torstai 28. heinäkuuta 2016

Ei kai tämä blogimerkintä ole vain huono vitsi?

Ajatelkaa sellaista skenaariota, että joku ihminen kuolee. Hänen ruumiistaan luikertelee pian ulos sielupahanen, mutta sitä joku nainen rupeaa sitten nuijimaan kengällä.

*
Jos ajatellaan multiversumihypoteesia eli sitä, että maailmankaikkeuksia saattaa olla iso määrä, ja näillä maailmankaikkeuksilla olisi kaikilla eri ominaisuudet. Eli erilaiset luonnonlaitkin vallitsisivat niissä. Monessa niistä ei elämän syntyminen olisi edes mahdollista. Toivon itse henkilökohtaisesti, että jostain toisesta maailmankaikkeudesta löytyisi pitkänomaisia planeettoja. Näillä planeetoilla, jos niillä olisi elämää, olisi vähemmässä määrin erilaisia kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeitä, ja minä olisin tästä niin kovin onnellinen.

*
Mielestäni olisi hienoa, jos linnuilla olisi elastinen nokka. Erityisen mukavaa olisi, jos papukaijojen nokka olisi sellainen. Ja lintujen kasvoissa tietenkin pitäisi olla lihakset, joiden avulla saa aikaan ilmeitä.

Kannatan ehdottomasti geeniteknologiaprojektin perustamista nykyisen asiantilan muuttamista varten. Toki siinä olisi paljon työtä. Voi kestää kymmeniä vuosia, ennen kuin tiedämme tarpeeksi paljon geenien toiminnasta sekä alkionkehityksestä ja siihen vaikuttamisesta, että lintuja voitaisiin tältä osin muuttaa. Mutta haluaisin, että pikku hiljaa kaikki yli 9.000 lintulajia saataisiin muutettua elastiskasvoisiksi.

*
Siteeraan hieman Wikipeediaa:

Limasienet (tieteellinen nimi Myxomycota tai Mycetozoa) ovat ameebojen kehityslinjaan kuuluvia alkeellisia aitotumallisia eliöitä. Limasieniä esiintyy kaikkialla, mutta ne ovat tavallisesti pieniä ja huomaamattomia.

Merkittävin limasienten ryhmä on plasmodiolimasienet (Myxogastria), jotka elämänkiertonsa näkyvimmässä vaiheessa ryömivät hitaasti ravinnon perässä heleänvärisinä massoina, joita kutsutaan limakoiksi eli plasmodioiksi. Plasmodio koostuu lukuisista tumista, joiden välillä ei kuitenkaan ole soluseiniä. Sitä voidaan siten pitää myös yhtenä jättikokoisena soluna, jonka koko vaihtelee mikroskooppisen pienestä jopa kahteen neliömetriin.

Plasmodio liikkuu tavallisesti noin millimetrin tunnissa, mutta jotkut lajit voivat edetä jopa kaksi senttimetriä minuutissa. Ne käyttävät ravintonaan esimerkiksi bakteereja, sieniä ja hajoavia kasvinjätteitä.

Tämän pitkähkön johdannon jälkeen voin paljastaa, että plasmodiolimasienet ovat lempieliöitäni.

Tähänkin eliölajiin haluaisin soveltaa laajamittaista geeniterapiaa. Sillä muutettaisiin plasmodiot hermosoluston kaltaiseksi. Eli kyseessä olisivat eräänlaiset maan pintaa pitkin hitaasti matavat syviä miettivät aivot. Tähän pääseminen vaatisi kyllä varsin pitkän ja intensiivisen kehitystyön. Ja koska limasienten itiövaihe hukkaisi kaiken siihenastisen plasmodion tekemän aivotyön, niin limasienistä pitää myöskin jalostaa pitkäikäisiä, jotta ne voisivat siirtää kaiken oppimansa lapsilleen.

PS Minusta kuitenkaan kaikkien maailman plasmodiolimasienten ei tarvitsisi olla aivoeliöitä.

*
44 eKr. maaliskuun iduksena roomalainen poliitikko ja sotapäällikkö Gaius Julius Caesar murhattiin senaatin istunnossa. Murhaajat olivat senaattoreita, ja murha suoritettiin tikareilla. Jätän tässä käsittelemättä sen, että Caesar oli sen ainoan selkeästi hyvän ominaisuutensa lisäksi, että oli oikeasti rohkea, suuri kusipää.

Myöhemmin Caesarin ruumis poltettiin hautajaisissa komeasti, ja jotkut väittivät nähneensä herran sielun lentäneen kotkan muodossa aurinkoon.

Hautajaisten jälkeen Caesarin hyvä kaveri ja korkeana upseerina tämän alaisuudessa toiminut Marcus Antonius söi salaattia. Siihen oli joku Antoniuksen tietämättä lisännyt mausteeksi Caesarin ruumiin palasia. Tästä salaatti sai nimensä Caesar-salaatti. Jotkut kyllä lausuvat sen nimen väärin "seesar", kun pitäisi lausua klassisesti "kaesar" tai "kaisar".

Ruumis, joka oli poltettu hautajaisissa, kuului huijarille.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Heinäkuun loppupuolen mökkireissu

Perjantaina jo melko aikaisessa vaiheessa päivää vanhempi pikkuveljeni ja tämän kiinalainen vaimo ja kolmevuotias tytär sekä äidinpuoleinen serkkutyttöni K lähtivät menemään mökillemme. Niin, ja lisäksi minä olin mukana.

Minun puolestani nuorempi pikkuveljeni ja hänen kiinalainen tyttöystävänsä olisivat saaneet myös tulla mukaan, mutta heillä oli varmaankin tälllä kertaa jotain parempaa tekemistä.

Kävimme Riihimäellä paikallisessa ostoskeskuksessa ostamassa ruoka- ja muita tarpeita. Serkkutyttöni K osti omilla rahoillaan timanttipäällysteisiä katkarapuja, mikä tietysti tuli jonkin verran kalliiksi. Tai no, eivät ne olleet timanttipäällysteisiä eivätkä edes katkarapuja, mutta kaikenlaista hänen koriinsa tarttuikin kaupassa. Ja se kaikki tuli melko kalliiksi. Hän tosin maksoi sen kaiken itse. Ja ne oli tarkoitetu yhteiseksi hyväksi. Itse ostin ruokatavaroita yhteiseksi hyväksi ainoastaan 15,4 eurolla. Veljeni perheineen osti vähemmällä rahalla tarpeita kuin K, vaikka ostoksiin kuuluivat myös haalarit vaavelille.

Ko. ostoskeskuksessa olisi sijainnut myöskin Alkon myymälä, mutta olin ostanut jo tarvittavat viisi olutta Myyrmäen Alkosta edellisenä päivänä. Lisäksi mökin jääkaapissa odottivat edellisellä reissulla ostamani neljä saksalaista ykkösolutta, jotka olivat jääneet sillä kerralla juomatta.

Mutta meillä oli sitten ruokaa varsin riittävästi.

Hämeentiellä oli tapahtunut paha auto-onnettomuus. Siinä oli ollut osallisena muistaakseni kahdeksan autoa ja kaksi ihmistä oli kuollut. Viimeiset kuusi kilometriä ennen kymppitielle johtavaa ramppia automme joutui etenemään etanavauhtia. Lyhyen matkan taittamiseen kului tunnin verran.

Siinä jonottaessamme kuulimme radiosta, että myös Hyvinkäällä oli sattunut onnettomuus. Aika paskassa kunnossa oli sitten Vantaan ja Hämeenlinnan välinen moottoritie.

Lopulta pääsimme mökille.

Perjantaina ja lauantaina taivas pysyi melko pilvisenä, mutta vain vähän sateli. Ja oli melko lämmin.

Veljeni vaimo oli paljon metsässä keräämässä marjoja. Välillä veljeni ja kerran myös K olivat mukana hommassa. Silloin kun K:kin oli mukana marjastamassa, minä hoidin vaavelia.

Vaaveli vietti aina välillä aikaansa heittelemällä kiviä järveen, kuten edelliselläkin kerralla ja kuten edellisenä vuonna. K ja minä toimimme avustajina ja keräsimme hänelle kiviä. Ehdotin välillä siirtymistä käpyihin, koska ne usein palaavat itse takaisin rantaan, mutta vaaveli ei hyväksynyt ajatusta.

Vaavelista täytyy kertoa nyt sellainen seikka, että hän on hirveän kohtelias ihmisille. Hänet on mahdollisesti kasvatettu hyvin. Lisäksi hän kannustaa ja kehuu muita ihmisiä aina kun siihen tarjoutuu syy ja tilaisuus.

Sitten kun vaaveli on kasvanut aikuiseksi, hän voi muuttaa halutessaan Kanadaan. Kohteliaisuutensa vuoksi hänellä olisi hyvät saumat kotoutua maahan. Kuten eräässä rakastamassani tv-sarjassa aikoinaan lausuttiin kanadalaisista: "Those Canadians, they are so polite!" ("Nuo kanadalaiset, he ovat niin kohteliaita!")

Ruoka oli hyvää. Veljeni ja hänen vaimonsa valmistivat ruokia ja lisäksi K valmisti salaatteja. Grillattiin makkaraa nuotiolla. Ritilällä käristettiin pihvejä ja eräänlaista juustoa, joka oli valmistumisensa jälkeen melko hyvää. Lisäksi syötiin perunoita. Kerran oli osana ateriaa valkosipulileipiä.

Käytiin saunassakin monta kertaa. Jotkut tosin kävivät vähemmän. Itse lämmitin saunan yhden kerran. Veljeni taisi olla se, joka lämmitti sen muilla kerroilla.

Lauantaina kulttuurielämäntuntijakollegani soitti ja kertoi palanneensa pohjoisen matkaltaan kotiin. Hän oli vanhempiensa kotitanhuvilla keräillyt hilloja eli lakkoja (eri lakka kuin se huume). Ennen kuin hän kertoi olevansa tulossa käymään kämpilläni, en huomannut kertoa hänelle, että olen paraikaa mökillä. En ollut kertonut hänelle meneväni sinne, koska olin odottanut, että hän tulee etelään aikaisintaan seuraavalla viikolla. Kulttuurielämätapahtuma toivottavasti laajennetulla jäsenkunnalla tapahtuu sitten tällä viikolla taas lauantaina, kuten hyvä tapa kuuluu.

