikaa. Mutta sen tekeminen ei kauheasti auttanut kielipuolisuutta väistymään. Eikä kovin paljoa sekään auttanut, että asensin erikseen kaikki ne suomi-paketit, mitä järjestelmä ei ollut huomannut itse laittaa.

Levyjen poltto-ohjelmana oli minulle KDE-työpöytäympäristöstä aikoinaan tutuksi tullut K3b. Se jostain syystä kuitenkin polttamista aloittaessa kysyi kaksi kertaa samaa asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että tarvitsen jonkin muun sovelluksen hoitamaan polttamisasiat. Asensin sitten Lubuntuun Xfburn-sovelluksen. Se toimi normaalisti. Tarvitsin sitä, jotta voisin polttaa levylle Mint Linuxin Cinnamon-työpöytäympäristöllä asennuslevykuvan. Tein sen, ja asensin koneeseeni takaisin rakkaan Minttini.

Luin jostain, että Lubuntun porukka ei suosittele (x)buntu-mallisissa Linuxin levitysversioissa käytetyn automaattisen päivityksen käyttämistä uusimpaan Lubuntun versioon 18.10 siirtymiseksi, koska vanhan ja uuden järjestelmän erot ovat niin kovin suuret. Uskon tämän kyllä.

Minulle jäi hieman huono kuva uudesta uudella LXQt-työpöytäympäristöllä varustetusta Lubuntu 18.10:stä. Järjestelmä vaikuttaa viimeistelemättömältä. Vaikka on se kyllä melko lailla uusittukin, joten sikäli kyllä jossain määrin ymmärtää. Suomenkieliset käännöspaketit kuitenkin saataneen varmaan ainakin melkein kaikkeen järjestelmässä valmiiksi ajan kanssa, esim. vuoden sisällä. Se vaatii vain työtä. Toivottavasti järjestelmään tulee muutenkin pikku parannuksia ajan kuluessa.

Mutta sääli, että toimivuudessa tuli tällaista pientä katkoa Lubuntun hyvin menestyneellä taipaleella.

Kaiken muun lisäksi toivoisin, että Lubuntuun saataisiin jossain vaiheessa nykyaikaisempi ohjelmavalikko. Siinä ovat aina näkyneet sovellusten pikakuvakkeet jaoteltuina alavalikoihin ohjelmien käyttötarkoituksen mukaan, kuten hyvä työpöytä-Linuxien tapa kuuluu. Mutta Lubuntun ohjelmavalikkoon ei kuulu millään lailla osiota Suosikit tms., joka voisi näkyä aina ensimmäisenä, kun ohjelmavalikon klikkaa auki. Tarpeetonta karvahattumaisuutta, jos minulta kysytään. Nyt eletään vuotta 2018!

Aion palata astialle ensi vuoden 2019 keväällä viimeistään, kun huhtikuussa julkaistuu Lubuntusta versio 19.04.

Täytyy vielä hupaisana anekdoottina kertoa, mitä tapahtui sen jälkeen, kun olin saanut asennettua Mint Linuxini takaisin. Kävin Firefox-selaimella Youtubessa, ja, oi, katso: se oli katalaaninkielinen. Googlen asetukset olivat täysin kunnossa, joten siitä ei asia johtunut. Päätin kokeilla Google Chrome -selaimella asiaa, joten asensin sen. Ja yllättäen Youtube näkyi sitä käyttäessä suomenkielisenä.

Joten päättelin, että kun olin Mintin työpöydälle päästyäni pistänyt järjestelmäpäivitykset hoitumaan, niin se että samaan aikaan olin surffaillut netissä Firefoxilla, oli jotenkin onnistunut pistämään käyttäjäprofiiliani sekaisin.

Niinpä poistin Firefoxini käyttäjäprofiilin, ja oi, katso: Youtube näkyi vihdoin suomenkielisenä. Koska käytän Firefox-tiliä Firefoxissani, sain palautettua poiston jälkeen helposti kaikki Firefoxin asetusjutut ym., mukaan lukien sivustojen kirjautumistiedot sekä kirjanmerkit.

Tällainen ilta minulla oli sen jälkeen, kun olin käynyt eräässä paikassa opettamassa ATK:n alkeita.