Nautin Alkon oluistani kaksi ensimmäisenä iltana ja yhden saksalaisen ykkösoluen. Lauantaina nautin samaten kaksi Alkon oluista ja yhden saksalaisen ykkösoluen. Yömmällä veljeni pyysi minulta nautittavakseen kolmannen eli viimeisen Alkon oluistani, Huvila X-Porterini, koska hän tarvitsi saunanjälkeisjuomaksi jotain maltaista. Suostuin antamaan hänelle puolilitraisesta oluestani kaiken muun paitsi pienen lasillisen, jonka kaadoin itselleni lasiin.

En oikeastaan ollut edes ajatellut nauttivani tätä olutta ennen sunnuntaita, mutta silti vähän kirpaisi. Veljeni kuitenkin kohotti mieltäni korkeuksiin laulamalla Dire Straits -yhtyeen The Man's Too Strong -kappaleen soittaen samalla kitaraa säestykseksi. Dire Straits on ollut lempiyhtyeitäni 80-luvulta alkaen. Mutta veljeni myöskin esitti, välillä kyllä hieman nuotin vierestä laulaen, koska hän ei täysin muistanut säveltä, lempiballadini Ride Forever. Kuulin kappaleen ensimmäisen kerran Wanhoina hyvä aikoina, kun katsoin kanadalaisen 'Chicagon ratsupoliisi' -sarjan (engl. Due South) jakson All the Queens Horses (pelkkä laulukohtaus löytyy tästä). 'Chicagon ratsupoliisi' oli komediallinen draamasarja, jonka pääosassa on kanadalainen ratsupoliisi Benton Fraser, joka oli joutunut lähtemään kotimaastaan sijoitetuksi Chicagon suurlähetystöön yhteystoimihenkilöksi. Sarjassa hän usein ratkoi rikoksia tai muita ongelmia paikallisen poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Ray Vecchion kanssa. Fraserilla oli myös Kanadan entisen pääministerin Diefenbakerin mukaan nimetty koira, joka oli oikeastaan susi, mutta joka osasi joka tapauksessa lukea kaikenlaisia karttoja.

Veljeni soitteli joitakin muitakin kappaleita lisäksi. Mutta hän mainitsi arvioidessaan antamaani olutta sen savuisen aromin, jota piti erinomaisena seikkana oluessa saunan jälkeen, ja sen lisäksi oli erittäin hienoa kuulla hänen suustaan se, että hän harkitsee parin hyvälaatuisen oluen hankkimista jatkossa mökkireissuja varten.

Kun kerran lauleskelin Kanada-lauluja, K kysyi minulta, että olenko oikeasti kova Kanadan fani vai onko tämä vain vitsiä. Vastasin hänelle, että molemmat väittämät ovat oikein.

Jostain syystä en nukkunut kumpanakaan yönä hyvin aitassa. Tärkein syy siihen on varmaankin se, että veljeni logistisista syistä nukkui siellä myös, kun mökin päärakennuksessa nukkuivat veljeni vaimo, vaaveli ja K. Otan stressiä laajemmasta väenpaljoudesta paikassa, jossa minun pitää nukkua.

Se pitää vielä kertoa, että vaaveli käytti yhteensä tuntikausia ajastaan siihen, että hän puhalteli tarkoitukseen sopivalla laitteella saippuakuplia. Se oli hänestä mahdottoman hauskaa puuhaa. Välillä hän pyysi minua tai K:ta puhaltelemaan myös. K puhalteli enemmän kuin minä. On erinomaista, että niin alkeellista teknologiaa oleva väline voi saada pienessä lapsessa aikaan niin paljon iloa. Varsinkin kun kyseinen lapsi on diginatiivi, joka on yhden vuoden iästä alkaen käyttänyt iPadia ja älykännyköitä sujuvasti.

K pääsi nyt tutustumaan kunnolla vaaveliin. Hän paljon vietti aikaa tämän kanssa. Minuakin enemmän.

Itsekin juttelin paljon K:n kanssa. Olen päässyt tutustumaan häneen oikeastaan vasta aikuisiällä.

Edellisellä mökkireissulla yksi käyttämistäni t-paidoista oli ollut Somaliopiskelijoiden yhdistyksen paita, jolle veljeni silloin oli ruokapöydässä hymähtänyt. Minulla oli tälläkin reissulla se jonkin aikaa päälläni. K hymähti nyt myös, kun näki sen. Hän myös mainitsi siitä veljeni vaimolle. Minulla oli mukana muitakin paitoja, kuten vasta Varustelekasta ostamani Oikeutta oluille -t-paita.

Tänä vuonna joutsenia ei ole mökillä näkynyt. Viime vuonna näkyi, ja ne olivat jonkinlainen riesa. Voit myös halutessasi käydä Hikipediassa lukemassa kirjoittamani artikkelin Joutsenpuolueesta (artikkelin julkaisuun toimittanut ja kuvat kuvateksteineen lisännyt Tuomo "Squirrel" Hämäläinen).

Mökillä oli tälläkin kertaa ihan kivaa, vaikka olin lauantaina ja sunnuntaina unen vähyyden vuoksi jonkin verran väsynyt. Ja sekin on kivaa, että vaikka en ole siellä humalassa, niin on kivaa.

Sunnuntaina aurinko ensimmäisen kerran pilkisteli kunnolla pilvien välistä. Lisäksi oli kunnolla lämmin ilma. Kaadoin myöskin naamaani jäljelläolevat kaksi saksalaista ykkösoluttani ennen kotiin lähtöä.

Vasta kotiin päästyäni väsymys ja henkinen uupumus valtasivat mieleni.

Veljeni ja tämän vaimo olivat antaneet minulle mukaan kunnon rasiallisen vadelmia. Nautin ne kokonaan myöhäisillalla. Se teki hyvää. Jonkin verran pelkäsin, että vatsani ihmettelisi moista määrää vadelmia, mutta ilmeisesti ne ovat tässä suhteessa minulle turvallisempia kuin mustikat, jotka ovat joskus minulle aiheuttaneet suuressa määrin syötyinä vatsanväänteitä.

En osannut ottaa huomioon sitä, että rasian pohjassa oli kuusi pientä pyöreää ilmareikää, joiden vuoksi tietokonepöydälleni valui marjoja syödessäni jonkin verran mehua.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Uni ehdokkuudesta eduskuntavaaleissa

Näin välillä sellaista unta, että olin ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Unessa en ajatellut minulla olevan todellisia mahdollisuuksia päästä läpi, mitä vielä alleviivasi se, etten ollut saanut valmiiksi vaalisivustoani juuri ennen vaalihuoneistojen avautumista.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mitä rasistista olen sanonut elämäni aikana

Kerron tässä, mitä kaikkea rasistista olen tullut sanoneeksi elämäni aikana.

Vuosia sitten luin Karoliinisen instituutin tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan ruotsalaiset koehenkilöt pystyivät haistamaan sairauden, kun he haistelivat ihmisten t-paitoja. Aikojen saatossa tulin sitten lähettäneeksi erinäisiä kertoja tutuille sähköposteja, joiden allekirjoituksessa viittasin tämän tutkimuksen tuloksiin ja lausuin, että ruotsalaiset ovatkin lähempänä eläimiä kuin normaalit ihmiset.

Ja kerran kun jossain tuli puhetta miesten ympärileikkauksesta, niin lausuin, että yhdysvaltalaisen kulttuurin piirissä ympärileikataan poikavauvoja sen vuoksi paljon, että Yhdysvalloissa miehet eivät pese munaansa. Tosin tämä ei ole kauhean aitorasistinen viesti, koska en esimerkiksi lausunut samalla, että kyse on yhdysvaltalaisten kulttuurisesta ja kenties myös geneettisestä erityispiirteestä, joka merkitsee sitä, että heillä ei ole täyttä ihmisarvoa.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Jeesus tapaa Sokrateen

Minulla on 22-vuotiaasta asti ollut taipumus ajatella, että kristinuskon perusasian oivaltaminen on Jumalan työtä ja että ihminen ei voi asiaa tajutakaan ilman Jumalan vaikutusta hänessä.

Kun ihminen on oivaltanut, että Jumala ei vaadi ihmiseltä mitään ja että usko on Jumalan lahja ja että kun ihminen perustaa suhteensa Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön eikä mihinkään, mikä on hänen omaansa tai ansiotaan, ihminen saa Jumalalta Voiman tämän Pyhän hengen kautta. Olen pitänyt tätä Voimaa todisteena siitä, että kristinusko on totta.

Tähän vuoteen asti. Minulla on ollut vahva taipumus kyseenalaistaa mitkä tahansa opinkappaleet. Noin kaksikymmentä vuotta sitten eräs kristitty hyvä ystäväni nimeltä Pasi ihmetteli tätä. Myöskin on tiede minulle aina ollut tärkeä asia. Ja sitä myöten minulle on myöskin ollut selviö, että maailmankaikkeus on julmetun vanha, että Maapallo sekä elämä sillä ovat enemmän kuin neljä miljardia vuotta vanhoja ja että Jumala on käyttänyt biologista evoluutiota ihmisen luomiseen eikä ihmistä ole luotu erikseen.

Kristuksen sovitustyötä en ole kuitenkaan kyseenalaistanut, koska minulla ei ole ollut siihen syytä.

Mutta tänä vuonna päätin kokeilla, sen ajamana, että monet kristinuskon perinteisistä opinkappaleista näyttivät olevan totuusarvoltaan epävarmoja, että onko Jumalan voima saatavana myöskin ilman Kristuksen sovitustyöhön turvautumista. Kokeeni näytti minusta osoittavan, että jossain määrin ihminen voi saada Jumalan hengen Voiman myöskin yksinkertaisesti avautumalla Jumalan mahdollisuuksille.

Kristinuskon eduksi on silti luettava, että siihen kuuluva Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen on ihmisen kannalta luonteva ja erinomaista laatua oleva paketti, jonka kautta Jumalan hengen Voima tulee ihmiseen.

Näin tulin mielessäni lopulta myöskin siihen päätelmään, että Jumalan hengen Voima saattaa perustua myös pelkkään ihmisen mielen toimintaan. Että sen takana ei välttämättä ole todellista Jumalaa, vaan sen takana olisi psykologinen mekanismi. Ja jos näin olisi, niin kristinusko olisi pelkästään uskonto (vaikkakin em. tavalla erikoinen).

Näin ollen Jeesus Nasaretilainen saattaa olla ainoastaan sellainen tärkeä heppu, joka on ensimmäisenä keksinyt tämän psykologisen "tempun". Ja pelkästään yksi juutalaiskansan suurmiehistä 30-luvulla jKr.

Itse haluaisin kuitenkin uskoa, että ylösnousseella Jeesuksella olisi selvä syy-seuraussuhde Jumalan hengen kanssa, mutta tätä asiaa en kykene enää todistelemaan itselleni. Toisaalta kuitenkin lienee syytä todeta, että vaikka Jumalan henki ei tulisikaan Jumalasta vaan ihmisen omasta mielestä, niin sen ilmaantuminen saattaa silti kuulua Jumalan suunnitelmiin. Tämän todistaminen vain on vaikeata.

Lueskelin tuossa syntymäpäivälahjaksi saamaani Graig A. Evansin teologista teosta Jeesus-huijaus paljastuu, jossa kirjoittaja Uuden ja Vanhan testamentin asiantuntijana jakelee iskuja ennen kaikkea liberaaleille, mutta myös konservatiivisille teologisten oppien ja käsitysten esittelijöille ja julistajille. Kirjoittaja on kristitty eli perustaa suhteensa Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön, ja minusta hän on varsin täysipainoinen yksilö kirjassaan esittämiensä perustelujen perusteella, sikäli kuin itse ei-asiantuntijana osaan asiasta mitään sanoa.

Kirjansa eskatologiaosiossa Evans käsittelee sitä, mitä Jeesuksen puheissaan usein käyttämä ilmaisu Jumalan valtakunta tarkoittaa. Evansin mukaan termi on järkevintä kääntää asiayhteydessään Jumalan hallintavallaksi eikä se siis sinänsä liity maailmanloppuun. Ja Jumalan hengen Jeesukseen uskovat eli kristityt sitten saivatkin.

Uudessa testamentissa kerrotaan, että kun Jeesus Nasaretilainen oli kerran lausunut oppilailleen, että vaikeampi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan, niin oppilaat olivat sitten ihmetelleet, että voiko sitten kukaan pelastua. Jeesus oli vastannut heille: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista." Rikkaissa on se huono puoli, että he kykenevät perustamaan elämänsä paljon suuremmassa määrin kuin köyhät siihen, mikä on heidän omaansa, varakkuuteensa ja resursseihinsa.

Jumala hallitsee kristityissä henkensä kautta, vaikka Jumala olisi kuvitteellinen, psykologisen mekanismin kautta.

Tämä on minusta parasta kristinuskossa. Toiseksi parasta siinä on mielestäni realistinen ihmiskäsitys. Pahinta minusta siinä taas on se, että edes Jumala ei kykene suojelemaan uskoviaan tyhmyydeltä. Toiseksi pahinta minusta on se, että mainitsemaani psykologista mekanismia lukuun ottamatta Jumala näyttää ottavan kovin vähän osaa kirkkonsa elämään. Ei näytä olevan päteviä todisteita siitä, että Jumala parantaisi sairaita tai vastaisi rukouksiin. Yhtä pahaa minusta siinä on se, että kukaan jeesuslaisuuden perusteoksen Uuden testamentin kirjoittajista ei aikoinaan keksinyt kieltää kristittyjä sotkemasta uskoonsa politiikkaa.

...
PS:

Tälle merkinnälle on jatkoa.

Tämä merkintä on jatkoa edelliselle.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Lopullisista lopullisin näkemykseni sukupuolivähemmistöasiaan

Täytyy sanoa, että tunnen pientä epämukavuutta ajatuksesta, että homoseksuaalien tulisi saada solmia avioliitto tai muu sellainen, joka voitaisiin rinnastaa heteroseksuaalien vastaavaan.

Minusta tuntuu, että toinen puoli tätä epämukavaa tunnetta johtuu siitä, että en halua, että lapsi elää ilman toista biologista vanhempaansa. Minusta lapsella on oikeus sekä isään että äitiin. Ja minun mielestäni lapsen oikeuksien tulee tässä jyrätä aikuisten yksilöitten oikeudet. Tosin tämä on vain minun mielipiteeni asiasta, koska asiaa ei voida todistaa.

Joudun ikävä kyllä tässä toteamaan, että heteroseksuaalit ovat länsimaissa ikävän suuressa määrin ottamassa aina avioeroja (ja avoeroja). Mutta tämä tosiasia ei poista lapsen periaatteellista oikeutta sekä isään että äitiin (vaikka mielipidekysymys). Mutta kai eroavaisuus ennen pitkää tulee ikään kuin välttämättömyyden pakoksi yhteiskunnissa, joissa avioero (sekä avoero) on sallittua.

Minusta on varsin ikävää, että keinohedelmöitykset sallitaan yksinäisille naisille ja sellaisille, jotka elävät seksuaalisessa suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. En kannata myöskään homoseksuaaliparien adoptio-oikeutta. Muuten varmaan kannattaisin, tai ainakin hyväksyisin, mutta en pidä ajatuksesta, että se suoraan johtaa myös ei-heteroseksuaalisessa suhteessa olevien naisten oikeuteen keinohedelmöitykseen.

Sanon suoraan, että en pidä.

Näin tunnustan suoraan äärikonservatiivisuuteni ja konservatiiveista konservatiivisimman poliittisen, yhteiskunnallisen ja henkilöolemukseni. Culpa mea!!

Olen silti sen verran kiltti, etten halua kieltää homoseksuaalisuutta. En edes homoseksuaalista yhdyntää. Tämä johtuu siitä, että en koe tuollaisen haittaavan tosiasiassa ketään. Kyseessä on uhriton rikos. Ja homoseksuaalisuus on ennen kaikkea suhteellisen harmiton anomalia, ei kovin vahvasti perversio.

Nykytiedon mukaan taipumus homoseksuaalisuuteen jossain määrin periytyy. Toisaalta kohdun hormonaaliset tekijät vaikuttavat myöskin paljon asiaan. On pohdittu sitäkin, että miten on ylipäätään mahdollista homoseksuaalisuuden osittainen periytyminen. On käynyt ilmi, että homoseksuaalien heteroseksuaalisilla sukulaisilla jälkeläistentuotto on tavanomaista suurempaa. Joissakin kulttuureissa homoseksuaalit ovat myöskin olleet tukena ja turvana sukulaistensa lapsille.

Minulla ei ole asiassa uskonnollisia ennakkoluuloja. Asiaan liittyy myös luontainen jo lapsuudesta peräisin oleva suvaitsevaisuuteni, joka luultavasti johtuu ennen kaikkea siitä, että olen syvällä sisimmässäni tiennyt, että suurissa pudotuspeleissä minä itse olen myös sellainen ihminen, joka ei ole lähellä ravintoketjun huippua. Ja joka täten häviäisi niissä, joten minun kannattaa kunnioittaa kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka itse eivät aseta itseään ihmistapojen ulkopuolelle.

Minusta on roistomaista pistää ihmisiä vankilaan näiden muiden ihmisten oikeuksia haittaamattoman seksuaalisen suuntautumisen takia, tai tappaa heitä. Kaikkien kukkien tulee antaa kukkia.

Olen ihmetellyt, että mikä on saanut monissa uskonnoissa buddhalaisuutta myöten aikaan sen, että homoseksuaalisuus kerta kaikkiaan kielletään. Totta kai se, että halutaan yhteisössä syntyvän lapsia, on vaikuttava tekijä. On haluttu varmistaa jälkeläistentuotto ja sitä myötä yhteisön jatkuminen tulevaisuudessakin. Toisaalta tässä on jotakin outoa, sillä näyttää siltä, että on voitu vähäsen pelätä sitäkin, että homoseksi olisikin miellyttävämpää kuin heteroseksi. Ehkä homoseksuaalisuuden kielto on kuitenkin alun alkaen tehty varmuuden vuoksi.

Minusta olisi kiva, jos historiallisten uskontojen piirissä tehtäisiin tiliä asiasta, että ehkä on menty aikoinaan (ja jossain määrin nykyäänkin) liian pitkälle suhtautumisessa homoseksuaaleihin.

Homoseksuaaleille tulisi mielestäni tehdä helpoksi perinnön jättäminen haluamalleen homoseksuaalille, siinä määrin kuin se ei loukkaa hänen verisukulaistensa oikeuksia.

Minusta homoseksuaaleille, kuten filosofi Jukka Hankamäelle, sopisi myös yhteiskunnallinen tehtävä, joksi ehdotan kulttuuriperinnön välittämistä nuoremmille. Ja tässä varmaankin kannattaa mainita se, että homoseksuaalisuus on eri asia kuin pedofilia.

Jos homoseksuaaleja olisi maailmassa ja Suomessa enemmän, niin minusta heidät voitaisiin laittaa myöskin yksin vastuuseen maansa aseellisesta puolustamisesta. Mutta koska Suomi on vain viiden ja noin puolen miljoonan asukkaan maa, niin luulen, ettei homoseksuaaleja aivan riittäisi maan puolustamiseksi aseelliselta hyökkäykseltä. Yhdysvalloissa ehkä riittäisi, koska maan asukasluku on yli 300 miljoonaa.

Minusta transseksuaalit ja aseksuaalit voisivat myös olla maansa aseellisia puolustajia.

Tosin lukemattomat heteroseksuaaliset miehet voisivat valittaa syrjinnästä, jos heitä ei päästettäisi asevoimiin, joten taidan sittenkin haudata tämän ajatuksen. Silti hyväksyisin edelleen sukupuolivähemmistöjen edustajat asevoimiin.

Lisäksi haluaisin sanoa, että ihmisoikeudet ja ihmisarvo ovat sosiaalisia konstruktioita, mutta siitä huolimatta tärkeitä. Kuten sukupuoletkin, joita on kaksi. Lue vaikka transseksuaalin henkilön Musta orkidea -blogia, jos et usko.

Ikävä kyllä ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia ei voida tieteellisesti todistaa, kun taas sukupuolien olemassaolo voidaan. Seksuaalisesti lisääntyvät lajit ovat jo miljardien vuosien ajan kukoistaneet sen ansiosta, että maailmaan oli kerran ilmaantunut kaksi sukupuolta.

Kaikkein tärkeintä on joka tapauksessa ihmisarvo. Se on myös ihmisoikeuksien perusta. Joita kumpaakaan ei voida todistaa, vaan pelkästään olettaa.