Uneni jalkapallo-ottelusta ja kapakasta Bosnia-Hertsegovinassa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin joidenkin tuttujeni kanssa matkustanut Bosnia-Hertsegovinaan. Katsomaan jalkapallo-ottelua. Oikeasti en koskaan seuraa jalkapalloa. Tai saatan vilkaista korkeintaan televisiosta joskus, jos luonani kyläilemässä olevat haluavat välttämättä katsoa sitä. Mutta unessa olin siis katsomassa jalkapallo-ottelua. Juu. Siis. Helvetti. En muuten seuraa mitään muutakaan urheilua. Vaikka satunnaisesti saatan kyllä olla kiinnostunut pingiksestä ja miekkailusta. Joskus jopa historiallisesta miekkailusta. Kämpilläni muuten roikkuu kirjahyllyn kyljestä huotrassaan kopio roomalaisesta 1. vuosisadan jKr. gladius-miekasta, jonka terä on muuten tylsä.

Ottelun jälkeen menin tuttujeni kanssa paikalliseen suurikokoiseen kapakkaan. Siellä oli jonkin verran humalaistakin väkeä. En kuitenkaan häiriintynyt siitä pahasti. Joukossa oli eräs kotipaikkakunnallani Vantaan Pähkinärinteessä asustava vanha juoppo, joka minun nähteni tiputti lasinsa lattialle. Odotin lasin särkymistä, mutta se olikin tehty muovista. Onneksi. Vaikka periaatteessa muuten voisin paheksua oluen tarjoamista muovituopeista.

Sanoin tutuilleni pöydässä, että onpa kummaa, että tulin katsomaan jalkapallo-ottelua ulkomaille, ja vieläpä Bosnia-Hertsegovinaan. Näin valveilla ollessa ihmettelen, että mitä pahaa muka Bosnia-Hertsegovinassa on. Matkakohde siinä kuin mikä tahansa muukin. En koe maata mitenkään erityisen pahana paikkana.

Taisi kuulua vielä samaan uneen sekin, että olin valmistanut vinkeänlaisen kokoonpanon, jonka avulla valmistin olutta. Ja tämä siis Bosnia-Hertsegovinan matkan aikana. Eräs tuttu maistoi tuotosta ja hän arvosteli sen kammottavaksi. Ilmeisesti olueen oli jäänyt liikaa sakkaa.

Tokaisu: Valkoinen valta ja Musta valta

Mielestäni Valkoinen valta ja Musta valta ovat molemmat ihan yhtä kivoja ja tavoiteltavia asioita. Ja toki voidaan puhua myös muista Valloista, kuten esim. Intiaanivallasta.

Uneni Harrison Fordista asumassa Vantaan Pähkinärinteessä

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että yhdysvaltalainen näyttelijä Harrison Ford asui Vantaan Pähkinärinteessä. Näyttelijä on tunnettu mm. sellaisista teoksista kuin (alkuperäinen) Tähtien sota ja Indiana Jones.

Unessani tiesin jopa talon, jossa mies asui. Kyseessä on paikkakunnan pääostoskeskuksen viereinen korkeahko kerrostalo, jossa eräs tuttuni asuu.

En kuitenkaan unessa päässyt tapaamaan Harrison Fordia. No, pitää yrittää jossain toisessa unessa, jos hän vielä unissani ilmenee.

Unessa muistan ihmetelleeni, että eikö näyttelijä ole jo melko iäkäskin (Harrison Ford on 76-vuotias tänään 22.10.2018).

Hieman 24-tv-sarjan tyylinen uneni

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jonkinlaisella vehreällä piha-alueella joidenkin ihmisten seurassa. Yhtäkkiä taivaalla alkoi pörrätä helikopteri. Tiesin, että siinä ovat pahikset. Lyhyen matkan päässä oli puinen katos, jonka suojissa yritin piilotella helikopterissa olevien katseilta.

Helikopteri laskeutui maahan lopulta, ja siitä hyppäsi ulos joukko asemiehiä. Kävin näiden kimppuun takaapäin, ennen kuin nämä ehtivät tehdä mitään paikalla olleille ihmisille. Vedin puoliautomaattipistoolini esiin ja ammuin tarkkoja laukauksia. Miehiä kaatui.