Luonnontieteelliseltä kannalta rakkaus ja raiskaaminen ovat samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Me ihmiset taas teemme itse arvottamiset, joita emme voi todistaa oikeiksi. Mutta onneksi teemme.

Joku voi nyt tässä nalkuttaa, että yhä useammat kirkkokunnatkin hyväksyvät samaa sukupuolta olevien avioliittojen solmimiset ja vieläpä kirkkorakennuksissa. Mutta minäpä olenkin nykyään siinä määrin uskonnoton, ettei asialla ole minulle mitään väliä. Njäh, njäh!

Tämä on toivottavasti lopullisista lopullisin näkemykseni sukupuolivähemmistöasiaan. Kiitoksia, että luitte loppuun. Tai hyppäsitte suoraan tälle tai olla olevalle riville.

PS Ja onneksi olkoon Ryppy & Reikä -nettisarjakuvablogille, joka on saavuttanut kunniakkaan yhden vuoden iän. Viel' on Suomi voimissaan!

II PS vielä saman vuorokauden sisällä:

Tein hieman lisäyksiä vielä tekstiin. Uuden version kappaleet 8, 11 ja 12 ovat uusia.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Einsteinin Jumala

Albert Einstein (1879-1955) oli saksanjuutalainen fyysikko, joka kehitti erityisen (1905) ja yleisen (1915) suhteellisuusteorian. Yleinen suhteellisuusteoria eroaa erityisestä siinä, että se sisältää myös painovoiman. Kummankin mukaan aika ja avaruus ovat molemmat suhteellisia, eivät absoluuttisia niin kuin Isaac Newton (1643-1727), suuri englantilainen fyysikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja unitaariteologi, oli aiemmin esittänyt. Teorioitten mukaan valonnopeus tyhjiössä kuitenkin on vakio, riippumatta havaitsijasta ja valonlähteen nopeudesta. 1930-luvulla Einstein muutti Yhdysvaltoihin, mikä varmaankin oli järkevää sen sijaan että hän olisi elänyt kansallissosialistisessa Saksassa.

Useat kristityt ovat painottaneet Einsteinin loistavuutta. Että tämä oli paitsi nerokas tiedemies, niin myös Jumalaan syvästi uskova uskovainen. Ja kun Einstein oli etnis-uskonnolliselta syntyperältään juutalainen, niin tämän piti luonnollisesti merkitä sitä, että Einsteinilla oli syvä ja lämmin usko Jumalaan. Varsinkin kansallissosialistien suorittaman juutalaisten kansanmurhan holokaustin jälkeen, jolloin tietyissä ei-juutalaisissa piireissä ruvettiin painottamaan juutalaiskansan erityislaatuisuutta.

Mies tosiaan käytti paljon uskoon ja Jumalaan perustuvia vertauksia. Tunnetuin niistä on "Jumala ei heitä noppaa", joka perustuu siihen, että Einsteinilla oli suuria vaikeuksia hyväksyä 1920-luvulla syntynyttä kvanttimekaniikkaa eli kvanttifysiikkaa, jonka mukaan fysiikan syy ja seuraus -suhde eli kausaliteetti näyttää muuttuvan luonteeltaan tilastolliseksi. Tähän teoriaan liittyy myös sellainen asia kuin aaltohiukkasdualismi, jossa on kysymys siitä, että kohteilla, joita on totuttu pitämään hiukkasina (elektronit, neutronit jne.) voidaan tavata aalloille tyypillistä käyttäytymistä. Eli että toisaalta hiukkaset ovat hiukkasia, toisaalta aaltoja. Siihen liittyy myös sellainen asia kuin Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jossa on kysymys siitä, että hiukkasen sijaintia ja liikemäärää (tai nopeutta, jos asian haluaa sanoa yksinkertaisemmin) ei voi samanaikaisesti määrittää miten tarkasti tahansa. Jos toinen tunnetaan tarkasti niin toista ei voi tuntea tarkasti.

Kvanttimekaniikka soti Einsteinin fysiikan ihannetta vastaan, joten hän taisteli sitä vastaan vääränä tulkintana pitkään. Ja hänen arvovaltansa edisti tällaista ajattelua laajemminkin. Mutta ennen pitkää kävi varsin selväksi, että niin nerokas kuin Einstein oli ollutkin, hän oli ollut tässä asiassa väärässä.

Mitä taas tulee Albert Einsteinin jumalakuvaan, niin ainakaan tieteellisen työnsä kautena hän ei uskonut persoonalliseen Jumalaan, sellaiseen Jumalaan joka vaikuttaisi maailmaan ja olisi kiinnostunut luotujensa kohtaloista ja palkitsisi ja rankaisisi näitä. Kun häntä usein nimitetään uskonnolliseksi, niin kyseessä oli Einsteinin "kosmisen uskonnollisuuden tunne", joka on melko lailla erilainen asia kuin se, mitä tavallisessa kielenkäytössä nimitetään uskonnollisuudeksi.

Einsteinille Jumala oli ennen kaikkea vertauskuva ja retorinen tehokeino. Jos hän jonkinlaiseen Jumalaan uskoi, niin tämä oli miehelle epädogmaattisen uskon ja kunnioituksen kohde ja merkitsi oikeastaan samaa kuin maailmankaikkeus ja sitä vallitsevat lait. Hänen Jumalansa oli panteismin tai deismin Jumala.

Einstein saattoi puhua Jumalasta ja uskonnosta kunnioittavaan sävyyn. Mutta uskovainen hän ei ollut.

Aiheeseen liittyen voit myös halutessasi käydä lukemassa Areiopagi-sivustolla julkaistun Matthew Stanleyn vieraskirjoituksen Albert Einstein ei uskonut persoonalliseen Jumalaan.

...
PS:

Tälle merkinnälle on jatkoa.

Tämä merkintä on jatkoa edelliselle.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Uni vangitsijoista

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin jossain suurehkossa rakennuksessa. Minua ja monia muita ihmisiä pidettiin siellä vastoin tahtoamme. Yhtäkkiä päätin ampaista karkuun. Juoksin käytävää pitkin. Minua ajettiin takaa. Käytävän vasemmalla puolella olevan pikku huoneen ovi oli auki, ja siellä oli yksi vihulaisista. Minulla ei ollut aikaa jäädä tappelemaan vaan juoksin suoraan lähellä olevalle ulko-ovelle, joka oli auki, ja siitä metallisia portaita alas. Muitakin ihmisiä karkasi samalla.

Siinä oli sellainen pikku ongelma, että kaikilla vankeina olleilla oli jossain päin kehoaan paikannin, eli vihulaiset tiesivät kaiken aikaa, missä kukin oli. He voisivat napsia meidät taas talteen yksi kerrallaan.

Eräs vanha viisas mies näytti, että eräässä paikassa oli maanalainen tila. Sinne johtivat portaat, joille pääsi, kun erikoisella tavalla ensin väänsi lukkosysteemin auki. Lukkosysteemiä ja sisäänkäyntiä peitti vihreähkö jossain määrin nestemäinen mönjä, jota valui sivuille, kun mies avasi väylän maanalaiseen tilaan.

Tilalla oli mahdollisuus toimia jollakin tavalla aseena vihulaisia vastaan. Siinä tapauksessa se olisi ratkaisu ongelmiimme.

En minä eikä kukaan meistä näyttökerralla kuitenkaan mennyt sinne.

Ilmeisesti unessa sitten tapahtui yhtä ja toista. Mietin jossain vaiheessa maanalaisen tilan sisäänkäynnin avaamista ja aprikoin, että osaisinko itse tehdä sen.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Viha vain lisää vihaa!!1!!!

Suomessa on ihmisiä, jotka pyrkivät rakentamaan vastakkainasettelua kantaväestön ja uusnatsien välille. Se vain lisää väkivaltaa ja vihamielisyyksiä. Vihaan vastaaminen vihalla ei kuitenkaan ratkaise mitään. Viha lisää vihaa ja väkivalta lisää väkivaltaa.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Heinäkuun alkupuolen mökkireissu

Viime viikon torstaina jouduin tai pääsin hoitamaan kolmevuotiasta vanhemman pikkuveljeni tytärtä, koska veljelläni oli työkeikka ja hänen vaimonsa ja tytärpuolensa olivat Saksassa tutustumassa luterilaisuuden perustajan uskonpuhdistaja Martti Lutherin jalanjälkiin. Homma kesti kuuden ja puolen tunnin ajan. Se meni yllättävän mukavasti. Viimeisen tunnin ajan vaaveli nukkui vierelläni sohvalla samalla kun minä katsoin telkkaria. Puoli yhden maissa yöllä veljeni palasi kotiinsa.

Sain lainata veljeni autoa, jolla ajoin kotiini. Taisi olla ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun ajoin autoa. Siitä ja yöllisestä pimeydestä minulle tuli mieleen se, että pitäisi tilata aika silmälääkäriin.

Seuraavana päivänä ennen keskipäivää palautin auton. Eräs toimittajakollegani heitti minut takaisin kotitanhuville.

Veljeni kanssa oli ollut puhetta, että lähtisin heidän kanssaan mökille kahden päivän ajaksi perjantaina. Asiasta oli soudettu ja huovattu, koska säätilan hyvyydestä oli epävarmuutta. Kun olin perjantaina vielä matkalla takaisin kotikaupunginosaani, veljeni soitti ja ilmoitti olevansa sitä mieltä, että mökkipaikkakunnalla tulee olemaan tarpeeksi hyvät ilmat, joten voimme lähteä. Suostuin lähtemään.

Myöhemmin päivällä sitten lähdimme. Ajoimme ensin kaupungin toiselle puolelle, jonka läheisyydestä veljeni kävi ostamassa itselleen näyttelyesineenä käytetyn kitaran. Sitten jatkoimme matkaa. Lähempänä määränpäätä eli Hämeenlinnassa kävimme paikallisessa Lidlin myymälässä. Ostin sieltä itselleni seitsemän kappaletta 2,8-prosenttisia oluita.

Kun olimme ajaneet mökin pihaan, vaaveli oksensi. En ollut ennen nähnyt hänellä tällaista reaktiota pitkäaikaiseen autoiluun. Veljeni mukaan ottama marjapiirakka oli suoraan vaavelin alapuolella tämän oksentaessa, mutta siihen ei kait osunut mitään.

Vaaveli piristyi kuitenkin nopeasti. Ja vaatteet vaihdettiin.

Olin ostanut Alkon myymälästä viisi kappaletta oluita. Nautin niistä vain kaksi ensimmäisenä iltana.

Vaavelin kanssa potkin palloa. Ja sisällä mökkirakennuksessa leikimme eräänlaista ilmakitaraa ja -kosketinsoitinta kaukosäädinten avulla. Vaaveli lauloi. Ja minä lauloin. Koko repertuaarini koostui joistakin harvoista lauluista. Lauloin sellaisia ikivihreitä kappaleita kuin Arrogant Worms -yhtyeen The Mountie Song ja We Are the Beaver. Ja Kanadan kansallislaulua. Ja Paul Grossin kappaletta Ride Forever. Ja Maamme-laulua. Ja Maa on niin kaunis -kappaletta.

Vaaveli myös edellisvuoden tapaan heitteli kiviä ja välillä myös käpyjä järveen. Hän saattoi joskus antaa minulle yhden kivistä ja kehottaa minua heittämään sen. Keräsin myöskin hänelle kiviä.

Vaaveli myöskin katseli välillä tv-ohjelmia kännykällä tai tabletilla, mutta aina ei internetyhteys toiminut kunnolla.

Jo ensimmäisenä iltana lämmitettiin sauna. Yritin mennä uimaan, mutta minusta vesi oli kylmää. Veljeni kävi uimassa. Hän totesi, että joo, kyllä se oli kylmää. Syytin itseäni pelkuruudesta. Mutta olen mukavuudenhaluinen.

Veljeni laittoi hyviä ruokia. Grillattiin makkaraa ja keitettiin perunoita. Tuoresalaattiakin oli. Vaavelille veljeni grillasi maissintähkiä, jotka ovat hänen suurta herkkuaan.

Nukuin perjantain ja lauantain välisen yön melko hyvin. Tein sen aitassa, jossa on kaksi kerrossänkyä. Veljeni ja vaaveli nukkuivat päärakennuksessa. Aitassa oli melkein kuin olisi nukkunut luonnon helmassa.

Kun lauantaina nautittiin aamupalaa, niin tunsin oikeassa kädessäni T-paidan hihan luona jotain lämmintä. Jätin tuntemuksen omaan arvoonsa. Ajattelin, että sen täytyy olla tuntoharha. Tunne vaihtui sitten viileydeksi. Vilkaisin hihaani, ja sen takapuolella näkyi ruskea läikkä. Ihmettelin, että miten olen saanut kahvia ujutettua siihen. Jonkin ajan päästä varmuuden vuoksi vielä tarkistin kainalon ja sen lähialueen, että onko siellä kenties ollut paise, joka olisi juuri äsken puhjennut. Mitään jälkeä paiseesta ei löytynyt.

Ja sitä paitsi ei minulla koskaan ole paiseita. Karl Marxilla sen sijaan oli. Hän jopa lausui aikoinaan, että kapitalistit saavat jonain päivänä maksaa hänen jokaisesta paiseestaan. Olikohan Marxilla geneettistä taipumusta paiseisiin vai johtuivatko ne psyykkisistä syistä? Voi olla, että kukaan ei tiedä. Edes Marxin hyvin varustettu kotikirjasto ei suojellut häntä paiseilta.

Mutta lauantaina mökillä oli varsin hyvät ilmat.

Hyttysiä oli jonkin verran, muttei kuitenkaan häiritsevän paljon. Tuuli jonkin verran, mikä piti niitä mukavuudenhaluisina huonoina lentäjinä poissa.

Lauantaina sauna lämmitettiin kahteen otteeseen.

Ja lauantain aikana nautin loput kolme Alkon oluistani. Sekä kaksi Lidlin 2,8-prosenttista.

Lisäksi lauantain jälkeisenä yönä veljeni tarjosi minulle kunnon tujauksen 30-prosenttista kahvikonjakkia. Se oli ihan maittavaa.

Kun olin jo pessyt hampaani, veljeni halusi vielä tarjota em. marjapiirakkaa. Se oli ihan hyvää. Ei maistunut oksennus.

Sunnuntaina oli matalapainetta melko paljon. Myöskin ja varsinkin yöllä. Siksi sain itseni kiskottua varsin myöhään ylös. Se tapahtui vasta puolenpäivän jälkeen. Olin herännyt jo varsin aikaisessa vaiheessa, mutta olin nukahtanut uudestaan.

Heräillessäni kuulin outoja ihmisten ääniä ulkosalta. Pistin vaatteet päälle ja kömmin luolastani ulos. Veljeni kanssa jutteli kaksi miestä, jotka olivat meidän naapureitamme. Nämä olivat tulleet veneellä keskustelemaan sinilevästä. Nimittäin sitä lajia oli ilmaantunut kovan tuulen vuoksi yön ja aamun kuluessa rannallemme. Veljeni kysyi minulta, että tiedänkö mitään levistä ja onko tämä sinilevää. Vastasin, että siltä se näyttää. Kävin päärakennuksessa. Kun palasin takaisin ulos, vieraat tekivät jo lähtöä. Sanoin veljelleni jotain viisasta sinilevästä. En nyt jostain syystä muista mitä.

Mutta joka tapauksessa, sinilevä ei ole levää vaan bakteereja. Siksi sitä onkin parempi kutsua sinibakteereiksi. Elossa ollessaan sinibakteerit ovat vihreitä. Niiden nimi tulee siitä, että kuolleina ne ovat sinisiä.

Sunnuntaina pitikin sitten vahtia sinilevän ei kun sinibakteerien vuoksi, ettei vaaveli mene tallustelemaan veteen eikä vesirajaan. Ohjeistin häntä siitä, mutta silti oli paras vahtia häntä koko ajan. Kerran hän meinasi mennä huuhtelemaan kätensä järven vedellä.

Päivän mittaan tuuli toi sinilevän joukkoon siitepölyä. Rannassa oli muuten Irlannin värit, mutta lipun valkoinen oli korvattu mustahkolla värillä.

Nautin sunnuntaina vielä yhden Lidlin oluista.

Puhuin välillä puhelimessa toimittajakollegani kanssa, joka halusi tuoda minulle ruokajakelun ruokaa, vaikka välttämättä en sellaista tarvitse.

Lopulta lähdimme menemään kotejamme kohti. Olimme olleet mökillä lähes kahden vuorokauden ajan. Itse en paljoa pitempää mökilläoloaikaa kestäkään yhteen putkeen.

Autoradiosta kuulimme, että tietyssä kohtaa Hämeenlinnanväylää olisi tulva. Veljeni päätti siksi ennen Nurmijärveä kääntyä kulkemaan Wanhaa tietä. Tämäkin tie kuitenkin oli tulvan vallassa yhdessä kohtaa. Pysähdyimme siinä kohdin. Meitä vastaan tuli kovahkolla vauhdilla ylämäestä auto, jossa oli kaksi naista, jotka vaikuttivat hämmästyneiltä autonsa käytöksestä, kun se oli osunut veteen. Auto ei onneksi liirannut meitä päin.

Ajoimme sitten hitaasti vesialueen halki.

Kuulimme radiosta myöskin, että Kehä III:lla Hämeenlinnanväylästä länteen on tapahtunut kolari, minkä vuoksi kulkeminen siihen suuntaan on hitaahkoa. Päätimme sitten jatkaa hitaammalla tiellä.

Lopulta pääsin kotiini.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Ameriikan rotupiirteitä ja poliisin voimankäyttöä

Yhdysvalloissa mustan väestön ja poliisin välit ovat kaikkea muuta kuin mitä parhaimmat. Poliisia syytetään kohtuuttomasta voiman käytöstä mustia kohtaan. Jokin aika sitten eräs musta rasistikusipää tappoi ampumalla useita poliiseja Dallasissa, jonka poliisipäällikkö sattumoisin oli tehnyt paljon poliisin käytäntöjen parantamiseksi kyseessä olevissa suhteissa.

Useat hyvää tahtoa täynnä olevat ihmiset kuitenkin esittävät mielipiteensä olevan, että rotuja ei oikeasti ole olemassa. He perustelevat tätä sillä, että ihmisroduiksi sanottujen alapopulaatioiden sisällä on enemmän vaihtelua kuin niiden välillä. Lisäksi voidaan sanoa, että ihmislajin yksilöitten geneettinen vaihtelu on suhteellisen pientä. On sanottu, että se on pienempi kuin saman vuoren eri rinteillä elävien kahden gorillapopulaation. Tämä seikka muuten johtuu siitä, että kymmeniä tuhansia vuosia sitten ihmiskunta koki nk. pullonkaulailmiön, jolloin koko lajin yksilömäärä romahti ehkä vain joihinkin satoihin tai vielä pienempään määrään.

Mutta silti kuka tahansa, ainakin jos oma henki olisi siitä kiinni, osaisi silmänräpäyksessä nimetä kuvasta ulkoisten rotupiirteiden perusteella valkoisen, neekerin, mongolidin (tai itäaasialaisen) ja Amerikan intiaanin. Eri maantieteellisillä alueilla on syntynyt populaatioita, joiden rotupiirteet – myös sairauksiin liittyvät sellaiset – voidaan tunnistaa geeneistäkin analysoimalla. Tämän toteaminen ei ole rasismia, mutta osapopulaatioiden arvottaminen eriarvoisiksi on.

Jos rotuja ei olisi, ihmiset eivät antaisi rotuun liittyvien ulkonäköpiirteitten vaikuttaa omaan identiteettiinsä. Jos valkoinen tiedostava hyvä-ihminen muuttaisi vaikka Keniaan, niin kyllä hän siellä saisi tuta valkoisuutensa, koska ihmisen etniseen ja rodulliseen alkuperään liittyvät ulkonäköpiirteet vain ovat yksi tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja osaltaan sen perusteella ihmiset suhteuttavat itsensä toisiin ihmislajin edustajiin.

Minusta on jännää, että jotkut käyttävät Yhdysvaltain neekeriväestöstä nimitystä "tummaihoiset" ihan niin kuin nämä voisivat olla peräisin vaikkapa Etelä-Intiasta. Näiden "tummaihoisten" geneettinen alkuperä on kuitenkin melko suurelta osin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Ja toiseksi Yhdysvaltain poliisi ei reagoi "tummaihoisiin" niin kuin usein reagoi pelkästään näiden ihonvärin vuoksi. "Tummaihoiset" kokevat kuuluvansa samaan ryhmään ennen kaikkea siksi, että tietävät alkuperänsä.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on myös todennut, että rotuja on olemassa – vaikka eihän se sinänsä todista mitään.