PS. Otsikkoon viitaten 24 oli yhdysvaltalainen televisiosarja, jonka pääosassa on terrorisminvastaisen yksikön CTU:n agentti Jack Bauer, joka ratkaisee Yhdysvaltoja uhkaavia kriisejä. Sarjassa seurataan tapahtumia reaaliajassa. Tästä tulee sarjan nimi. Jokaisessa jaksossa näytetään aina välillä kellonaika. Sarjassa "hyvikset" tapasivat aina kiduttaa epäiltyjä. Tämä aiheutti sarjan suosion vuoksi ongelmiakin, kun yhdysvaltalaiset sotilaat matkien sarjaa kiduttivat oikeassa elämässä "pahiksia" tai sellaisiksi luulemiaan. Jack Baueria sarjassa esittävä kanadalainen näyttelijä Kiefer Sutherland jopa joutui oikein vetoamaan sotilaisiin, jotta nämä lopettaisivat kiduttamisen. Hänen sanomansa oli, että 24 on pelkästään viihdettä eikä siitä kannata ottaa moraalisia ohjeita.

"Kauhistuttavaa" – Microsoftin Bing-hakukone sekoili

Googlen hakukoneen toiminta on aika ajoin noussut otsikoihin muun muassa siitä, että se on nostanut hakutulosten kärkeen aivan vääränlaisia sivuja. Nyt samaan miinaan on polkenut Microsoftin Bing. Asiasta kertoi artikkelissaan Tivi-lehti.

How to geek -sivuston toimittaja Chris Hoffman kirjoittaa tekemistään Bing-havainnoista, joita hän kuvailee kauhistuttaviksi. Kun Bingillä yritti hakea tietoja esimerkiksi hakusanoilla "national socialists", "national socialism", "nazism" tai "nazis", vastaukset olivat usein rasistiseksi luokiteltavia. Käyttäjille tarjottiin lisäksi toistuvasti linkkejä erilaisia salaliittoteorioita viljeleville sivuille.

Myös käyttäjien avuksi tarkoitettu täydentävä haku oli Hoffmanin havaintojen mukaan rasistisilla linjoilla. Esimerkiksi haun ”nazis are” täydennykseksi tarjotaan sanoja "evil" ja "genociders".

Microsoft reagoi tilanteeseen luvaten siivota Bingiä. Näyttää siltä, että asian kanssa ei ole aikailtu, sillä viime viikon perjantaista alkaen hakukone on tavannut  täydentää "nazis are" -hakua hyvin sopuisassa hengessä.

Nyt täydennykset ovat neutraaleja tai peräti positiivisia: kansallissosialistit ovat suuri aatteellinen ryhmä, hyviä ihmisiä, hilpeitä eivätkä kannata kansanmurhia.

Ihmisoikeudet on sosiaalinen konstruktio

Etninen ryhmä, kansa ja kansakunta ovat sosiaalisia konstruktioita.

Mutta ihmisoikeudet ovat niitä vielä enemmän pelkkä sosiaalinen konstruktio. Ihmisoikeuksissa ei ole oikein lihaa luiden päällä. Ne ovat ennakkoluuloa ja uskontoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei niillä voisi olla arvoa. Usein sosiaalisilla konstruktioilla on oma arvonsa, vaikka ne perustuisivatkin mielikuvitukseen.

Ihmisoikeuksista tulee mieleen se, että sosialistisen ajattelun klassikko Karl Marx aikoinaan oli moralismia vastaan. Hän ei suinkaan sanonut, että oikeus on työläisten puolella ja kapitalisteja vastaan. Sen sijaan hän sanoi, että oikeus on niin työläisten kuin kapitalistien puolella. Ja että yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima.

Tämä kaikki minulle tuli mieleen sosiaalisista konstruktioista.

PS. Kannatan itse ajatusta ihmisoikeuksista.

Uusnatsit ovat söpöjä nuudeleita

Eivät suinkaan kaikki muslimiperheeseen syntyneet ole väkivaltaisia roistoja.

Samaa voidaan tietysti sanoa uusnatsiperheeseen syntyneistä.

Näin voidaan ja pitää sanoa, koska muu olisi luonnollisestikin kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Uusnatsitkin ovat itse asiassa söpöjä nuudeleita muslimien tapaan.

Tulisiko tyttöjen ympärileikkausta alkaa nimittää "jippiikivajännäksi"?

Suomessa asuu tuhansia ympärileikkausprojektilla silvottuja naisia ja tyttöjä.

Ihmisoikeusliitto sanoo MTV:n uutisartikkelin mukaan asiasta seuraavasti vastoin valtionsyyttäjänviraston kantaa "mitä ei ääneen lausuta":

"Ympärileikkaukseen tulisi suhtautua kuten mihin tahansa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Sitä ei voi koskaan oikeuttaa kulttuurilla ja siihen tulee aina suhtautua yhtä vakavasti."