Rasismia muuten on myös se Yhdysvaltain valkoisessa ja käytännössä "tummaihoisessakin" väestössä vallalla ollut uskomus, että jos ihmisessä on pisarakin "mustaa" verta, niin silloin hän ei ole ainakaan valkoinen. Samaa rasistista ajattelua on se, että presidentti Obamaa nimitetään mustaksi, vaikka hänen äitinsä oli valkoinen. Asenteesta on käytetty nimitystä "yhden pisaran sääntö".

Eivät pelkästään jotkut Yhdysvaltain valkoiset poliisit syyllisty joskus rasismiin, vaan siihen syyllistyvät välillä myös maan "tummaihoiset". Tunnettua on "jääkarhun metsästys", harrastus, jossa on kysymys siitä, että joukko neekereitä vaeltaa kaduilla ja yrittävät yhdellä iskulla päähän tipauttaa katuun satunnaisen sellaisen ohikulkijan, joka sattuu olemaan valkoinen. Tämä on samaa rasismia, johon syyllistyi herra Hitler kannattajineen 1930- ja -40-luvuilla.

Joka tapauksessa on selvää, että Yhdysvaltain poliisilla välillä olisi petrattavaa asenteissa. Koulutus voi auttaa asiaa jonkin verran. Yhdysvaltain neekeriväestölläkin olisi parantamisen varaa. Liian moni Yhdysvaltalainen neekeri pitää kouluttautumista "valkoisen" väen merkkinä, johon musta ei saakaan itseään vaivata. Ja liian paljon näkyy myös gangstakulttuurin ihannointia.

Tässä kirjoituksessa olen tarkoituksella käyttänyt useamman kerran sanaa "neekeri". Itse haluaisin nimittäin pitää käsitteen vapaana pejoratiivisuudesta. Monet suomalaiset ikävä kyllä haluavat nimityksen olevan halventava. Mutta miksi, kun kerran suomen kielessä on jo vanhastaan ollut sellaista käyttöä varten olemassa nimitys "nekru"? Ilmeisesti vain apinoidaan kulttuuria rapakon takaa ja samalla halutaan esittää hyvää ihmistä. Jossain vaiheessa ollaan varmaan siinä pisteessä, että Nelson Mandelaakin aletaan Suomessa kutsumaan afroamerikkalaiseksi (englanniksi "African American").

PS:

Voit myös halutessasi käydä lukemassa, mitä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama oli puhunut ammuttujen poliisien muistotilaisuudessa. Oi, katso:

Obama Dallasissa: "Maamme ei ole niin jakautunut kuin luulette"

Ja toiseksi. Teppo Mattsson on ei-rasisti ja kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija. Tiede-lehden sivuilla julkaistui hänen kirjoittamansa artikkeli, joka käsittelee kysymystä rotujen olemassaolosta. Ja tekee sen tuhmasti. Oi, katso:

Rodut todellisia kuin rasismi

...Mutta aivan lopuksi siteeraan Eric Cartmania. "I don't hate black people. I hate hippies."

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Maailman uutisia 13.7.2016


U u t i s i a :

Intian rationalistiyhdistystä ja kansainvälistä Rationalist Internationalia edelleen johtava Sanal Edamaruku on asunut Suomessa neljä vuotta paettuaan Mumbaissa kokemaansa vainoa.

Turvapaikkaa hän ei kuitenkaan ole hakenut, koska menettäisi tällöin Intian passin, vaan elättää itsensä kirjailijana, eli ei ole varsinainen maahanmuuttaja, jollaiset ovat monikulturistien sankareita.

Miehen tilanne oli kärjistynyt, kun katolisen kirkkorakennuksen Jeesus-patsaasta oli valunut vettä, mikä tulkittiin itkuksi. Tunnettu skeptikko kutsuttiin tutkimaan tilannetta ja ilmenikin, että kapillaari-ilmiö oli saanut WC-putkien vedet nousemaan patsaan huokosten kautta ylös ja valumaan sitten lattialle.

Edamarukun julkituoma näkemys asiasta herätti suurta vihastusta ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Intian perustuslaissa on vihapuhepykälä, mistä tuli sitten ongelmia. Sellaisia pykäliä on Suomenkin laissa. Lisäksi miehen riesaksi tulivat vihaiset kiihottuneet kansalaiset.

Sanal Edamaruku on lisäksi Intian ensimmäinen uskonnottomaksi ja kastittomaksi kirjattu lapsi, siis silloin kun hän tuli lapseksi aikoinaan syntymänsä yhteydessä.

...
Kokoomuksen Verkkouutiset puhuu ennen kaikkea Neuvostoliiton mutta myös muiden liittoutuneitten sotilaitten saksalaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistamista seksuaalirikoksista. Ja Miriam Gebhardtin aiheeseen liittyvästä teoksesta. Vaikka tässä yhteydessä olisi hyvä muistaa, että urheat Neuvostoliiton sotilaat raiskasivat etenemisvaiheessa muitakin kuin saksalaisia, nimittäin puolalaisia, bulgarialaisia, romanialaisia, jugoslavialaisia, tshekkoslovakialaisia. Ja vieläpä tuhoamisleirivankeja, olivat nämä sitten venäläisiä tai juutalaisia.

Suomessakin urheista neuvostosotilaista oli naisille ja tytöille seksuaalista väkivaltariesaa jatkosodan aikana.

Neuvostoliiton urhea johtaja Josif Stalin piti huolen siitä, että raiskaaminen oli laillista. Raiskaajia ei Neuvostoliiton siviili- eikä sotilasviranomaisten puolesta rangaistu koskaan.

Miriam Gebhardt kertoo kirjassaan, että länsiliittoutuneitten sotilaitten raiskaamisista ei myöskään useinkaan nostettu syytteitä.

...
Verkkouutiset kertoo myös, että Pohjois-Koreassa on käytössä jossain määrin Intian hindulaisuuden kastijärjestelmää muistuttava systeemi, jossa luokitellaan kansalaisten asema. Luokittelu perustuu perheiden hallitusta kohtaan osoittamaan uskollisuuteen historian saatossa ja jossain määrin yhteiskunnalliseen luokka-asemaan.

Kyllä se edistyksellisyys on ihmeellistä!

Jotain samantapaista, mutta käytännössä lievempää on olemassa myöskin Suomessa. Jossa suuri osa yhteiskunnan merkityksellisten luokkien jäsenistä kannattaa teoriaa ja käytäntöä, jossa ihmisen oikeudet riippuvat hänen asemastaan uhrihierarkiassa.

...
Verkkouutisten mukaan Vihreitten Heidi Hautala esittää, että Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri David Cameron järjesti kansanäänestyksen maansa EU-erosta eli Brexitista pelastaakseen oman nahkansa ja että siksi kansanäänestys ei ole aitoa demokratiaa.

Hautala sanoo edistäneensä suoraa demokratiaa 25 vuoden ajan.

Itsekin olen sitä mieltä, että kaikkien sivistysmaitten poliittiseen järjestelmään tulisi kuulua päättäjiä sitovien kansanäänestysten.

Suomen Vihreät oli aikoinaan kovastikin sitovia kansanäänestyksiä ajamassa, mutta sittemmin puolue näyttää tulleen siihen tulokseen, että kansalaiset saattavat myöskin äänestää joskus "väärin" eikä sellaista voi hyväksyä. Mutta kunnioitusta Heidi Hautalalle. Oletan, että hän puhuu totta.

...
Ääliövasemmistolaiset kuulemma järjestivät Saksassa mellakan, jossa heittivät poliisien päälle ilotulitteita, kiviä ja pulloja. Aikamoisia idiootteja, täytyy sanoa.

...
IFO-instituuttia johtanut taloustieteilijä Hans-Werner Sinn arvioi, että Suomen talous voisi kansalliseen valuuttaan palaamalla päästä nopeasti takaisin jaloilleen.

"Suomella olisi mahdollisuus lähteä eurosta suhteellisen tappiottomasti."

. . .
PS Vuorokauden päästä tämän ilmestymisestä tulee luultavasti julkaistumaan Yhdysvaltain neekeriväestön ja poliisin suhteista blogimerkintä.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Elämäni ensimmäinen aidosti sodanvastainen uni, Tuntemattoman hengessä

Näin sellaista unta, että olin jonkin maan sotilas ja oli sota. En ollut sotilastovereitteni kanssa juuri sillä hetkellä taistelutehtävissä. Lausuin ääneen, että nämä ovat jo aivan tarpeeksi kokeneet sodan todellisuutta. Eräs upseeri kuuli mitä sanoin ja alkoi läksyttää minua sanomalla, että se mitä me olemme kokeneet ei ole vielä mitään. Sanoin sitten hänelle jotain sellaista, että näistä sotilaista useat tulevat kaatumaan tai haavoittumaan. Ja varmaan puhe olisi kestänyt pitempäänkin, mutta uni taisi päättyä.

En muista, että olisin näin sodanvastaista unta aikaisemmin nähnyt.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Onko Buddhan päälaen luu löydetty?

Arkeologit ovat löytäneet tuhatvuotiaan buddhalaistemppelin raunioista koristeellisen arkun, jossa oli päälaen luu. Luun jotkut epäilevät kuuluvan buddhalaisuuden perustajalle Siddharta Gautamalle eli Buddhalle.

Buddhalaisuus on uskonto, joka syntyi 500-luvulla eKr. Intiassa.

Buddhalaisuuteen kuuluu lyhyesti sanottuna usko ihmisen taakan vaellukseen. Eli kun ihminen kuolee, niin hänen taakkansa matkaa johonkin syntyvään ihmiseen. Ihmisen persoonan ei oleteta tässä siirtyvän, toisin kuin ajatellaan hindulaisuudessa. Buddhalaisuudessa myös ajatellaan elämän oleva kärsimystä ja että kun luopuu elämänjanosta, voi päästä nirvanaan, joka merkitsee päätöstä ihmisen taakan matkalle ruumiista toiseen.

Buddhalaisuus eroaa hindulaisuudesta myös niissä suhteissa, että se hylkää kastilaitoksen eikä se anna samaa painoa jumalille.

Buddhalaisuuteen kuten kristinuskoonkaan ei ole sisäänkirjoitettu ihmisten pakkokäännyttämistä. Lisäksi buddhalaisuus suhtautuu periaatteessa myötätuntoisesti eläimiin, toisin kuin vaikka islam. Tästä syystä Adolf Hitler piti buddhalaisuudesta, mutta älköön tätä laskettako buddhalaisuudelle viaksi. Vai pitäisikö se laskea viaksi? Hitler kyllä piti myös islamista, sen valloitusluonteen vuoksi.

Buddhalaisuudesta on olemassa lukuisia toisistaan eroavia muotoja.

Jotkut haluavat esittää, ettei buddhalaisuus ole oikeastaan uskonto vaan pikemminkin elämänfilosofia. Nämä ihmiset usein ovat sitä mieltä, että uskonto on paha, ja koska buddhalaisuus on heidän mielestään hyvä, niin se ei saa olla uskonto. He perustelevat väitettään sillä, että "Buddha ei opettanut minkään jumalten palvontaa eikä ylistänyt sokeaa uskoa, vaan kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti niiden ymmärtämiseksi". Edellisessä virkkeessä olevan tiedon olen kopioinut Wikipediasta.

Kristinuskostakin on muuten sanottu, ettei se ole uskonto, koska kristinuskossa Jumala tulee itse ihmisten luokse, kun taas uskonnossa ihminen yrittää päästä Jumalan luokse.

Buddhalaisuuteen kuuluu kuitenkin tuo usko ihmisen taakan jatkamiseen elämästä toiseen, ja ilman sitä ei buddhalaisuutta todellakaan ole. Ja se on uskonnollinen väittämä. Joten kyllä buddhalaisuus on uskonto, vaikka kuinka asiasta kinattaisiin!

Buddhalaisuuden tunnus on kahdeksanpuolainen kärrynpyörä. Sen pyörivä liike kuvaa todellisuuden jatkuvaa muutosta. Symboli viittaa myös Buddhan opetukseen kahdeksanosaisesta tiestä, jota noudattamalla kärsimys buddhalaisuuden mukaan voitetaan ja valaistutaan.

Toinen buddhalaisuuden tunnus on hakaristi. Buddhalaisille se symboloi Buddhan jalanjälkeä ja on merkki hyvästä elämästä.

Yle tuli muuten julkaisseeksi todella törkeän uutisen hakaristista. Sen mukaan hakaristilla on ikää vähintään 11.000 vuotta. Ja symboli on ajan kanssa vuosituhansien myötä sitten levinnyt Intiasta ympäri maailmaa, jopa Amerikan mantereille saakka. Intiaanitkin ovat siis käyttäneet hakaristiä. Näin Yle yrittää pestä hakaristin puhtaaksi kansallissosialistien saastasta.

Mutta mitä tulee tähän oletettuun Buddhan päälaen luun palaan, niin luulisi, että buddhalaisuudenkin piirissä on pyhäinjäännöksiä aikojen kuluessa ehditty paljon väärennellä ja tehtailla. Varsinkin kun Buddha eli jo 500-luvulla eKr.

Minusta sopivin todiste väitteelle, että kyseessä on todellakin palanen Buddhan kallosta, olisi verrata luun sisältämää DNA:ta Siddharta Gautaman jälkeläisten DNA:han.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Uni sodasta Rooman valtakunnassa

Näin sellaista unta, että raivosi jonkinlainen sisällissota Rooman valtakunnassa. Itse olin toisen osapuolen sotilas. Vastapuolta johti jokin Tiberius-niminen tyyppi. Unessa en ruvennut ihmettelemään, että mikä tyypin sukunimi sitten on. Tai cognomen eli lisänimi.

Tämän Tiberiuksen legiooniin kuului kolme kertaa enemmän sotilaita kuin meillä oli. Sotilaat meidän puolellamme kuitenkin luottivat kykyymme taistella vihollista vastaan menestyksellisesti. Henki oli armeijassa hyvä.

Olimme hirveän ylpeinä jo valmistautuneet marssikäskyn tuloon, kun yhtäkkiä vihollisen koko korkein johto saapui paikalle hevosilla ratsastaen. Se oli päättänyt antautua. Katselimme vierestä, kun nämä ratsastivat ohitsemme. Jostain syystä tein nykysuomalaisittain näille kunniaa. Vihollinen kuljetti mukanaan myös alttaria, mutta se hajosi kuljetuksessa.

torstai 7. heinäkuuta 2016

46-vuotissyntymäpäiväjuhla oli rattoa, ja kaikki oli hyvää

Tässä yhtenä päivänä täytin 46 vuotta.

Olin pitänyt syntymäpäiväni suhteen pitkälle matalaa profiilia, koska kerran kyse ei ollut pyöreistä vuosista. Kun täytin aikoinaan 40, niin pidin silloin komeat syntymäfestivaalit: yhdet juhlat mummilassa, jossa isommalla sukulaisporukalla nautittiin leipomosta tilaamani suurikokoinen sokerikakku, toiset Salilla ja kolmannet mökillä.

Oli aamupäivä ja kävin kaupassa ostamassa yhdistykseni toimipisteen, joka toimii minulle ikään kuin olohuoneen jatkeena, väelle jäätelöä. Kun saavuin paikan päälle, niin yllättäen väki onnitteli minua ja lauloi minulle syntymäpäivälaulun. Joku oli kielinyt.

Toin keittiön puolelle jäätelöt, mutta minulle sanottiin, että voin viedä jäätelöt kotiini, koska edellisiltana nuorisoryhmän porukka oli leiponut minulle sokerikakun. Jäätelöni pistettiin keittiön pakkaseen odottamaan.

Söin sitten lounaani. Heti sen jälkeen syötiin kakkua, ja minäkin osallistuin. Kakku oli hyvää. Kahvikin.

Valitettavasti jouduin pikaisesti lähtemään toimittajakollegani kanssa Espoon keskustaan lehtipalaveriin. Kuulun erään kerran vuodessa ilmestyvän lehden toimituskuntaan. Joskus aikaisemmin olen myöskin taittanut ko. lehteä.

Reissun aluksi vein jäätelöni kotiini pakastelokeroon.

Lehtipalaverissa meni sitten ihan mukavasti. Taittaja oli tosin vaihtunut, mutta uusi taittaja vaikutti täysin ammattitaitoiselta. Palaverissa sai myös pikkupurtavaa. Niin, ja lisäksi minulle laulettiin syntymäpäiväonnittelu. Tämä tosin johtui siitä, että olin palaverissa kertonut porukalle, että nyt oli syntymäpäiväni.

Olin kutsunut hieman väkeä nauttimaan kanssani oluita tai juomia kämpilleni. Aikataulun kanssa meni vähän viimetinkaan, mutta ehdin palaverista kotiini melkein sopivan ajoissa. Yksi vieraistani oli ehtinyt jo kotitalooni ennen tuloani. Toinen tuli jonkin ajan päästä. Vasta paljon myöhemmin, kun ensimmäinen vieraistani oli jo lähtenyt, paikalle tuli kolmas vieraani. Tämä ilmeisesti tuli vain siksi, että oli Facebookista saanut selville, että nyt oli syntymäpäiväni.

Olin mainostanut tietyille tutuilleni tilaisuutta pelkästään oluitten nauttimistilaisuutena.

Tarjosin kahdelle ensimmäiselle vieraalleni kahvia ja jäätelöä.

Nauttimani oluet, joita oli kolme, olivat hyviä. Toinen vieraistani oli ostanut minulle 20 cl pullollisen 15-vuotiasta skottilaista Dalwhinnie -single malt -viskiä. Maistoimme sitäkin. Se oli ihan hyvää.

Myöhempänä päivänä veljeni toivat minulle oman syntymäpäivälahjansa. Kyseessä oli leuanvetotankohäkkyrä, jota olin heille itse ehdottanut minulle ostettavaksi "vaikka en täytäkään nyt pyöreitä vuosia". Pienempi pikkuveljeni oli kertonut haluavansa itsekin samanlaisen. Sinä päivänä kylään oli jo aikaisemmin tullut käymään ylempänä mainitsemani toimittajakollega. Hänellä oli hoitokoira mukana. Hän sai nyt nähdä myös pienen veljentyttäreni, joka tuli isänsä eli vanhemman pikkuveljeni mukana. Vaaveli oli aluksi kovin unessa, koska hän oli juuri tullut tarhasta. Pikku hiljaa hän piristyi ja sitä mukaa aktivoitui. Olin ostanut hänen takiaan kämpilleni hieman ylimääräisiä syötäviä eli ksylitolikarkkeja, banaanin, jogurtin ja jäätelötuutin. Myöskin tarjosin väelle juotavaa ja keksejä. Toimittajakollegani halusi juoda nk. cappuccinon korvikettani, joka on Van Houtenin Reilun kaupan suklaajuomaa, joka on siis eräänlaista kaakaota, mutta maistuu yllättävän suuressa määrin cappuccinolta. Ripottelin mukaan hieman muskottipähkinärouhetta, joka antaa juomalle hyvän säväyksen.

Pienempi pikkuveljeni kiinnitti makuuhuoneeni oven karmien ylle leuanvetotangon pitimet sekä varmuuden vuoksi kiinnitti usealla ruuvilla yläkarmin kunnolla ja tehokkaasti paikoilleen.

Päiviä myöhemmin, kun oli lähes jokalauantaisen kulttuurielämätapahtuman pitämisen päivä, vieraani ihmettelivät, että pysyykö se tankoni edes siinä paikassaan kovin pitkään. Myöhemmin he huomasivat itse, että hökötyksen rakenteeseen kuuluu sellainen juttu, että se tavallaan ottaa toiselta puolelta oviaukkoa karmeista kiinni, mikä tukee sitä paikalleen.

Viime syksynä oli em. nk. olohuoneen jatkeeni epävirallinen talonmies kuollut. Tämä oli ollut yksi niistä henkilöistä, joiden kanssa olin tavannut tehdä lenkkiä Lammaslammen ympäri. Lammen toisella puolella sijaitsee urheilutelinepaikka, jossa sijaitsevat vatsalihaspenkki ja teline, jossa voi mm. tehdä leuanvetoja. Siellä osa porukastamme oli aina hieman urheillut. Olin itse tehnyt siellä vatsalihasliikkeitä ja osittaisia leuanvetoja. Minulta meni kuitenkin maku siellä urheiluun, kun tämä hyvä tuttuni oli kuollut. Ja sitä myötä meni ennen pitkää myös vähäinen leuanvetokuntoni.