Lausuma on myös vastoin Suomen epävirallista valtionuskontoa monikulturismia, jonka mukaan sanat ovat väkivaltaa ja kulttuurin arvosteleminen rikos.

Jos tämän sanomani jälkeen vielä uskallat, niin voit niin halutessasi mennä lukemaan Ihmisoikeusliiton sivuilta tekstin Tyttöjen silpominen – median sokea piste?.

Niin, keitä me olemme arvostelemaan muiden kulttuuria?

...Ehkä tyttöjen ympärileikkausta ei niin paljoa vastustettaisi, jos nimittäisimme sitä "jippiikivajännäksi"?

Mitä tuomari Brett Kavanaughin olisi kannattanut tehdä

Brett Kavanaugh on yhdysvaltalainen tuomari, jota maan presidentti Donald Trump oli esittänyt nimitettäväksi Korkeimman oikeuden tuomariksi. Korkein oikeus on Yhdysvalloissa perustuslain tulkinnasta määräävä viimesijainen tuomioistuin.

Miestä on kuitenkin syytetty siitä, että hän ollessaan nuori ja vallaton olisi seksuaalisesti ahdistellut naisia. Mies on kiistänyt syytökset ja kiistää edelleen. Joidenkin hänet tunteneiden mukaan mies olisi nuorena ollut melkoisen kova juomamies, joka mahdollisesti olisi silloin tällöin jopa menettänyt muistinsa nauttimansa alkoholin vuoksi.

Herra Kavanaugh on myös vähätellyt alkoholin merkitystä itselleen nuoruudessaan.

Ja oi, katso, niin kävi lauantaina, että Yhdysvaltain Korkeimman oikeuden tuomarinimityksiä hoitava maan parlamentin kongressin ylempi kamari senaatti hyväksyi Brett Kavanaughin nimityksen lähes pienimmällä mahdollisella äänenenemmistöllä 50-48. Parhaat onnittelut voittajalle!

Mutta kun tämän tuomarinimityksen tiimoilla on ollut mainitsemani asian johdosta tätä kohua ja porua, niin itse olen sitä mieltä, että miehen olisi itsensä puhtoiseksi kiillottamisen sijaan kannattanut alun perin lausua seuraavaa, niin olisi sitten ollut selvemmät sävelet ja peli:

"Olin nuori ja typerä. Ja nautin silloin tällöin liian paljon alkoholia kerralla. Jos en nyt muista naisia ahdistelleeni, niin se johtunee juuri silloisesta epäterveestä suhteestani alkoholiin. Muistini oli mennyt. Ilmeisesti olen ahdistellut naisia seksuaalisesti. Olen tästä erittäin pahoillani ja pyydän anteeksi teiltä, joita olen ahdistellut. Onneksi suhteeni alkoholiin on nykyään jonkin verran terveempi. Kiitoksia, että kuuntelitte minua, ja Jumalan siunausta kaikille."

PS. Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa Ilta-sanomat-lehdestä aiheeseen liittyvän Ulla Appelsinin kirjoittaman kommenttipuheenvuoron Mikä yhdistää Metsäketoa ja amerikkalaista tuomaria? Elinkautinen.]

"Riki Sorsa on mulkku" -uneni

Näin perjantain 27. ja lauantain 28. päivä heinäkuuta välisenä yönä seuraavanlaista unta:

Unessa oli jonkinlainen esteradan ja naurutalon sekasikiö. Se muodostui käytävästä, joka kulki ylös ja alas ja mutkitteli jyrkästi oikealle ja vasemmalle. Aina ennen kuin fasiliteetissa oli määrä tapahtua jotain, käytävällä kuului jonkinlainen asiasta epämääräisesti vihjaileva ilmoitus.

Kaksi naista oli menossa käytävällä. Sitten kuului ilmoitus "Riki Sorsa on mulkku", ja pian tämän jälkeen käytävän katossa olevasta aukosta pudottautui heidän luokseen laulaja Riki Sorsa. Naiset eivät kuitenkaan tykänneet asiasta, joten laulaja poistui samaa tietä kuin mistä oli tullutkin.

PS. Riki Sorsa on ollut jo kahden vuoden ajan kuollut, enkä missään nimessä väitä, että hän olisi ollut kusipää. Enkä kuolemaksenikaan pysty ymmärtämään, miksi näin tällaisen unen.