Viimeksi kuluneitten päivien aikana olen urheasti yrittänyt saada sitä takaisin. Tämä on välillä maksanut minulle myöskin kipeitä lihaksia. Mutta aion saada leuanvetokuntoni huomattavasti paremmalle tolalle.

Itsekseni asuessani olen aina tavannut nukkua öisin mahuuhuoneen ovi suljettuna, koska yksinkertaisesti olen pelännyt pimeää ja sitä kautta mörköjä, ja uhan tunne on ollut suurempi silloin, kun pimeän lisäksi on ovi ollut auki, jolloin öttiäisillä on vapaa pääsy makuuhuoneeseen. Kuitenkin, koska kyllästyin ajatukseen, että joutuisin vähän väliä ottamaan leuanvetotangon pois kiinnikkeistään saadakseni oven kiinni ja laittamaan sitä takaisin, minä päätin ruveta nukkumaan makuuhuoneen ovi auki.

Ensimmäisenä yönä koin kovasti kauhun tunnetta, mutta se varmaankin enimmäkseen johtui siitä, että olin syönyt jotain sopimatonta. Nimittäin sen jälkeen olen onnistunut öisin löhöämään punkassani ilman mitään isompaa kauhua, itse asiassa melko rennosti.

Ja näin, 46 vuotta täytettyäni, on pimeän pelko kotona ollessa melko pitkälle voitettu kanta. Olisi ehkä onnistunut jo aikaisemmin...

Lisäksi makuuhuoneen ilmanvaihto on parantunut.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kirja-arvostelu: Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras-trilogia

Hannu Rajaniemi (s. 1978) on englanniksi ja suomeksi kirjoittava suomalainen tieteiskirjailija.

Sain juuri luettua loppuun kolmannen osan hänen Kvanttivaras-trilogiastaan.

Trilogiassa päähenkilönä on Jean le Flambeur -niminen eräänlainen herrasmiesvaras, ja tarina sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen omassa aurinkokunnassamme.

Kirjasarja on kirjoitettu hyvin ja vetävästi, ja kirjailija on panostanut täysillä tulevaisuuden teknologioitten esittelyyn. Sellaisesta spekulointiin hänellä on jonkinlaista pohjaakin, sillä hän on opiskellut matemaattista fysiikkaa Oulun ja Cambridgen yliopistoissa ja väitellyt säieteoriasta filosofian tohtoriksi Edinburghin yliopistossa.

Romaanisarja pursuaa modernia fysiikkaa. Moderni fysiikka on fysiikkaa, joka ottaa huomioon viime vuosisadan alkupuolella muotoillut yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan eli kvanttifysiikan. Ne ovat teorioita, jotka omilla sovellutusalueillaan tulevat luultavasti pätemään aina.

Lukijan ei sinänsä tarvitse tietää fysiikasta paljoa nauttiakseen Rajaniemen tuotoksesta, vaikka lisäiloa sellainen kyllä saattaa tuottaa. Itse suurin piirtein ymmärrän, mistä näissä teorioissa on kyse ja mitä sovellutuksia ne ovat jo mahdollistaneet.

Omatkin tietoni fysiikasta ovat silti kovin rajalliset, mutta oletan, että kirjailija kirjoittaa nk. kovaa scifiä eli kyse ei ole juurikaan nk. scififantasiasta, vaikka melko mielenkiintoisia juttuja on Rajaniemi saanut tarinaan vedettyä. Itse asiassa hän on ollut kirjasarjaa kirjoittaessaan hyvin kekseliäs.

Trilogian ensimmäinen osa Kvanttivaras ilmestyi vuonna 2010 englanniksi nimellä The Quantum Thief, ja tämä on itse asiassa kirjailijan esikoisromaani. Suomeksi kirja ilmestyi vuonna 2011.

Toinen osa Fraktaaliruhtinas ilmestyi vuonna 2012 englanniksi nimellä The Fractal Prince ja suomeksi vielä samana vuonna.

Kolmas ja viimeinen osa Kausaalienkeli ilmestyi englanniksi vuonna 2014 nimellä The Causal Angel ja tämäkin ilmestyi suomeksi vielä saman vuoden aikana.

Rajaniemi pitää lukijan hyvin pihdeissään loppuun asti.

Ja kolmannessa osassa meno menee jo varsin eeppiseksi.

Kirjailijan oli pitänyt kuitenkin sisällyttää kirjasarjaan lesboseksuaalinen kohtaus, joka onneksi oli vain lievä. Jos se olisi ollut rohkeampi, minun olisi täytynyt valittaa Rajaniemelle siitä, ettei hän ollut sisällyttänyt kirjaan roisia heteroseksuaalista kohtausta.

Mutta joka tapauksessa voin kertoa, että Kvanttivaras-trilogian lukeminen teki minut onnelliseksi.

Toivon, että kirjailija jatkaa scifin kirjoittamista, sillä paljoa tämän parempaa tieteiskirjallisuutta saa ihminen hakea.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Uni sotaharjoitukseen osallistumisesta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että minun piti osallistua Suomen puolustusvoimien sotaharjoitukseen. Häsellyksen sun muun vuoksi myöhästyin kuitenkin, ja minun piti ruveta etsimään porukoitani metsistä. Raahasin perässäni matalaa ja pitkäputkista tykkiä, joka luultavasti oli panssarintorjunta-ase.

Näin polulla jonkun motorisoidun häkkyrän pysäköitynä. Ajattelin, että nytpä löysin porukat. Kiinnitin tykkini häkkyrän perään. Paikalle tuli kuitenkin joitakin norjalaisia sotilaita, joilta sain tietää, että kyseessä oli heidän häkkyränsä. En ruvennut ihmettelemään, että mitä norjalaiset sotilaat tekevät suomalaisessa metsässä.

Onneksi paikalle tuli sitten myös suomalainen upseeri. Lähdin hänen mukanaan jonnekin päin. Sanoin hänelle, että haluaisin katumuksen osoituksena raahata itse koko matkan tykkiä.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Aloitin olutharrastukseni jo 90-luvulla

Ylemme oli maanantaina julkaissut oluittenmaisteluharrastusta ja pienpanimoita koskevan uutisartikkelin otsikolla "Onko varmaa, että tämä on olutta?" – Maistatimme pienpanimoiden oluita ummikoilla.

Uutisessa kehutaan: "Oluen maistelun ympärille on kehittynyt Suomessa sivistynyt maistelukulttuuri ja pienten panimoiden oluet ovat nyt trenditietoisen oluenjuojan valinta."

Itse en välitä trendeistä, mutta voin kehaista itseäni kertomalla, että aloitin oman oluittenmaisteluharrastukseni jo 1990-luvulla, täsmällisemmin sanottuna vuonna 1994.

Uutisartikkelin yhteyteen kuuluu videonpätkä, jossa kahden maallikkonaisen raati kommentoi neljää eri suomalaisten pienpanimoitten valmistamaa olutta. Bryggeri Sofia Imperial Stoutista siinä sanotaan, että se ei sopisi saunajuomaksi. Itsekin olen sitä mieltä, että tämä olut ei ole parhaimmillaan siinä tarkoituksessa nautittavana.

Stadin panimo on mainittu artikkelissa muodossa Stradin panimo, mutta se lienee kirjoitusvirhe.

Se taas ei ole, kun siinä oli väitetty, että tämän panimon Gasometer Grapefruit IPA -oluen nimessä oleva IPA on lyhennös sanoista imperial pale ale. Oikeasti IPA on lyhennös sanoista India Pale Ale. Asia olikin sitten myöhemmin korjattu artikkeliin.

Ao. videolla sanotaan, että Suomenlinnan panimon valmistama Svartön vehnä sopisi hyvin saunaolueksi. En nyt muista, että olisin juuri tätä olutta maistanut, mutta voin hyvin kuvitella, että pienoisraati on tässä asiassa oikeassa. Mutta se arvelu, että kyseessä olisi "joku jouluolut", menee metsään. Mutta ei kukaan ole seppä syntyessään!

Oma olutharrastukseni alkoi sillä lailla, että vuonna 1994 tutustuin uudestaan entiseen kaveriini, jonka kanssa olin ollut samalla luokalla peruskoulun toisella luokalla kevätlukukauden ajan. Jotenkin vain ajauduimme maistelemaan erilaisia oluita. Siihen aikaan Alkon ja kauppojen valikoimat olivat nykyiseen verrattuna kyllä suppeat. Usein nautimme oluemme metsässä istuen tai samoillen.

Ensimmäisten tärkeiden maisteluoluitten joukossa oli tshekkiläinen tumma lager Velkopopovický, joka itse asiassa oli ja on edelleenkin ainoastaan 3,8-prosenttinen. Muistan niiltä ajoilta myöskin puolalaisen Okocim-portterin ja brittiläisen vai pitäisikö sanoa skotlantilaisen MacEwan's Scotch Ale'in. Nämä kaksi olivat Alko-vahvuisia ja oikein maittavia. Jäin niitä kaipaamaan, kun niiden tuonti Alkoon loppui jossain vaiheessa. Jälkimmäiseen oli tosin osittain mennyt siinä vaiheessa mennyt maku, kun olivat menneet muuttamaan pullon muotoa. Epäilin silloin, että oluen reseptikin olisi muuttunut, mutta tunne saattoi perustua ainoastaan mielikuviin.

Niin, ja toki niihin aikoihin oli olemassa vanha kunnon Koffin portteri, jota vieläkin valmistetaan. Se on mielestäni maailman miehekkäin olut. Sääli, ettei sitä saa enää Salilla, vaikka tosin en ollut sitä tilannut läheskään joka kerran ravintolassa olut-tarkoituksessa käydessäni. Ja vaikka olisin, niin ei yhtä olutta varata ravintolaan vain yhtä asiakasta varten, ellei tämä käy siellä joka päivä sitä nauttimassa.

Tumma Velkopopovicky ja Koffin portteri muuten sopivat sekoitettavaksi hyvin yhteen, vaikka ne ovat täysin erityyppisiä oluita.

Tuo mainitsemani kaverini sitten ikävä kyllä kuoli muutaman vuoden päästä, mutta jatkoin olutharrastustani. Samoin ahkeraa PC-tietokoneen käyttöäni, jossa harrastuksessa hän oli auttanut minut alkuun, koska hän oli ollut jo vanhastaan tietokonenörtti.